- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
661-662

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laukkoski ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

661

Laukkoski—Laulu

Laukon päärakennus.

teydessä viljeltyä tilaa mukaan luettuina koko
tilaryhmä käsittää 14,000 ha, 10 ’I, manttaalia.
—- Laukko mainitaan ensikerran 1416, jolloinka
arkkidiakoni Juhana Anundinpoika lahjoitti sen
ynnä Tottijärven tilan Turun tuomiokirkkoon
perustamallensa Pyhän Johanneksen alttarille. Pian
tila näyttää kuitenkin joutuneen Kurki-suvulle.
jonka omaisuutta se kenties jo ennenkin oli ollut.
Yli-Satakunnan tuomari Klaus Jaakonpoika
Kurki (mainittu vv. 1463-74) näyttää sen
omistaneen, hänen poikansa Suomen piispa Arvid Kurki
syntyi siellä. Sitten tila siirtyi naimisen kautta
nuorimmalle Kurki-suvulle (ks. t.), jonka hallussa
se pysyi v :een 1817 saakka. 1770-luvulla
hovijahti-mestari Axel Gustaf Kurck perusti Laukon ja
Tottijärven yhdistetyistä tiloista sääntöperintötilan,
määräten sen perijäksi serkkunsa presidentti
Arvid Fredrik Kurekin jälkeläisineen. Kun hänen
perillisistään ei ainoakaan Haminan rauhan
jälkeen siirtynyt Suomeen, myötiin tila 1817
arkiaat-teri J. A. Törngrenille. Hänen aikanaan oleskeli
Elias Lönnrot 1820-luvulla Laukossa
kotiopettajana kirjoittaen siellä muistiin kansan suusta
..Elinan surma" runon, jonka tapaukset
kansanruno yhdistää Laukkoon ja sen muinaiseen
herraan Klaus Jaakonpoika Kurkeen, jonka äidin
isää ne alkuaan ovat tarkoittaneet. Laukko oli
Törngrenien hallussa v:een 1868. sitten oli sen
omistajana tunnettu lahjoittaja Herman
Hallon-blad. Hän möi tilan 1871 kenraalimajuri C.
Standertskjöklille, joka haki sen 1873 sukunsa
sääntöperintötilaksi. Nykyinen omistaja, hänen
vanhin poikansa vapaaherra Herman
Standert-skjöld-Nordenstam (vista 1885). — Päärakennus
on viime vuosisadan alkupuolelta, puusta,
yksikerroksinen, aikoinaan Nokialta tuotu. Vanhempi on
muuan pieni sivurakennus, n. s. „Vanha Laukko",
tarinan mukaan muka piispa Arvid Kurjen
rakentama, mutta todellisuudessa sentään paljoa
nuorempi. Lähellä kartanoa on eräällä
Pyhäjärven niemekkeellä graniitista rakennettu
Standert-skjöldien sukuhauta. — Kartanon mailla on
myöhemmän rautakauden aikuinen kalmisto. — Äsket
täin Laukko oli yleisen huomion esineenä siellä
vv. 1906-07 sattuneen suuren torpparilakon ja siitä
johtuneiden häätöjen takia. A. F.s.

Laukkoski (ruots. L ö f k o s k i), kartano
Pornaisten pitäjässä. Oli niitä tiloja, jotka 1605
läänitettiin ratsumestari Juho Pietarinpoika
Ruuthille. Kuului myöhemmin 1600- ja
1700-ln-vuilla Nöding ja Ramsay-suvuille. A. Es.

Laukku ks. R h i n a n t h u s.

Laukkuryssät. Vanhemmassa lainsäädännössä
kulkukauppa oli kokonaan kielletty. Tämä kielto
perustui siilien käsitykseen, että kauppa oli kau-

punkilaiselinkeino. johon maamiehen ei olisi
puututtava. Kustaa Vaasan aikoihin tämä kielto
lienee kuitenkin ollut melkein kuollut kirjain. Maan
harva asutus ja kulkuneuvojen kehittymätön tila
vaikuttivat, että sen ajan maakauppa suurimmaksi
osaksi oli kulkukauppaa. Aika-ajoittaiu julkais
tiin sitä vastaan ankaroita kieltoja ja määräyk
siä. Erityistä huomiota omistettiin Venäjän ala
maisten silloin jo harjoittamalle kulkukaupalle.
jota kuningas piti erittäin haitallisena, koska
siten „parhaat tavarat, joita maassa tehdään,
viedään ulkomaille". Kun lain rankaiseva käsi
verraten helposti saavutti maan omat kansalaiset,
saatiin vähitellen kotimainen kulkukauppa
johonkin määrin lopetetuksi. Mutta kaikki yritykset,
joihin Kustaa Vaasan ajoista asti ryhdyttiin Vie
nan karjalaisten harjoittaman kulkukaupan
ehkäisemiseksi, osoittautuivat melkein turhiksi.
Näitä yrityksiä jatkettiin pitkin koko 19:ttä
vuosis. vaihtelevalla johdonmukaisuudella ja anka
ruudella. Tähän vaikutti myös huolenpito hyvästä
järjestyksestä, koska oli erittäin vaikea valvoa
näitä kierteleviä vieraita, jotka usein toivat
kaupan kiellettyjäkin tavaroita ja edistivät
tarttuva in tautien leviämistä. Nämä toimenpiteet
kuitenkaan eivät voineet lopettaa Venäjän puolella
rajaa asuvien karjalaisten kaupparetkiä Suomeen.
Yv. 1868 ja 1879 annettujen elinkeinoasetuksien
Suomen kansalaisille myöntämä oikeus kotimaan
tavarain kuljetukseen ja myymiseen ei
myöskään suuremmassa määrin muuttanut asiantilaa.
..Laukkuryssä" oli edelleen tervetullut vieras
syrjäseutujen asukkaille, joille hän toimitti
kaikenlaiset välttämättömyystavarat ja joilta
samalla osti kotituotteita, nahkoja y. m. Vasta
sortovuosien aikana laukkuryssät menettivät
siihenastisen suosionsa, heistä kun moni oli
taipunut maamme oikeuksia vastaan suunnatun
agi-tatsionin palvelukseen. Myöskin suomalaiset
viranomaiset entistä enemmän rupesivat pitämään
silmällä heidän liikkumistaan maassa, johon heillä
ei ollut laillista oikeutta. Tämän johdosta
Bobri-kov otti kaikki idästä tulevat kulkukauppiaat
erityiseen suojelukseensa joka seikka vuorostaan li
säsi yleisön vastenmielisyyttä koko tätä kulku
kauppaa vastaan. Bobrikovin sekaantuminen tii
hän kulkukauppa-asiaan johti vihdoin siihen, että
heinäk. 2 p:nä 1900 julkaistiin hallinnollinen
asetus syntyperäisten venäläisten kaupankäynnistä.
Tällä asetuksella, joka sisältää muutoksia
valtio-säätyjen myötävaikutuksella syntyneeseen 1879
v:n elinkeinoasetukseen. siis ei ole lain pyhyyttä.
Onko laukkuryssäin lukumäärä tämän asetuksen
kautta lisääntynyt ja missä määrin, sitä on
vaikeata sanoa. Varmaa on, että mainittu asetus
on siirtänyt menneisyyteen ne välit Suomen
miesten ja laukkuryssäin kesken, joista Runeberg
..Hirvenhiihtäjissään" antaa niin hauskan kuvan
kertoessaan rusopartaisesta Ontruksesta. A. Cli.

Laulajat ks. L a u 1 u 1 i n n u t.

Laulu on sävelellisesti elävöityvää puhetta.
Kumpaisessakin. laulussa ja puheessa, ääni
melodisesti nousee ja laskee: kumpaisessakin
ilmenee rytmillisiä laajuus- ja korkosuhteita.
Erotus on siinä, että melodiset askelet ja
rytmilliset mitat ovat puheessa epämääräisiä, mutta
laulussa säännöllisten matemaattisten suhteitten
määräämiä. Sanojen ja sävelten yhteensulautuminen
laulussa ei kuitenkaan tuota vaikeuksia. Sillä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0359.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free