Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laukkoski ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
66::
Lauludraama—Laululeikki
puheessa ilmenevä melodiikka ja rytmiikka 011
laadultaan hyvin kimmoavaista ja vaihtelee
ajatusta kannattavan tunnelman ja puhujain
yksilöllisyyden mukaisesti. Senvuoksi puhe voi ilman
luonnottomuutta taipua sellaisiinkin lähinnä
tarjoutuviin määräsuhteisiin, joita laulu vaatii.
Siitä taas, missä määrin sanojen rytmilliset ja
melodiset suhteet täten loittonevat alkuperäisestä
puhelaadustaan. johtuu laulusävellyksessä kaksi
tyyliä: resitatiivinen ja n. s. melodinen.
Edellinen on puhetta lähinnä ja tulee kysymykseen
etenkin draamallisen kiihkeissä ja koomillisissa
kohdissa. Jälkimäinen lähenee soitinmusiikin ja
tanssiliikkeitten luonnetta ja soveltuu paraiten
lyyrilliseen tunnelman ilmaisuun. Tavallisimmin
molemmat tyylit yhtyvät ja sekoittuvat monella
lailla, milloin sopusuhtaisesti yhteensulaen,
milloin ristiriitaisesti toisiaan ehkäisten. Melodisen
tyylin aiheuttama erikoisilmiö on
koloratuurilaulu. jossa samaan tavuun kuuluu useita
säveliä, jopa laajoja sävelkuvioita. Siten joudutaan
loitoile luonnollisesta puhelausunnasta; mutta
sen korvaukseksi pääsee esille sanoihin
sisältyvästä tunnelmasta paljon sellaista, mikä muuten
sanontatavan niukkuuden tähden jäisi kätketyksi.
Resitatiivisen tyyliaineksen vaikutus taas tulee
erityisesti etualalle siinä kohden, että musiikissa
harvoin siedetään matemaattisesti hiuskarvalleen
tarkkoja rytmisuhteita (eräitten väitteen mukaan
ei sävelkorkeussuh teitäkään). Etenkin laulussa
liikehtivät sävelet vapaammin kuin mitä
nuotti-merkintä osoittaa. Sanojen vivahduksien
mukaisesti ne ikäänkuin alinomaa pyrkivät
irtautumaan määrärytmistään, kuitenkin samalla pysyen
sen vetovoiman alaisina. — Laulu on luultavasti
musiikin vanhin ilmausmuoto. Kautta aikojen
se onkin pysynyt yleisimmin tajuttavana ja
kuitenkin myös korkeimpaan taidearvoon kohoavana
säveltaiteen haarana. /. K.
Lauludraama 1. musiikkidraama ks.
Ooppera.
Lauluelimet. Ihmisen 1. muodostavat mitä
taidokkaimmin rakennetun soittimen. Hengityksen
avulla saadaan äänen syntymiseen tarvittava
ilmavirta. Äänijänteitten asento määrää sävelten
korkeuden. Kitalaen onkalot muodostavat
tarvittavan kaikupohjan, ja huulten avulla ääni
pääsee selvästi ja kuuluvasti soimaan. Mutt i l:n
tarkoituksenmukaista toimintaa tukemaan
tarvitaan muidenkin ruumiinelimien osanotto; jopa
voidaan sanoa, että laulaessa tulee koko ruumiin
olla ikäänkuin yhtenä soittimena.
I. K.
Lauluesiparvi ks. Mehiläishoito.
Laulujuhla on tilaisuus, johon
laulukun-tia eri seuduilta kokoontuu yhteistä ohjelmaa
suorittamaan. Usein on l:n yhteydessä myös
laulukilpailuja (ks. t.). Suomeen on l.-aate
tullut Virosta, missä l:t ovat tärkeänä kansallisen
elämän yhdyssiteenä. Ensimäinen vir. 1. pidettiin
1869. orjuuden lakkauttamisen 50-vuotismuistoksi
(seuraava 1879. sittemmin tiheämmin). Suomessa
on Kansanvalistusseura ne pannut alkuun.
Ensimäinen pidettiin Jyväskylässä 1884 (laulajia noin
300), seuraavat ensi alussa tiheästi perätysten:
Jyväskylässä 1887, Tampereella 1888, Viipurissa
1,889. Jyväskylässä 1890. Kuopiossa 1891.
Turussa 1892, Vaasassa 1894. Sortavalassa 1S96.
Mikkelissä 1897, Helsingissä 1900. Sillä välin
cli alettu toimeenpanna eri tahoilla myös n. s.
..paikallisia" l:ia. Sen johdosta yleiset l:t
harvenivat (Turussa 1905, Viipurissa 1908,
Hämeenlinnassa 1911). Mutta osaaottavien laulajien ja
soittajien lukumäärä kohosi huomattavasti (v.
1908 yli 3,000). Samalla myös olijelmain laatu
vähitellen kohoutui tavoittamaan korkeampia
taiteellisia päämääriä. V:n 1911 1. oli
käännekohtana siinä, että silloin ensi kerran oli useitten
juhlakuorojen yhteisesti esitettävänä laaja
mestariteos (Haydnin „Luominen" suomenkielisenä) ;
ensi kertaa myös l:aan liittyi liturgisen laulun
rikastuttama juhlajumalanpalvelus, jollaisia
Saksan evank. „kirkkolaulujuhlissa" on tapana pitää.
— L:iin liittyy nykyään enimmiten myös
urheilukin toistaiseksi ilman oleellista keskinäistä
yh-tevttä. I. K.
Laulukilpailu on ollut tehokkaana kannusti
mena laulujuhliin saapuvien kuorojen
ennätyksiin. Niiden kautta käy myös ilmi kuorolaulun
yleisen tason asteettainen kohoaminen.
Kilpailevat kuorot esittävät tavallisesti samoja lauluja,
joskus myös kukin kuoro oman valintansa
mukaan. Arvosteltaessa tulee kysymykseen rytmin
tarkkuus, sävelsuhteitten puhtaus, äänen sointi
ja esityksen elävyys. 7. K.
Laulukorva, kyky laulaa sävelet oikein ja
tarkasti. L:n puute johtuu usein vain
liarjaantn-mattomuudesta. Useat uusimmat
laulunopetus-järjestelmät tarkoittavat l:n herättämistä ja
kehittämistä. I. K.
Laulukunta ks. K u o r o.
Laululeikki. Laulua on jo ammoisista ajoista
käytetty liikuntoleikkien säestykseksi, siis
samaan tarkoitukseen kuin nyk}’aikaisessa
tanssissa soittoa. Siinä on. voi sanoa, nykyaikaisen
oopperan ensi itu. Puhtaimpana lienee tällainen
ikivanha kansanlaululeikki säilynyt meidän päi
viimme Fär-saarilla. Liikuntopuoli tässä l:ssä
fKædedans) on vähäinen, pääasia on laulun
sisällys. ja lauluja on kansan muistissa niin
paljon, että harvoin esitetään samaa laulua
kahdesti vuodessa. Esilaulaja, kuka saarelainen
tahansa, aloittaa laulun, usein 50, jopa 200
säkeistöä pitkän, ja kuoro kertaa aina säkeistön loppu
osan eli vartavasten joka säkeistön loppuun
liitetyn jälkilauselman. Laulujen aiheena on
etupäässä Pohjolan historian merkkihenkilöt kuten
Olavi Trvgvenpoika, Gånge Rolf j. n. e. tahi
kansansatu, legenda, balladi, on myös erityisiä
poikain lauluja ja tyttöjen lauluja sekä
tilapäisiä pilkkarunoja. LTseilla suomalaisillakin
kansantansseilla on kai alkuaan ollut laulettavat
sanat. vrt. Kansanleikit, Kansantanssi.
Leikki ja Leikkikurssit. [Lieto, „Ilo
lintunen" (1875); S. Lithenius, „Pieniä lauluja
ja leikkejä" (1892). „Uusia lauluja ja leikkejä"
(1898) : A. Collan. „Kansanlaululeikkejä" (1907).
,.Laululeikkejä" (2:nen pain. 1910), ..Kilpakisat"
(1910) : O. Lönnbohm, ..Laululeikkejä" (2:nen
pain. 1908) : Hj. Thuren. „Dans og Kvaddigtning
paa Færoerne" (1908) ; H. Garborg. .,Song-Dansen
i Nord-Landi" (1903); „Stockholms folkskolors
lekserie III" (1902) ; K. Nilsson, A. Ljungström
och P. Noderman. „Sånglekar" (1904-05);
Nordiska Museet, „Sängdanser" (1905). ..Ringlekar
från Skansen" 11908): O. Hellgren, .,Sånglekar
från Nääs" (1909) : G. Meyer. ..Tanzspiele uud
Singtänze" (1908) : W. Jenny. ..Buch der Reigen"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
