- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
665-666

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laululinnut ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

«65

Laululinnut—Laulunäytelmä

666

(2: neil pain. 1890): M. Radczwill,
„Reigen-Sammlung" (1908).] O. V. S.

Laululinnut eivät muodosta mitään
luonnollista ryhmää lintujen järjestelmässä, vaan siten
nimitetään yleensä kaikkia eri heimoihin
kuuluvia varpuslintuja (Passcres), joilla on
erinomaisempi laulutaito. J. Müllerin
muodostama ryhmä laululinnut (Oscines) on
laajempi ja jo vanhentunut käsite, joka ei vastaa
tässä tarkoitettuja lajeja. Usein saman suvun
lajeista toiset ovat hyviä laulajia, toisten ääni
ei herätä mitään huomiota. Semmoisia ovat esim.
paarmalinnun (Musoicapa) sukuun
kuuluvat mustankirjava ja h a r m a a p a a r m
a-lintu (M. atricapilla ja !/. f)risoin). Monien
lajien erittäin vaihtelevat ja korvia hivelevät
äänet syntyvät alemmassa kurkunpäässä olevissa
äänijänteissä, joita 011 2 paria ja joita monet
lihakset hermoston johdolla virittävät.
Taiteilijoita on laululintujen joukossa hyvin eriarvoisia,
keskinkertaisista täysin kehittyneisiin
mestareihin. Laulutaito on ainoastaan koiraksella ja se
on aiottu naarasta viehättämään kosinta-aikana
ja vielä silloinkin, kun tämä pari viikkoa ja
enemmänkin kestävässä, yksitoikkoisessa
hauto-mishommassa odottaa uuden polven syntymistä.
Lintujen laulussa sävelten luku on erinomaisen
suuri ja intervallit paljoa pienemmät kuin
meidän nuotti järjestelmässämme käytetyt. Muutamat
sävelet ovat erittäin korkeitafsinitiaisella,
hippiäisellä), toiset mataloita (satakielellä,
mustallaras-taalla). Yleensä mitä suurin moninaisuus
vallitsee, on piipittäviä, tirskuttavia, sähiseviä ääniä,
mutta myös meidän korvassamme miellyttävästi
soivia säveliä. Useiden lajien laulu on
muodostunut vain harvoista sävelistä, linnun kutsu- ja
va-rotusäänistä. jotka liittyvät toisiinsa omituisella
tavalla (peltoleivonen), toisilla on hyvin
vaihteleva sävelistö, jota lisäävät matkimalla toisten
lintujen ääniä (kottarainen). — Myös stroofin
rakenne vaihtelee suuresti, tiaisen yksitoikkoisesta
kaksi- t. kolmisävelisestä laulusta satakielen ja
laulurastaan pitkään musiikkiesitykseen, missä
jäsenet liitetään toisiinsa runollisella vapaudella.
Saman ryhmän eri lajien laulun rakenteessa on
usein jonkunverran yhtäläisyyttä, ja saman lajin
eri yksilöt laulavat kaikki niin samaan tapaan,
ettei lajiin nähden saata erehtyä, vaikka iän,
paikan ja perinnöllisen taipumuksen vaikutuksesta
onkin jonkunverran yksilöllisiä eroavaisuuksia.

Yleensä vain sukukypsillä koiraksilla on
laulu-kyky, ainoastaan muutamien lajien naaraat
laulavat. Laulu kestää tavallisesti, kunnes
viimeinen pesye on haudottu, mutta muuten laulukausi
hyvin vaihtelee; leivosella se alkaa jo huhtikuussa
ja kestää elokuuhun asti. mutta esim. satakieli ja
kultarinta laulavat vain kuukauden kevätkesästä.
Ilöyhensadon jälkeen tulee muutamille (esim.
lehtokertulle ja uunilinnulle) uusi laulukausi,
jotavastoin pääskyset laulavat yhtämittaa koko
syyskesän. Kirkkaina talvipäivinäkin laulaa
peukaloinen. Nuoret linnut oppivat nähtävästi
laulunsa vanhemmilta; erillään pidetyistä
häkkilinnuista tulee huonot laulajat. Useilla lajeilla, esim.
peipposella, on keväällä huono laulu, mikä vasta
harjoittamalla saavuttaa täyden voimansa ja
kauneutensa.

Yleensä linnunlaulu helkkää voimakkaimpana
ja kestävimpänä ensimäisinä aamuhetkinä. Keski

päivällä laulavat vain harvat, kuten leivonen,
mutta iltapäivällä useimmat lajit alkavat
uudestaan. Muutamat ovat erikoisia hämärälaulajia,
esim. punarinta satakieli ja mustarastas, kun taas
toiset laulavat miltei koko yön, esim. satakieli,
kaislakerttu. Useimmat laulavat korkealta,
kuusen latvasta, katolta j. n. e., moniaat nousevat
laulaessaan ilmaan, kohta taasen laskeutuen,
niinkuin harmaakerttu ja metsäkirvinen, tai
esittävät koko laulunsa ilmassa, esim. leivonen.
[Witchell, „The evolution of birds song" (1897),
A. Voigt, „Exkursionsbueh zum Studium der
Vo-gelstimmen" (1894), lläcker, „Der Gesang der Vö
gel, seine anatomiselle und biologiselle
Grundla-gen" (1900).] Liitekuva: Laululinnut.

Laulumuoto on peräisin keskiaikaisista tanssi
lauluista, joiden sävelelliuen rakenne perustui
soolon ja kuoron vaihteluun. Monenlaisten
vaihtelu-muotojen ohella kehittyi Italiassa ja Espanjassa
14:nnellä ja lo:nnellä vuosis. bailata 1. baylada
niminen (ks. Balladi) 3-ryhmäinen muodostus
(kuoro, soolo, kuoro kerrattuna), josta mahdolli
sesti 1. on johtunut. 17:nuen vuosis. soololaulu
sävellyksissä tavataan 1. jo täysin kehittyneenä
yhtenäisenä 3-lausekkeisena kokonaisuutena (ks.
Kehysmuotoinen sikermä ja Lau
sek e). Laulusävellyksistä 1. siirtyi myös soitin
musiikkiin. Ensimmältä sitä käytettiin sarja
sävellysten kuilumaisissa tahi tanssintapaisissa
keskiosissa (adagio, andante, menuetto. scherzo).
19:nnellä vuosis. se tuli vallitsevaksi muodoksi
kaikenkaltaisessa pieniin puitteisiin rajoittuvassa
säveltaiteessa. Mutta laajimmissakin
sävellys-muodoissa voidaan pohjimmalta havaita l:u
vaikutusta. Sen vuoksi se on myös nykyisessä
sä-vellvsopetuksessa perustavana aineksena. — 3-osai
sen l:n ohella esitetään oppijaksoissa myös n. s.
,,2-osaista l:oa", tavallisesti epäjohdonmukaisella
ja väärinkäsitykseen perustuvalla tavalla (ks.
S ä v e 11 y s m u o d o t). 1. K.

Laulunopetus on kahdenlainen, riippuen siitä,
tarkoittaako se yksityisen oppilaan kehittämistä
soololaulajaksi vai kokonaisen oppilasryhmän
(esim. koululuokan) yleistä musiikkikasvatusta.
— Y"ksityisessä l:ssa kiinnitetään päähuomio
äänenmuodostukseen ja äänenkäytön teknilliseen
hallitsemiseen. Sen ohella annetaan myös
opastusta laulun tunnelmalliseen esitykseen,
enimmi-ten tosin vain vaiston ja sattuman mukaan, il
man varsinaista teoreettisiin opintoihin
perustuvaa järjestelmää. — ,i leistä musiikkikasvatusta
tarkoittavassa l:ssa käsitellään musiikin teorian
alkeita, säveltapailua ja yhteislaulua (1-, 2-,
3-ja 4-äänistä). Viime aikoina on alettu siihen
liittää myös rytmiharjoituksia ruumiinliikkeilleen
(vrt. J a q u e s-D a 1 c r o z e) sekä luokkaopetuk
seen soveltuvia ääneuinuodostusharjoituksia.
Hyvin järjestettynä tämänlainen 1. on paras yleisen
musiikkikasvatuksen perustus ja erinomainen
keino sävelkorvan ja musiikillisen aistin
kehittämiseen. /. K.

Laulunäytelmä on näytelmä, jossa osaksi
puhutaan, osaksi lauletaan. Samoin on laita myös
koomillisessa oopperassa, mutta l:ssä on sisällys
pääasiassa vakavampaa lajia: aiheina on
enim-miten joko kansansatuja tahi herttaisen
tunteellisia elämäukuvauksia. -—Tämä taidelaji kehittyi
Saksassa 18:nnella vuosis., „Singspiel", ..Lieder
spiel" (ks. J. A. Hiller); Mozartin kautta se

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0365.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free