Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laurentius Paulinus Gothus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
673
Laurentius Paulinus Gothus—Laurentius Petri
674
ti us Nicolai (1538-1622), norj. jesuiitta.
Opiskeltuaan useissa katolisissa yliopistoissa L.
liittyi 1564 jesuiittaveljeskuntaau ja lähetettiin
1576 Ruotsiin työskentelemään katolisuuden
palauttamiseksi valtakuntaan. Oppineena ja
kaunopuheisena miehenä, joka osasi oivallisesti
mukautua olosuhteisiin, L. alkoi luennoida kuninkaan
perustamassa jumaluusopillisessa seminaarissa
entisessä fransiskaanien luostarissa
Riddarhol-menilla — sai siitä nimen „Luostari-Lauri" —,
mutta harjoitti samalla salassa innokasta
käännytystyötä oppilastensa keskuudessa, saaden useita
luopumaan luterilaisuudesta sekä lähtemään
ulkomaiden jesuiittakouluihin. Kun Juhana III
ilmaisi yhä suurempaa taipuvaisuutta
katolilaisuuteen ja neuvottelut Ruotsin kirkon liittämisestä
paavinkirkkoon edistyivät, uskalsi L. jo 1577
esiintyä katolisuuden puolustajana julkisessa
väittelyssä vastoin Upsalan yliopiston professoreita.
Mutta pian olot muuttuivat. Juhana III pääsi
ennen pitkää selville siitä, ettei paavi
suostunutkaan niihin ehtoihin, joita hän asetti kirkkojen
yhtymiselle, kansan käytös L. N:ta vastaan kävi
uhkaavaksi, ja niin täytyi tämän syksyllä 15S0
lähteä Ruotsista. [A. Brandrud, „Klosterlasse"
(1895); A. Perger, ,,Jesuiterpateren Laurits
Niels-sen" (1896).] A. J. P-ä.
■Laurentius Paulinus Gothus (1565-1646),
ruots. arkkipiispa. Toimittuaan v:sta 1587
opettajana Juhana III:n Tukholmaan perustamassa
korkeakoulussa L. lähti 1588 jatkamaan
opintojaan Saksan yliopistoissa ja saavutti 1592
maisterin arvon Helmstädtissä. Kotiutuneena L.
nimitettiin 1593 logiikan professoriksi Upsalan
yliopistoon, siirtyi siitä 1594 astronomian ja 1604
teologian professoriksi. Oltuaan Kaarle IX: n
epäsuosion vuoksi välillä pari vuotta pidätettynä
professorin virkansa toimituksesta L.
nimitettiin 1608 Skaran, 1609 Strengnäsin piispaksi.
Täten hän sai luonteensa ja kykynsä mukaisen
toimialan. Julkaisemalla hiippakuntaansa varten
järjestyssääntöjä ja kiertokirjeitä, kohottamalla
pappien sivistystä sekä pitämällä
pappeinkokouksia ja tarkastuksia L. sai hiippakuntansa
kirkolliset olot mallikelpoiseen järjestykseen. Mutta
suurimmat ansiot hänellä on kuitenkin kansan
kristinopin taidon kohottajana. Sen sijaan että
aikaisemmin oli usein tyydytty ulkolukuun, L.
piti tärkeänä sisälukutaidon saavuttamista. Sitä
varten oli kotiopetus saatava entistä
tehokkaammaksi, mutta todennäköisesti L. toimi jo vakinaisen
kansakoulunkin aikaansaamiseksi Strengnäsiin.
Opetuksen edistyksistä oli seurakuntapappien
kaksi kertaa vuodessa ilmoitettava
tuomiokapitulille. Samalla L. piti huolta oppikouluistakin.
Häntä pidetään 1613 annetun koulujärjestyksen
huomattavimpana aikaansaajana, ja 1626 hän
järjesti hiippakuntakaupunkiinsa kymnaasin, joka
oli toinen järjestyksessä Ruotsissa. V. 1637 L.,
vaikka oli jo yli 70-vuotias, nimitettiin Upsalan
arkkipiispaksi. Tarmokkaana, päämäärästään ja
keinoistaan tietoisena hallitusmiehenä L. oli aina
pyrkinyt johtamaan hiippakuntaansa
mahdollisimman itsenäisesti, mutta Upsalassa hän joutui
taisteluun tuomiokapitulinsa kanssa, joka ei
tahtonut luopua kollegiaalisista oikeuksistaan.
Vihdoin (1644) saatiin toimeen yhteisesti hyväksytty
järjestyssääntö „Forma consistorii", joka
sittemmin tuli pohjaksi 1687 julkaistulle
tuomiokapi-22. V. Painettu >/a 13.
tuleja koskevalle asetukselle. Jo opintovuosinaan
Saksassa L. oli mielistynyt Pietari Ramuksen
(ks. t.) filosofiaan ja ajoi sen asiaa koko ikänsä.
V. 1615 hän oli joutunut sen puolesta kiivaaseen
riitaan Upsalan professorin Jonas Magni’n kanssa,
joka oli Aristoteleen kannattaja; Strengnäsin
lukion hän järjesti ramismin periaatteiden
mukaan ; ja vielä vanhoillaan hän taisteli sen
puolesta Upsalan yliopiston konsistoria vastaan,
jonka piirissä Aristoteles oli yksinvaltiaana.
L:n runsaasta kirjallisesta tuotannosta
mainittakoon: „Scholæ ethicæ" (1616), „Ethica christiana"
(ruots., 6 os. 1617-30), siitä laadittu
yhteenveto „Thesaurus catecheticus" (1631), jota on
sanottu etevimmäksi Ruotsissa ilmestyneeksi
ka-tekeettiseksi teokseksi 1600-luvulla, „Gudz
för-samblingz clenodium" (1633), sekä „Historiæ
arctoæ libri tres" (1636). [H. Lundström, „L.
P. G., hans lif och verksamliet" T-III (1893, 1898) ;
Ilj. Holmqvist, ,,De svenska domkapitlens
för-vandling 1571-1686" (1908).] A. J. Pii.
Laurentius Petri
e’n-J (1499-1573), Ruotsin
ensimäineu evankelinen arkkipiispa. Sepän poika
Örebrosta — siitä liikanimi Nericius, s. o. [-Närke-läir.en — L. harjoitti opintoja sekä koti-että
ulkomailla ja pääsi n. v. 1530 professoriksi Upsalan
korkeakouluun. Kustaa Vaasa, joka ei sallinut
kirkollisissakaan asioissa rinnallaan ketään toista
valtiasta, antoi kesällä 1531 Tukholmaan
kokoontuneiden piispain ja etevinten pappien valita
siihen asti huomaamattomana eläneen, nuoren L:n
Ruotsin v:sta 1526 asti avoimena olleelle
arkkipiis-panistuimelle. Uudessa asemassaan L. nautti aluksi
kuninkaan suosiota, mutta jo 1533 antamissaan
ohjeissa kuningas kielsi häntä ryhtymästä omin
päin mihinkään uudistuksiin. Kuninkaan tässä
ilmenevä määräämishalu sai arkkipiispalle
nöy-ryyttävimmän muodon, kun kuningas 1539
nimitti poikansa Eerikin opettajana maahan tulleen
pommerilaisen aatelismiehen Yrjö Normanin koko
Ruotsin kirkon „superattendentiksi"
(vlikaitsi-jaksi). mikä määräys todellisuudessa tiesi sitä,
että kuningas tahtoi anastaa kirkollisissa asioissa
välittömän määräämisvallan. Mutta L. osasi
mukautua olosuhteiden mukaan. Ollen sitä mieltä,
että piispan samoinkuin kuninkaankin viralla
oli perustuksensa Raamatussa, hän ei
hetkeksikään luopunut pitämästä ihanteenaan sisällisessä
elämässään itsenäistä kansalliskirkkoa, mutta
karttoi samalla, kuninkaan luonteen tuntien,
välien rikkoutumista silloinkin, kun kuningas
sin-kautteli vääriä syytöksiä häntä vastaan.
Tai-puipa hän niin pitkälle kuninkaan tahtoon, että
oli jäsenenä siinä tuomioistuimessa, joka 1540
tuomitsi hänen veljensä Olauksen ja Laurentius
Andresen kuolemaan: samoin hän ,.Svenska
kronikassaan v:lta 1559 kuninkaan mieltä
noudattaakseen esitti historiallisia tapauksia
valaistuksessa, joka on antanut aiheen väitteeseen, että hän
olisi tinkinyt todellisesta vakaumuksestaan, ja
vihdoin Juhana III:n aikana hän suostui kuninkaan
painostuksesta Eerik XIV:n surmaamiseen. Missä
määrin nämä teot ovat selitettävät todelliseksi
luonteen heikkoudeksi, on riidanalaista. Varmaa
on, että hän tarpeen tullen, kuten esim.
vastustaessaan kuninkaan avioliittoa tämän
vaimovainajan sisaren tyttären Katariina Stenbockin
kanssa, saattoi osoittaa taipumatonta lujuuttakin,
että aikalaiset kunnioittivat häntä mainituista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
