- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
679-680

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lauriitti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

679

Lauseenjäsen—Lauseenosa

680

kielellinen ilmaus eli merkki siitä, että
puhujiin sielussa on tapahtunut useain mielteiden tai
mielleryhmäin yhdistyminen, ja keino, joiia hän
saa samat mielteet samalla tavalla yhtymään
kuulijankin sielussa", mutta sekään ei ole
moitteeton (ks. Noreen, „Vårt språk" V, 55-59). Aivan
yksimielistä tunnustusta ei ole saavuttanut
Wundtinkaan määritys: „lause on kielellinen
ilmaus kokona i sm ieliku van eli
miellekokonaisuu-den jakautumisesta osiinsa, jotka ovat
loogillisissa suhteissa keskenään". Lopullinen määrittely
tulee osaksi riippumaan siitä asemasta ja
tehtävästä, minkä lauseoppi saa kieliopin (ks. t.)
kokonaisuudessa. Noreen puolestaan erottaa
toisistaan merkitys- ja muoto-opillisen lausekäsitteen.
Jälkimäinen (ruotsiksi sat s) on sanayhtymä,
jossa on joku finiittiverbi, esim. Suokaa
anteeksi; Mies söi koko leivän. Edell. taas on
itsenäinen semeemi (eli ,.lausuma", ruots. yttrande),
jonka merkityksenä on jokin yksinkertainen
ajatus, s. o. arvostelma; esim. Helsinki on kaunis
kaupunki; Kuka Helsingin perusti? (vastaus)
Kustaa Vaasa. Tämän ilmaisumuoto 1. -väline
saattaa olla sangen monenlainen; esim. 8uok.ua
anteeksi!; Pyydän a.!; Anteeksi! • Hiljaa!; Hui
hai!; A on B; Rautalapioko niin paljo maksoi?
(vastaus) Rauta-. Tämmöinen lause on siis
kielellinen ilmaus puhujan tajunnassa parhaillaan
tapahtuvasta ajatusaineksen (psyykillisen
predikaatin) yhtymisestä toiseen ajatusainekseen
(psyyk. subjektiin), esim. A on > B-, mutta
arvostelman molempain jäsenten ei tarvitse aina olla
lauseessa kielen keinoilla ilmaistuina: subjektin
voi kuulija saada tajuntaansa jotakin muutakin
tietä: samanaikaisella näkö-, kosketus-, haju- tai
makuaistimuksella, esim. Ai! Polttaa! (nim.
ruoka, jota pöydässä tarjoillaan tai syödään ja
iola puhujalla on suussaan) tai se voi
keskustelevilla juuri olla vereksenä tajunnassa, esim. kun
vastataan: „Kalle" kysymykseen: Mikä nimesi on?

Lauseoppi jakaa lauseet yksinäisiin ja
yhdistettyihin sen mukaan, onko niissä
yksi vai useampia finiittiverbejä. Ne yksinäiset
„lauseet", jotka yhdistetyn muodostavat,
lauseoppi jakaa näiden keskinäisten arvosuhteiden
perusteella saman- eli tasa-arvoisiin,
rinnastettuihin (esim. Ikävä on aika, ja päivä on pitkä;
-— Joko jousi murtuu taikka jänne katkeaapi-,
—- Ihminen päättää, Jumala säätää —
parata ksis 1. koordinatsioni suhde), ja
eriarvoisiin, joista toiset ovat hallitsevia,
toiset alistettuja (hypotaksis 1.
subor-d i n a t s i o n i suhde). Kaikki alistetut lauseet
ovat sivulauseita, s. o. epäitsenäisiä lauseita,
jotka määräävät toista lausetta tai lauseen
jäsentä ; hallitsevana lauseena sitä vastoin saattaa
olla joko päälause (s. o. lause, joka itse ei ole
alistetun asemassa toisen suhteen, vaan täysin
itsenäinen) tai myös sivulause. Sivulauseet ovat
muotoaineksieusa mukaan joko
relatiivilauseita, joita aloittaa joko relatiivipronomini tai
-partikkeli (esim. Mies se, joka paikkansa pitää;
— Mene minne tahdot vain\), tai
konjunkt-sionaalil a useita, jotka alkavat n. s.
alistavilla konjunktsioneilla eli sidesanoilla
(suomessa että, jotta, vaikka, jos, kun, koska,
kunnes, ennenkuin, sittenkuin y. m.), tai
alistettuja kysymyslauseita, joiden
aloittajana on kysyvä asemo- (kuka, ken, mikä t. m. s.)

tai apusana (minne, -ko, -kö, tokko y. m.).
Kon-junktsionaalilauseita on monta eri lajia: e k s p 1
i-k a t i i v i s i a eli selittäviä (Sepä hyvä ettäs
vihdoinkin tulit; — Päättivät että työ aloitetaan heti),
konsekutiivisia eli seurausta ilmoittavia
(Luki niin paljon, että menetti näkönsä), f
i-n a a 1 i s i a eli tarkoitusta ilmoittavia (Syön, että
jaksaisin työtä tehdä), kausaalisia, jotka
ilmaisevat syytä hallitsevan lauseen ilmoittamaan
tekoon t. tilaan (Parani kun sai levätä),
tempo-raalilauseita, jotka ilmoittavat aikaa
(Lähdetkö maalle kun lukukausi loppuni),
kondit-sionaalisia eli ehtoa ilmoittavia (Jos heti
lähdet, kerkiät ajoissa perille),
konsessiivi-s i a eli myönnytyslauseita (Vaikka kokee, eipä
hylkää ITerra), komparatiivi- 1. vertaavia
lauseita (Sinä luit kauemman t. yhtä kauan kuin
ininä lepäilin).

Merkitysopillinen lauseitten jako kiinnittää
huomion sisällykseen:
interjektsionaali-set ovat olemukseltaan pääasiallisesti tunteen
välittömiä kielellisiä ilmauksia, erilaisten
mieli-alain, tunnevirtausten tai intohimojen usein
itse-tiedottomia purkauksia, esim. Ai jes! No, mut
syökää!; niihin kuuluvat m. m. interjektsionit
(ks. t.). Kommunikatiivisissa on
pääasiana puhujan havainnon, ajatuksen tai tahdon
ilmoittaminen kuulijalle. Tällaisia ovat
huudahdus-lauseet (Sepä kumma! ■— Ettäs viitsityin!),
kertovat lauseet (esim. toteava, vakuuttava ja
väittävä, joissa tavallisesti käytetään indikatiivia,
kuvitteleva, esim. A lienee t. ehkä on t. kuuluu
olevan t. olisi B) ja tahdonilmoituslauseet
toivotus-, kehoitus-, käsky-, puhuttelu- ja
kysymyslause, esim. A olkoon B; — Jospa A olisi B;
Onko A = Bf; — Kuuleppas!; — Ajuri! (Noreen,
„Vårt språk" V, 91-136). — Eriarvoisien lauseiden
välillä merkitysoppi näkee vallitsemassa samat
suhteet kuin eriarvoisten lauseenosainkin (ks. t.)
välillä. „Alistettu lause" on nim. apuglossa,
jonka suhde pääsemeemiinsä kyllä saattaa olla
hyvin monenlainen, esim. finaalilause on
tarkoitusta ilmoittava apujäsen; j. n. e.
— 2. Mus. ks. Lauseke. E. A. T.

Lauseenjäsen ks. Lauseenosa.

Lauseenosa on lauseopin (ks. t.) käsitteitä.
Lauseessa erotetaan tavallisesti kaksi pääosaa eli
-jäsentä: alus 1. subjekti (ks. t.), jona
lauseopin mukaan tavallisesti on substantiivi tai
substantiivipronomini: se lauseen osa, joka
ilmoittaa, kenestä tai mistä lauseessa jotakin
sanotaan (esim. Poikia juoksee pihalla. He ovat
pallosilla) ; ja maine 1. predikaatti (ks. t.):
tavallisesti verbi, jolla subjektin jokin toiminta
tai tila ilmoitetaan, taikka nomini ynnä
merkitykseltään vaillinainen verbi, kopula (ks. t.),
jonka välityksellä nomini yhdistetään subjektiin
(esim. Kissa leikkii; t. on leikkisä) ; tätä
nominia on tapana nimittää
predikaatintäytteeksi (vaikka oikeastaan juuri se on
predikaatti tai ainakin tämän oleellisin osa) ja
sen ilmaisemiseen käytetään, esim. latinan ja
suomenkin lauseopin mukaan, enimmäkseen
samoja sijoja eli kaasuksia, joilla subjekti
ilmi-lausutaan. Lauseen pääjäsenillä on lähempiä
määräyksiä eli apujäseniä ja samoin näillä
vuorostaan: substantiiveilla erilaisia (adjektiivi-,
substantiivi-, genitiivi-, prepositsioni- y. m.)
attribuutteja (ks. t.) 1. lisiä (esim.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0372.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free