- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
683-684

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lausejakso ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

683

Lausunto—

Lautakunta

684

(joista 34,837 vendiläistä; 1900), on tasaista,
vetistä ja hiekkaista maata, jonka Spreen varsilla
oleva osa on nimeltään Spreewald, ja kuuluu
kokonaan Preussiin. Jälkimäinen, 5.866 km2, 710,253
as. (joista 52,597 vendiläistä; 1900) on etelässä
vuorista, luonnonkaunista, kuuluu osaksi
Preussiin, osaksi Saksin kuningaskuntaan. Saksin osa
L:ia on taajaan asuttua teollisuusseutua. Ala-L.
on Saksan ruskohiilestä rikkaimpia alueita (14,6
milj. ton. kaivettiin 1908), ja siellä on syntynyt
vilkas kutomateollisuus. — Ylä- ja Ala-L:ssa e.
Kr. asuvien germaanilaisten sijaan sinne
200-lu-vulta j. Kr. alkaen siirtyi slaavilaisia sorbeja,
joiden pääheimot olivat lusizit Ala- ja
mil-zenit Ylä-L:ssa. Henrik I ja Otto I kukistivat
nämä kansat ja tekivät alueista rajakreivikunnat.
Ylä-L:ia nimitettiin 1300-luvulla
Sechsstädtelan-diksi (Bautzenin, Görlitzin, Zittaun, Löbaun,
Lau-banin ja Kamenzin kaupunkien mukaan). Monen
vaiheen jälkeen molemmat alueet vihdoin 1635
joutuivat Saksin kuningaskunnalle, jonka 1815
täytyi luovuttaa Preussille koko Ala- ja suurempi
osa Ylä-L:ia. Vähiin huvenneesta
slaavilaisasu-tuksesta todistaa slaavilaisperäinen paikannimistö.

E. E. K.

Lausunto, mielipiteen ilmaisu, jolla ei ole
velvoittavan tahdonilmaisun luonnetta, vaan
ainoastansa on aiottu antamaan selvitystä ja johtoa
sille, jolle ratkaisuvalta asiassa kuuluu. Kuu
kuvernöörin tahi muun hallinnollisen
viranomaisen tahi hovioikeuden jossakin asiassa antama
päätös muutoksenhakukeinolla on saatettu
senaatin tutkittavaksi, ei senaatti ryhdy asiaa
käsittelemään, ennenkuin kyseenalainen viranomainen
tahi hovioikeus on asiasta toimittanut
lausuntonsa 1. selonteon niistä syistä ja perusteista,
joihin päätös nojautuu. L. ei ole sama kuin
selitys, joka vaaditaan viranomaiselta, kun se
ilmiannetaan virheellisestä menettelystä. L:ksi
sanotaan edelleen arvostelua, jonka viranomaiset
ja yksityiset henkilötkin vaadittaessa antavat
jonkun lakiehdotuksen tahi mietinnön johdosta.

A. Ch.

Valtiop.-järj :n 31 §:n mukaan Keisari ja
Suuriruhtinas saattaa vaatia eduskunnan l:a asiasta,
josta hän eduskunnan myötävaikutuksetta voi
määrätä, siis ensi sijassa n. s. taloudellisen
lainsäädännön alaan kuuluvista ehdotuksista
(tällaisia ehdotuksia hallitsija kyllä, jos hyväksi
näkee, voipi jättää eduskunnan
hyväksyttäviksikin), mutta myöskin aiotuista
hallitus-tai hallintotoimenpiteistä. Mahdollista on
myöskin (kuten 1869 v :n valtiop.-järj :n mukaan joskus
tapahtui), että pyydetään lausuntoa niistä
perusteista, joitten mukaan sittemmin eduskunnalle
jätettävä esitys on laadittava. Toisinansa jokin
suurenpuoleinen lainsäädännöllinen uudistus
vaatii säädettäväksi osittain yleisen lain alaan
kuuluvia säännöksiä, osittain sellaisia, jotka voidaan
hallinnollista tietä antaa. Ellei jälkimäisiäkin
anneta eduskunnan hyväksyttäviksi, pidetään
eri-luontoiset säännökset nykyänsä aina erillään;
taloudellista laatua olevat jätetään eduskunnalle
ainoastaan lausunnon antamista varten.
Aikaisemmin tässä kohdin ei aina oltu yhtä tarkkoja,
josta oli seurauksena, että sama laki tai asetus
saattoi sisältää kahdenlaisia säännöksiä. Jos
eduskunta, kun siltä on pyydetty lausuntoa,
havaitsee, että asiaa ei voida sen myötävaiku-

tuksetta järjestää, voipi se asianhaarain
mukaan joko ottaa asian yleisessä
lainsäädäntöjär-jestyksessä käsitelläkseen ja tehdä siinä
päätöksen (kuten säädyt 1899 tekivät
asevelvollisuusasiassa), taikka myöskin jättää asian
käsiteltäväksi ottamatta (kuten ylim. valtiopäivillä 1910
valtakunnanlainsäädäntöehdotusten suhteen
meneteltiin). [Erich, ,,Till läran om
lagstiftnings-akter och lagstiftningsförfarandet med speciell
hänsyn tili finsk rätt" (1911).] R. E.

Lausuntovapaus, kansalaisille laillisesti taattu
oikeus sekä suullisen esityksen että kirjoituksen
muodossa vapaasti ilmaista ajatuksensa.
Mitkään ennakkoesteet eivät ole sopusoinnussa l:n
kanssa, mutta jokainen saattaa tietysti joutua
lain mukaan vastuunalaiseksi, jos hän tätä
vapautta väärin käyttää. — Elokuun 20 p. 1906
annetun, lausunto-, kokoontumis- ja
yhdistymisvapautta koskevan perustuslain nojalla jokaisella
Suomen kansalaisella on sanan vapaus sekä oikeus
kirjoituksen tai kuvallisen esityksen painosta
julkaisemiseen; tälle vapaudelle ei saada ennakolta
estettä panna. ks. Painovapaus. R. E.

Lausutus 1. musiikillinen
deklamat-s i o n i, on tärkeä puoli vokaalimusiikin
sävellys-tekniikkaa. L:n tarkoituksena on sävelten
rytmin ja melodiikan muodostaminen niin lähelle
sävellettävien sanojen luonnollista ja loogillista
lausumista kuin sävellyksen taiteellinen laatu
vaatii tai sallii. Suomenkielisessä säveltaiteessa
on vasta viime aikoina vaadittu kielen
luonteeseen soveltuvaa l:ta. Sen puutteesta on
johtunut, että vanhemmissa sävellyksissä usein
tavataan räikeästi loukkaavaa kielenpitelyä. I. K.

Lauta ks. Puutavaralajit.

Lautakunta. Vanhastaan ovat
kihlakunnanoikeuden muodostaneet kihlakunnantuomari
puheenjohtajana ja lautakunta. Alkuansa 1:11a
oikeudessa vireillä oleviin asioihin nähden ei ollut
tuomitsemisvaltaa; sen tuli ainoastaan,
tutkittuaan mitä asiassa oli totta, siitä valansa nojalla
antaa lausunto. Mutta jo ennen 1734 v:n lain
julkaisemista 1. sai oikeuden harkita ja ratkaista
oikeusasioita ja sillä on sen jälkeen ollut tämä
tehtävä yhdessä kihlakunnantuomarin kanssa. L:n
eri jäsenillä ei kuitenkaan ole mieskohtaista
äänioikeutta, vaan ainoastaan kollektiivinen
(yhteinen) ääni siten että, jos 1. on toista mieltä kuin
kihlakunnantuomari ja koko 1:11a on sama
mielipide, on sitä noudatettava. Ellei koko 1. ole
yksimielinen, ratkaisee asian kihlakunnantuomarin
ääni. Tämä järjestys on tärkeä poikkeus
kol-legiaaliteettiperiaatteesta, joka muuten on
voimassa Suomen tuomioistuimissa. —
Oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 1 §:n mukaan l:n jäsenten
lukumäärä oli kaksitoista. Tammik. 25 p- 1886
annetun asetuksen mukaan pitää kunkin
käräjä-kunnan l:ssa olla vähintään seitsemän jäsentä
tahi enemmän, niin monta kuin käräjäkunta
tarvitsee. Suurinta lukumäärää ei ole rajoitettu
mitenkään muuten kuin sillä määräyksellä, ettei
l:ssa saa yhtaikaa istua kahtatoista useampaa.
L. on tuomionvoipa, kun siinä istuu viisi jäsentä.
— L:n tehtävänä on tuomioistuimessa edustaa
kansaa 1. „maallikkoainesta". Asuessaan
käräjä-kunnassa ja kuuluessaan samoihin
kansankerroksiin kuin suurin osa asianosaisia l;n jäsenet
tarkoin tuntevat niissä vallitsevat katsanto- ja
elämäntavat. Siitä on ammattituomarilla suuri

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0374.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free