- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
687-688

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lautamies ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

687

Lauttarahat— Lauttaus

688

loppupuolella puuhasivat taas paikkakuntalaiset
samaan suuntaan. Vastaiseksi ei asiasta
kuitenkaan ole tullut mitään. A. Es.

Lauttarahat ovat maksuja, joita
maalaiskunnissa kannetaan asianomaisten tientekolahkojen
hyväksi. L:jen määrään nähden säädetään 15 p.
tammik. 1883 teitten ja siltain rakentamisesta
ja ylläpitämisestä annetun asetuksen 3 §:ssä,
että tientekolahko, joka on velvollinen
laittamaan ja ylläpitämään lauttaa jonkun vesistön
ylitse, saa päättää lauttarahan määrästä.
Päätös on kuitenkin alistettava kuvernöörin
tutkittavaksi. Kuvernööri myöskin antaa taksan,
jonka mukaan lauttarahaa saa ottaa. Taksan
pitää olla lauttapaikalla julkipantuna. A. Ch.

Lauttaus. Kaikki maamme vesistöt ovat
puiden lauttaamiseen kelvolliset ja voimassa olevan
vesioikeuslain (23 p:ltä kesäk. 1902) mukaan
saadaankin jokaisessa luonnollisessa vesistössä missä
on avoväylä, lautata metsäntuotteita. Vesistön
lauttauskelpoisuus riippuu väylän vesimäärästä,
kaltevuudesta ja laajuudesta. Kuta suuremmat
vesimäärän vaihtelut ovat, sitä vaikeampaa on 1.
ja päinvastoin. Suuri kaltevuus ja sitä seuraava
veden suurempi virtaamisnopeus on lauttaukselle
yleensä edullinen, määrättyyn rajaan saakka. -—
Vesimäärän vaihteluun nähden ovat Pohjanmaan,
varsinkin Etelä-Pohjanmaan joet, joissa kuten
esim. Kyrönjoessa suhde alimman ja suurimman
vesimäärän välillä on n. 1 :22. epäedullisemmassa
asemassa kuin varsinaiseen järvialueeseen
Suomenselän eteläpuolella kuuluvat vesistöt, joissa
tämä suhde on n. 1:3,6, 1:9.6 ja 1:13. Edellisissä
täytyy hn tapahtua aikaiseen keväällä tai
syyspuolella: jälkimäisissä se voi jatkua koko
kesän. — Vesistöjemme kaltevuus on yleensä pieni
ja keskittyy lyhempiin virta- ja koskipaikkoihin.
Kun jokien kaltevuus Norjassa saattaa olla 9.5
m km:iä kohti ja Ruotsissa vaihtelee 0,93-2.1» m
samalla matkalla, ovat vastaavat luvut meillä vain
0,47-0,80 m. Olemme siis jonkun verran
epäedullisemmassa asemassa kuin läntiset
naapurimaamme. varsinkin Ruotsi, jossa kaltevuussuhteet
ovat edullisemmat kuin liian jyrkissä
norjalaisissa joissa, mutta paljoa edullisemmassa asemassa
kuin Pohjois-Venäjä, jonka suurissa,
puutavaroiden kuljetukseen käytetyissä joissa kaltevuus on
vain 0.Ob-O.i9 m km:iä kohti. Vesistöjemme suuri
järvirikkaus tekee l:n meillä jonkun verran
erilaiseksi kuin vastamainituissa maissa ja aiheuttaa
suurempia lauttauskustannuksia. — Suurimmat
sadealueet ovat Kemijoen (n. 53,000 km2),
Vuoksen (n. 00,000 km’), Kymijoen (n. 37.000 km2) ja
Kokemäenjoen (n. 35,000 km2). Nämä ynnä Ii-,
Oulu- ja Tornionjoen sadealueet käsittävät
suunnilleen n. 2/3 koko maan pinta-alasta, ja nämä
vesistöt muodostavatkin tärkeimmät puiden
kulje-tustiet. Vaikkakin näiden vesistöjen alueet ovat
keskimäärin suuremmat kuin lauttausväylinä
käytettyjen jokien sadealueet Ruotsissa, missä ne
puiden kuljetukseen ja metsäalojen jakautumiseen
nähden ovat erityisen suotuisat, eivät ne vielä
kumminkaan ole osoittautuneet niin suuriksi, että
puiden liiallisesta kasaantumisesta yhteisiin
las-kuväyliin olisi mitään pelkoa.

L:ta on maassamme harjoitettu hyvinkin kauan,
mutta verrattain pienessä määrässä aina
1870-luvulle eli sahateollisuuden elpymisaikaan saakka.
Siitä lähtien se on laajentumistaan laajentunut

ja tätä nykyä lienee tuskin yhtään vesistöä,
jossa puita ei olisi uitettu. Virallisten tietojen
mukaan lautattiin maamme vesistöissä 1906 yli
20 milj. tukkia ja yli 0,5 milj. m3 pienempää
puuta. Lautattavan puumäärän lisäytyessä 011
myöskin itse lauttaustoimi suuresti edistynvt.
Vesioikeuslain mukaan on 1., ellei vesistön
laatu tahi muut asianhaarat toisin vaadi,
määrättävä yhteiseksi (ks. Lauttaus yhdistys).
Yhteistä hta harjoitetaan meillä kumminkin
ainoastaan muutamissa suuremmissa vesistöissä,
niinkuin Kymi-, Kokemäen-, Ii-, Kemi-,
Ouluja Pielisjoessa. Näissä suuremmissa joissa, joissa
hta on osittain harjoitettu osakasten yhteiseen
laskuun aina 1870-luvun alkupuolelta, on
lauttaustako paraiten kehittynyt.

L. voidaan lauttausväylän suuruuden mukaan
jakaa purouittoon, joki uittoon ja
järvilauttaukseen. — Purouitossa, jossa
vesi useimmiten on vuolasta, ja jossa
uittaminen on mahdollinen ainoastaan kevättulvan
aikana. toimittaa virtaava vesi puiden
kuljetuksen ja hta varten vaaditaan pääasiallisesti vain
laitteita veden säilyttämistä, uoman syventämistä
ja puiden johtamista varten kivikko- ja
koskipaikoissa. Veden säästämiseksi rakennetaan
uittoväylään tavallisesti joen niskaan, järven
alapuolelle tajii laaksopaikkaan, kosken yläpuolelle
patoja, joko väliaikaisia pukkien tahi
pysyväisiä puu- tahi kiviarkkujen varaan
rakennettuja, laskuluukulla varustettuja. Missä pato on
koskenniskassa, yhdistetään siihen usein myöskin
tukki- 1. uittoruuhi (ks. t.). Kivisen ja
mutkikkaan uoman syventämiseksi ja tukkien
ohjaamista varten rakennetaan rantamille milloin
hirsiseinistä, milloin risuista, milloin kivistä
olijepatoja eli suistoja. Missä, kuten esim.
Suomessa yleensä, tällaisia laitteita ei ole
olemassa, täytyy uomaa syventää ja tukit ohjata
„suomustamalla" lautattavia tukkeja rantamille
kasoiksi, k o s s e i k s i, tekemällä
suistosei-n i ä y. m., ja asettamalla jokivarteen yksinäisiä
tukkeja, o t v i a, jotka latvapuoleltaan ovat joko
rannalle vedettyjä tahi muulla tavalla siihen
kiinnitettyjä, ja joiden tyvipuoli 011 viistoon uomaan
päin. Lauttausta ohjataan rannoilta kekseillä,
joilla tukkeja suvantopaikoissa myöskin
lykätään eteenpäin. .Tokiuitossa uittolaitteiden
täytyy olla suhteellisesti suurempia ja
vankempia. Puiden ohjaamiseen käytetään joissa
osittain myöskin samantapaisia olijepatoja kuin
puroissakin, mutta, missä jokirannat ovat alavat,
ohjepuomeja. Suvantopaikoissa kuljetetaan
puita sulkemalla ne tilapäisesti kierrettyyn
puomiin, ja kuljetus toimitetaan
kelavenhei-8 i i n kiinnitetyillä keloilla. Lauttausmieliistö
seuraa puita venheissä, joita suuremmissa
uittopaikoissa tarvitaan kymmenittäin. Erityisen
vaikea on ohjepuomin asettaminen koski- ja koviin
virtapaikkoihin ja koskien kiviin tarttuvien,
usein tavattoman suurten tukkikasojen, n. s.
ruuhkien, purkaminen. Johtopuomille on usein
tarvis laittaa erityisiä puominkiinnikkeitä, duc
d’Albeja (ks. t.), kiinnittää rantakallioihin
rautarenkaita y. 111. Johtopuomit tehdään usein
moninkertaisiksi; missä niiden tulee olla
pysv-väisesti paikoillaan ja ohjata suuria puumääriä,
sidotaan puomipuut toisiinsa erityisen tukevilla
rautalenkeillä (n. s. p a n k k o p u o m i t). —

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0376.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free