- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
695-696

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lavabo ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

695 Lavaoja-

Mutta kokemus on osoittanut, että yleisen
puhtauden ja vedenottopaikkojen tarkan
suojelemisen avulla se voidaan kumminkin saada
kokonaan hävitetyksi. — Tartunnan jälkeen henkilö
tuntee 2-3 viikkoa kestävän itämisajan
loppupuolella jo yleistä väsymystä, ruokahaluttomuutta,
päänsärkyä ja ajottaista viluttamista. Taudin
varsinainen alku luetaan tavallisesti siitä,
milloin lisääntyvä voimattomuus, päänsärky ja
kuume pakottavat sairaan makuulle. Päivä
päivältä kuume kohoaa sitten korkeammalle ja
seisahtuu ensimäisen sairausviikon lopulla sille
tasolle (39°-40°), jolla se pysytteleikse koko
toisen viikon ajan; kolmannesta viikosta alkaen
se taas rupeaa vähitellen laskeutumaan. Lievissä
tapauksissa kuume voi rajoittua muutamiin
päiviin ja vaikeimmissa se kestää viisikin viikkoa.
Taudin yleisen kulun ohella sen tärkeimpiä
tunnusmerkkiä ovat rintaan ja vatsaan ilmestyvät
pienet, harvassa olevat, punaiset ihotäplät,
joitten puna katoaa hetkiseksi sormella niitä
pyyhkäistäessä. Ankaranlaatuista l:ia poteville on
omituista, että he toisen sairausviikon alusta
saakka usein makaavat horrostilassa, josta heillä
jälkeenpäin on vain hämärä muisto jäljellä.
Kolmannella viikolla sairaat ovat heikoimmillaan,
hourailevat, tuskin jaksavat kääntäytyä
vuoteellaan, kuulo käy huonoksi, tarpeet voivat mennä
alle, makuuhaavoja ilmestyy j. n. e. —
LTlostuk-set muuttuvat taudin keskivaiheilla tavallisesti
ripulimaisiksi, väriltään kellertäviksi ja niissä
huomataan joskus vertakin. Verenvuodot
aiheutuvat suolistoon syntyneistä haavoista, ja jos
suolihaavat jostakin syystä (kuten
varomattomasta liikuttamisesta tai sopimattomasta
ravinnosta) repeytyvät suuremmiksi, niin voivat
verenvuodot. käydä sairaalle turmiollisiksikin. Jos
suolen seinämä puhkeaa, liittyy tautiin vielä
vatsakalvontulehdus ja se vie useimmiten kuolemaan.
— L:n kulkiessa säännöllisesti ilman lisätauteja
sairaan toipuminen alkaa kolmannen viikon
loppupuolella, ripuli taukoaa, kieli puhdistuu,
tajunta selvenee ja voimat palautuvat vähitellen.
Hyvin harvoin tämä tauti tulee samaan
henki-löörr toisen kerran. Hoidon suhteen mainittakoon,
että kylmät vesipyyhkeet ja -kääreet sekä haaleat
puolikylvyt ovat tehokkaimmat keinot
sydäntoiminnan virkeänä pysyttämiseen, mikä on taudin
paranemisen pääehto. Toinen tärkeä seikka
taudin voittamiseksi 011 tarkoituksenmukainen
ruoka-järjestys. E. Th-n.

Lavaoja, Laatokkaan Lavan kylän kohdalla
laskeva pikkujoki. jota myöten Inkerinmaan
itäraja kulkee. (A. Es).

Lavater [läfa-J, Johann Kaspar
(1741-1801), saks. kirjailija, „Sturm- und Drang"
aikakauden merkillisimpiä henkilöitä, toimi v:sta
1786 Zürichin Peters-kirkon ensimäisenä
pappina. L:lla oli loistavat saarnaajalali jat ja
järkähtämättömät vakaumukset, jotka rohkeasti toi
esiin vastustaessaan kantoni-hallituksen liian
ankaroita toimenpiteitä, kansanvallan liioitteluja ja
Ranskan vallankumouksen väkivaltaisuuksia.
Tämän vuoksi Sveitsin hallitus rupesi epäilemään
L:ia liittolaisuudesta Venäjään ja Itävaltaan.
Tämän johdosta hän jonkun aikaa Baselissa kärsi
vankilarangaistusta. L. haavoittui Ziirichiä
piiritettäessä luodista ja kuoli siitä kovia tuskia
kärsittyään. L:n luonteessa oli suuria vastakohtia.

—Lavén 696

Hänellä oli rikas mielikuvitus, syvä runollinen
mieli, mutta häneltä puuttui taiteellinen
muo-vailukyky ja suhtaisuus. Luonnostaan hän oli
hurskas, lempeä ja itseäänkieltävä, mutta ei aina
tunnollinen keinojen valinnassa, kun oli kyseessä
tarkoitusperien toteuttaminen. L:n pääteokset:
«Aussiehten in die Evvigkeit" (1768-78) ;
,,Gehei-mes Tagebuch von einem Beobachter seiner selbst"
(1772-73) ; „Physiognomische Fragmente"
(1775-78), teos, joka huomattavasti vaikutti L:n
aikalaisiin, johon Goethe antoi avustustaan ja joka
etupäässä perusti L:n maineen. L:n runoteokset
(„Schweizerlieder" 1767, «Abraham u. Isaak"
1776, „Jesus Messias", 1780, y. m.) osoittavat
selvästi Klopstockin vaikutusta. L:n valitut
teokset 1841-44, 8 nid. [Gessner, «Lavaters
Lebens-beschreibung" (1802). J. H-l.

Lavatera, kasvisuku Malvacece-heimossa,
ti-heäkarvaisia yrttejä tai pensaita. Lehdet
kulmikkaita tai liuskaisia, isot vaaleanpunaiset,
lisä-verhiölliset kukat yksinäiset, lehtihangoissa. N. 20
lajia etenkin Välimerenmaissa, L. thuringiacu
ja L. trimestris meilläkin kukkatarhoissa.

J. A. W.

Lavedan [lavsdä’], Henri (s. 1858), ransk.
näytelmänkirjoittaja, etevän rojalistisen
sanomalehtimiehen, Léon L:n poika. L. on
vuoropuhelun mestari, loistava tyylitaituri ja etevimpiä
nykyisen ranskan kielen käyttäjiä. Hänen
vuoropuhelu-novellikokoelmistaan ovat mainittavia
„Leur beau physique" (1893), „Les petites
visi-tes" (1896) ja* «Baignoire 9" (1905). L:n
etevämmät näytelmät ovat „Une famille" (1891),
,,Le prinee d’Aurec" (1894; pureva satiiri
rappeutuneesta aatelista), „Les deux noblesses"

(1897), „Cathérine" (1897), „Le nouveau jeu"

(1898). Loistava Don Juan-aiheen moderniseeraus
on näytelmä „Le marquis de Priola" (1902), joka
hankki L:lle varman jalansijan „Comédie
Fran-caise"ssa. Näytelmä „Le Duel" (1905) käsittelee
uskon ja epäuskon taistelua. L. on v:sta 1898
alkaen ollut Ranskan akatemian jäsen.
[Ernest-Charles, „La litt. fr. d’auj." (1902); Maigne.
„L’ocuvre de H. L." (La Grande Revue, 1905.
15 avGt.).] J. H-l.

Laveerata (ransk. laver, < lat. laväre
-pestä), tasapintaisesti peittää tai varjostaa
piirustus vedellä ohennetulla väriliuoksella, jossa
väriaineena tavallisesti käytetään tussia, myöskin
sepiaa y. m.

Laveley [lavlë], Émile de (1822-92), belgial.
taloustieteilijä ja kirjailija. Teoksia:
„His-toire de la langue et de la littérature
provenga-les" (1846), «Histoire des rois francs" (1848).
,.Essai sur 1’économie rurale de la Belgique"
(1863), „La Lombardie et la Suisse" (1869), „Des
eauses actuelles de guerre en Europe et de
l’arbi-trage" (1873), „De la propriété et de ses formes
primitives" (1874; pääteos), ,,Le parti clérieal en
Belgique" (1874), «Lettres d’Italie" (1878-80), „Le
socialisme contemporain" (1881), „Le luxe"
(1887). L. julkaisi ransk. käännöksen
«Nibelungen-liedistä" (ks. t.) ja „Eddasta" (ks. t.). [Potvin,
„Émile de L." (1892) ; Goblet d’Alviella, „É. de L.,
sa vie et son ceuvre" (1894).] J. H-l.

Lavemanki (ransk. lavement, < lat. Iavu’re =
huuhtoa), peräruiske (ks. t.).

Lavén [-ë’n], Abraham Vilhelm
(1812-58), suom.-ruots. meriupseeri, synt. Suomessa Sää-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0380.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free