- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
707-708

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lead ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

707

Leblond fteblö’], Jean Baptiste
Alexandre (1679-1719), ransk. arkkitehti, kehitti
teoreettisilla kirjoituksillaan etenkin
asuinrakennusten pohjamuodostusta määrittelemällä
huoneiden suhteen toisiinsa ja puutarhaan nähden. L:n
maine levisi ulkopuolelle omankin maan.
Pietar-hovin 1715 aloitettu alkuperäinen suunnitelma
on hänen laatimansa. U-o N.

Leboeuf [hbü’f], Edmond (1809-88), ransk.
sotilas, tuli upseeriksi 1830, palveli 1837-41
Algeriassa, oli 1848-50 polyteknillisen koulun
toisena johtajana; otti tykistöupseerina osaa
Krimin sotaan ja Sevastopolin piiritykseen ; vaikutti
Italian sodassa 1859 tvkistönpäällikkönä
tuntuvasti Solferinon voittoon; tuli 1869
sotaministeriksi ja 1870 marsalkaksi; L:n vakuutuksesta,
että armeia oli täydellisesti sotavalmis, Ranskan
hallitus sai rohkeutta julistaa 1870 sodan
Preussia vastaan; oli sodan alussa yliesikunnan
päällikkönä, mutta oli pakotettu luopumaan tästä ja
sotaministerin toimesta jo elok. 12 p. 1870, kun
armeiassa vallitseva epäjärjestys herätti häntä
vastaan suuttumuksen myrskyn; toimi sen
jälkeen urhoollisesti kolmannen armeiakunnan
päällikkönä ja joutui Metzin antautuessa sotavangiksi.

J. F.

Lebrun [labrS’], Charles Francois
(1739-1824), Piacenzan herttua, ransk.
valtiomies; oli kansleri Maupeoun sihteerinä ja tuli
1768 kruununtilojen ylitarkastajaksi; menetti
Maupeoun joutuessa epäsuosioon 1774 virkansa
ja vetäytyi yksityiselämään; käänsi ranskaksi
Tasson Vapautetun Jerusalemin ja Iliadin ja
julkaisi 1789 kirjoituksen „La voix du citoyen",
jossa hän ennusti vallankumouksen tuloa;
perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsenenä
L. osoitti suurta asiantuntemusta hallinto- ja
finanssikysymyksissä; v:sta 1792 hän pysytteli
syrjässä julkisesta elämästä, oli hirmuvallan
aikana (1794) lyhyen ajan vangittuna ja valittiin
1795 vanhojen neuvoskuntaan. Brumairen 18 p:n
vallankumouksen jälkeen L. 1799 tuli
kolmanneksi konsuliksi, jossa toimessa ollessaan hän
tehokkaasti otti osaa valtion raha-asiain
uudelleen järjestämiseen; keisarivallan perustamisen
jälkeen hänet nimitettiin suurrahaston hoitajaksi
1804. Ligurian kenraalikuvernöörinä 1805-06 hän
pani toimeen tämän maakunnan yhdistämisen
Ranskaan; oli Hollannin hallitusmiehenä 1811-13.
Satapäiväisen keisarivallan aikana 1815 hän
liittyi Napoleoniin, minkä johdosta menetti 1814
bourboneilta saamansa päärin arvon, joka
kuitenkin annettiin hänelle takaisin 1819. Hänen
poikansa Anne Charles L. julkaisi 1829
hänen muistelmansa. [Caumont la Foree.
,,L’arclii-trésorier L."] J. F.

Lebrun, E. L., ransk. taidemaalajatar. ks. V
i-g é e-L e b r u n.

Le Brun 1. Lebrun [labrV], Charles
(1619-90), ransk. taidemaalari ja arkkitehti; S. Vouet’n
oppilas Pariisissa, opiskeli 1642-46 Roomassa N.
Poussin’in johdolla tutkien myös antiikkia ja
saaden vaikutusta Annibale Carracei’n taiteesta.
L. toimi myötävaikutuksestaan 1648
Pariisiin perustetussa kunink. maalaus- ja
kuvan-veistoakatemiassa professorina, kanslerina ja
v:sta 1683 johtajana. Tultuaan 1662
hovimaalariksi sekä aatelissäätyyn korotetuksi ja saatuaan
samalla johdettavakseen kunink. gobeliiniteh-

708

taan, jossa hän ei ainoastaan tehnyt maalauksia
ja piirustuksia seinäverhojen ja huonekalujen
malleiksi, vaan sommitteli myös veistokuvia,
kuvakehyksiä v. m. taideteollisia esineitä. L. sai
käsiinsä Ranskan miltei kaikkien eri taidealojen
ylivalvonnan. Kuninkaansa ja aikalaistensa
makua eniten tyydyttävänä taiteilijana, joka ylisti
ja palveli Ludvik XIV:tä yhtä orjamaisesti kuin
hän toisaalta kuninkaalleen vertojavetävällä
itsevaltiudella hallitsi taidetta ja sen harjoittajia.
L:stä tuli n. s. ,,Ludvik XIV:n tyylin" luoja,
ranskalaisen hovibarokin päämestari, jonka taide
on mahtipontisen loisteliasta, koristeellista ja
kiihkeän pateettista, allegoria-esityksissään
erittäin kekseliästä ja suurta arkeologista
oppineisuutta osoittavaa, mutta käsitys- ja
käsittelytavaltaan pintapuolista, kylmää ja usein
kirjavaakin. L:n tavattoman runsaasta tuotannosta
mainittakoon, että hän otti osaa Louvren
Apollo-gallerian rakentamis- ja koristamistöihin ja
koristi useita Ranskan linnoja, ennen muita
Ver-sailles’ia, johon hän „aurinkokuninkaan"
ylistykseksi teki monen monet
historiallis-vertauskuval-liset seinä- ja kattomaalauksensa ja jossa hän
sitäpaitsi suoritti erinäisiä arkkitehtuuritöitä.
Gobeliinien malleina käytettiin esim. L:n
maalaamaa Aleksanteri Suuren historiaa esittävää
kuvasarjaa (5 isoa öljyvärimaalausta Louvressa, jossa
on suurin kokoelma L:n maalauksia). Lisäksi L.
maalasi paljon muita taulukuvia. joissa hän
etupäässä esitti uskonnollisia aiheita ja muotokuvia
(esim. „Jabachin perhe" Berliinin
Kaiser-Fried-rich-mttseossa). L. toimi myös radeeraajana ja
esiintyi kirjailijanakin. [Genevay, „Le style Louis
XIV; Charles L. décorateur" (1885) jà Jouin,
„Ch. Le Brun et les arts sous Louis XIV" (1890)-1

E. R-r.

Lecanora, jäkäläsuku, kivillä tai puunkuorella
kasvavia vähäpätöisiä rupijäkäliä. Aasian aroilla.
Krimissä, Saharassa kasvavaa
mannajäkä-lää (L. esculenta) kiskoo tuuli irti maasta ja
kuljettaa laaksoihin (inannasade), missä asukkaat
puutteen vallitessa kokoovat sen valkeita,
herneenkokoisia - 2 cm:n mittaisia
sekovarrenkappa-leita syötäväksi. Tätä lajia on pidetty
Raamatun mannana. J. A. W.

Lech [leh], muinaisvenäläisessä muodossa Ijali,
on se puolalaisten vanha nimi, jota slaavilaiset
naapurikansat käyttivät heistä. Puolalaiset itse
eivät koskaan ole käyttäneet tätä nimeä.
Vanhoissa kronikoissa L. esiintyy usein Cech nimen
yhteydessä. Sanan alkuperäinen muoto on
nähtävästi ollut Iqch flen h], josta johtuu
liettualaisten puolalaisille antama nimi lenkas. J. J. M.

Lech [leh], lat. Licus, Tonavan lisäjoki oik.
Lähteet ovat Vorarlbergissa, 1,865 m yi. merenp..
pääkulkusuunta pohjoinen, pituus 285 km,
vesialue 4.250 km"; ainoa suurempi lisäjoki Wertaeh
vas. Tämän ja L:n välisellä Leclifeldin
tasangolla Otto I saavutti voiton unkarilaisista
10 p. elok. 955. Lähellä L:n laskua Tonavaan
pienen Rainin kaupungin kohdalla Kustaa II
Aadolf kulki 5 p. hulitik. 1632 joukkoineen L:n
yli voittaen samalla Tillyn johtamat
keisarilliset: taistelussa, jossa Suomen ratsuväki sekä
Pohjanmaan jalkaväki erityisesti kunnostautui,
Tilly haavoittui kuolettavasti. (E. E. K.)

Le Chatelier ftesateljë’], Henri Louis
(s. 1S50), ransk. insinööri ja metallurgi, kemial-

Leblond —Le Chatelier

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0386.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free