- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
713-714

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ledeganck ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

713

Ledeganck—Lee

71-1

Ledeganck [lc-], Karl L o d e w i j k (1805-47),
flaamit, runoilija, oli Willemsin jälkeen
flaamilaisen kansallisliikkeen etevin johtaja. Hänen
runoteoksistaan trilogia „De drie Zustersteden"
(1846), on tuottanut hänelle kansalaistensa
keskuudessa pysyvän maineen. Hänen kuoltuaan
kokosi ja julkaisi hänen runonsa J. F. J.
ITere-maus, joka kirjoitti hänen elämäkertansa (1847).
fj. A. Torfs, ..Letterkundige ontledingen" (3:s
pain. 1899).] J. 11 I.

Lederer [lë-], TT u g o (s. 1871), saks.
kuvanveistäjä; saavutti kuuluisuutensa Hampuriin 1906
pystytetyllä suuren suurella, n. 15 m:n
korkuisella ja kivilohkareista veistetyllä Bismarckin
muistopatsaallaan, joka monumentaalisella,
mit-tausopillisesti yksinkertaistetulla tyylillään
muistuttaa muinaisen Egyptin jättiläismäisiä
ku-ningaspatsaita tai vanhoja Roland-veistoksia ja
jossa uudenaikainen, synteettistä
kokonaisvaikutusta tavoittava taidesuunta on kehitetty
äärimmilleen. E. R-r.

Ledingslame 1. 1 e d u n g s 1 a m a (mruots.
lepungslami). Ruotsin Ttiimeren ja Pohjanlahden
rantojen puolella sekä Määlarinjärven
ympäristössä sijaitsevat maakunnat, niin myös
Gotlannin maakunta, olivat muinoin velvolliset
hankkimaan merisotaan tarvittaviin laivoihin väkeä ja
muonaa, ehkä myös varustamaan itse laivat. Tätä
sanottiin ledungin suorittamiseksi. Kuninkaalla
oli valta määrätä, milloin ja miksi ajaksi ledung
oli suoritettava. Kun kuningas ei lähtenyt
sotaretkelle, katsottiin kohtuulliseksi, että kansa sen
sijaan suoritti veron, joka, siihen nähden, että
ledung jäi sillensä, sai nimen 1. L:sta tuli vähitel
Ien yleinen ja vakinainen vero. L:ea ei koskaan
maksettu Suomessa. A. Ch.

Ledöchovski [-duho’vski], Mieczyslaw
Hai k a, kreivi (1822-1902), puol. kardinaali;
saavutti nuorena pappina Pius TX:n suosion ja
nimitettiin 1861 Teben nimiarkkipiispaksi,
valittiin 1865 Posen-Gnesenin arkkipiispaksi ja
nimitettiin sittemmin Puolan primakseksi. L. koetti
alussa Preussin hallituksen mieliksi ehkäistä
puolalaisen papiston valtiolliskansallista toimintaa
supistaen puolan kielenkin käyttöä kirkollisissa
toimituksissa. Mutta kun kuningas Vilhelm, jota
L. 1870 kävi tapaamassa VersaillesMssa,
kieltäytyi ryhtymästä mihinkään toimiin maallisen
valtansa menettäneen paavin hyväksi, asettui L.
puo-lalaiskansallisten rientojen johtajaksi ja vastusti
jyrkästi hallituksen kirkkopolitiikkaa
kulttuuritaistelun aikana. Varsinkin 1873 julkaistujen
toukokuunlakien vastustamisesta hänet
tuomittiin suuriin rahasakkoihin ja kahdeksi vuodeksi
vankeuteen; v. 1874 hänet erotettiin virasta,
mutta seur. v. paavi nimitti hänet kardinaaliksi.
Päästyään 1876 vapaaksi L. asettui loppuijäkseen
Roomaan; luopui 1886 arkkipiispanvirastaan ja
mli 1892 propagandan yliprefektiksi. ,1. F.

Ledru-Rollin [hdry-rolä’], Alexandre Au
guste (1807-74), ransk. politikko, rupesi 1830
asianajajaksi Pariisissa, toimitti lainopillista
aikakauskirjaa «Journal du Palais" ja 1844-46
lehteä „Le Droit"; valittiin 1841
edustajakama-riin, missä liittyi äärimmäiseen vasemmistoon ja
kiihkoisilla puheillaan ahdisti hallitusta
jouduttaen ehkä enemmän kuin kukaan muu heinäkuun
monarkian kukistumista; perusti 1846
yltiöradi-kaalisen lehden «Réforme", jossa myöskin vaati

työväen aseman parantamista. Helmikuun vallan
kumouksessa 1848 L. tuli väliaikaisen
hallituksen jäseneksi ja sisäasiainministeriksi; hänellä
oli suuret ansiot yleisen äänioikeuden voimaan
saattamisesta; kukisti pontevasti
kapinayrityk-set 16 p. huhtik. ja 15 p. toukok. 1848;
valittiin kansalliskokoukseen, joka asetti liänet
väliaikaisen hallituksen luovuttua toimeenpanevan
komissionin jäseneksi; kun hänen kesäkuun
kapinan johdosta täytyi luopua tästä toimesta,
rupesi hän jälleen äärimmäisen vasemmiston,
«vuoren", johtajaksi; saavutti
presidentinvaalissajou-luk. 1848 jonkun verran ääniä: lakiasäätävän
kokouksen jäsenenä hän kesäk. 11 p. 1849
vastusti retkikunnan lähettämistä paavin avuksi ja
uhkasi kapinalla, jota luin kaksi päivää
myöhemmin koettikin saada aikaan Pariisissa, mutta
yritys ei onnistunut; L. pakeni maasta ja
tuomittiin poissa olevana karkoitusrangaistukseen.
Hän asettui Lontooseen ja muodosti Kossuthin,
Mazzini’n y. m. kanssa vallankumouskomitean,
jonka tarkoituksena oli vallankumousliikkeen
johtaminen Euroopan eri maissa; sai palata
Ranskaan 1870, valittiin seur. v.
kansalliskokoukseen, mutta luopui heti: valittiin uudelleen 1874:
julkaissut m. m.: «Le 13 Juin 1849", „De la
décandence de 1’Angleterre" (1850), «La loi
anglaise" (1851). V. 1879 ilmestyi ..!,.. ses
dis-cours et ses écrits politiques"; muistopatsas Pa
riisissä. •/. /•".

Le Duc ks. L é o u z o n Le Du e.

Ledum ks. S u o p u r s u.

Ledungslama ks. Ledingslame.

Lee [li], Harriet (1756-1851), engl.
kirjailijatar, julkaisi sisarensa Sophi an (1750-1824)
kanssa kertomuskokoelman ..Canterbury tales"
(1797-1805), jonka kertomus «Kruitzner. or the
German’s tale", on antanut aiheen Lord
Byro-nin murhenäytelmään «Werner". Vksin L. kii
joitti romaanit «The errors of innocence"
(1786) ja «Clara Lennox" (1797). J. II I.

Lee [li]. 1. Richard Henry L. (1732-94),
amer. valtiomies, valittiin 1757 Virginian
eduskuntaan, missä esiintyi m. m. orjuuden
vastustajana liittyen sittemmin niihin, jotka eivät
myöntäneet. Englannin parlamentille oikeutta verottaa
siirtomaita; tuli 1774 jäseneksi Philadelphian
kongressiin, jossa kirjoitti brittiläisen Ameriikan
väestölle ja Ison-Britannian kansalle osoitetut
adressit. Kesäk. 7 p. 1776 L. teki kongressille
sen ehdotuksen, josta oli seurauksena
itsenäisyyden julistus 4 p:ltä lieinäk. 1776: oli 1784-86
kongressin presidenttinä, v:sta 17S9 senaatin
jäsenenä. Vaikka L. oli uuden liittovaltaisen
valtiosäännön vastustaja, kannatti hän kuitenkin
lämpimästi Washingtonin politiikkaa.

2. Robert Edward L. (1807-70), sotapääl
likkö; tuli 1829 upseeriksi Yhdysvaltain
insinöörikuntaan ja otti osaa Meksikon sotaan
(1845-48) ; oli 1852-55 Westpointin sotakoulun
johtajana. Vaikka L. ei hyväksynytkään
etelävaltioiden eroamista unionista, ei hän sisällisen
sodan alkaessa 1861 suostunut ottamaan vastaan
hänelle tarjottua pohjoisvaltioiden sotajoukkojen
päällikkyyttä, vaan katsoi velvollisuudekseen
tarjota palveluksiansa kotivaltiolleen Virginialle;
tuli toukok. 1861 Virginian joukkojen päälliköksi
ja sai keväällä 1862 kaikkien etelävaltioiden
sotavoimain ylipäällikkyyden. Tässä vastuunalaisessa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:18 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/5/0389.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free