- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
723-724

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lefort ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

723

Legato—Legioona

724

L.-periaate on Suonien oikeudessa yleensä vallalla
[O. llj. Granfelt, „Straffprocessrätt" (1910).]

R. E.

Legato [-ii’-] (il.), mun., sitoen. Laulussa ja
pu-hallussoittimilla sävelten sitominen tapahtuu
siten, että ääni siirtyy sävelestä toiseen äänivirran
pysyessä tasaisena ja keskeymättä.
Jouhisoitti-milla käyrän tulee pysyä samalla kielellä,
kohoamatta, tahi sujuvasti liukua kieleltä toiselle.
Kosketinsoittimilla 1. aikaansaadaan siten, että sormi
ei kohoa koskettimelta, ennenkuin seuraava sormi
jo painaa toista kosketinta. Nuottikirjoituksessa
ei l:a useinkaan erittäin merkitä, vaan tämä
soittotapa on itsestään ymmärrettävä, ellei
toisel-laista ole merkitty (vrt. Staccato,
Portamento). I. K.

Legatsioni (ransk. légation, < lat. legä’tus =
lähettiläs). 1. Lähetystö. — 2. Eräiden entisen
Kirkkovaltion alueiden nimitys. —
Legatsioni n e u v o s, lähetystön neuvos. —
Legatsioni s i h t e e r i, lähetystösihteeri.

Legatus [ligä’-] (lat. < lëgä’re = määrätä,
lähettää), lähetti, lähettiläs, varsinkin valtiollinen,
sittemmin myös sotapäällikön tai maaherran
lähin apumies (alipäällikkö), Rooman keisariajalla
hallitsijan määräämä keisarillisen maakunnan
käskynhaltija (legatus Cæsaris pro prcetore). vrt.
Legaatti. K. J. H.

Legenda (lat. lege’vdum = luettava),
pyhimyksen elämäntaru, myöskin jonkun viimemainitun
yksityiskohdan esitys, joka määräpäivinä luettiin
ääneen kirkossa: laajemmassa merkityksessä
hurskaan. kirkollisen muistotarinan runollinen
kuvaus, minkä toiminta päättyy ihmeenomaiseen
tulokseen: yleensä kertomus, jonka aihe on
korkeampien uskontojen piiristä. Erityisen
halukkaasti 1. käsitteli Neitsyt Maarian ja
en-simäisten kristillisten vuosisatojen marttyyrien
elämää. Kuuluisin keskiaikainen legeudateos on
Genovan arkkipiispan Jacobus de Voraginen
toimittama kokoelma ..Legenda aurea". Laajin on
Bollandistien toimittama ,,Acta Sanctorum".
Kristillisten kansojen runouteen 1. löysi jo aikaisin
tiensä, ensinnä v:n 400:n vaiheilla Prudentiuksen
runottaren ohjaamana. Laajan legenda-kokoelman
13:unelta vuosis. sisältää „Passional" (Köpken
julkaisema, 1853). Saksassa ja etenkin
Ranskassa käytettiin legendoja draamojenkin aiheina.
14:nnellä ja 15:tinellä vuosis. ruvettiin
runomuotoisten legendojen lisäksi kirjoittamaan
proosa-muotoisia legendoja. Uskonpuhdistus ja
valistuskausi olivat legendarunoudelle epäsuotuisia.
Herder viittasi sittemmin legendojen runolliseen
arvoon ja teki onnistuneita yrityksiä
saksankielisen legendarunouden alalla. Hänen esimerkkiään
noudattivat monet saksalaiset runoilijat, kuten
Goethe, A. W. Schlegel, Kosegarten, Riickert, y. m.
— Legendan ala-laji on m i r a a k k e 1 i, joka
kertoo. miten pyhät toisesta maailmasta vaikuttavat
ihmiskohtaloihin. Mari a-m i r a a k k e 1 i t
kehittyivät 12:unesta vuosisadasta alkaen
erityiseksi kirjallisuuden haaraksi. J. E-l.

Legendaario (lat. legendä’rium),
pyhimys-taruja sisältävä kirja.

Legendre [tezà’dr], Adrien Marie
(1752-1833), ransk. matemaatikko, tuli aivan nuorena
ensiksi sotakoulun ja sitten „École normale"n
matematiikan professoriksi Pariisissa.
Hallituksen määrävksestä L. otti 1787 osaa siilien Dun-

kerquen ja Boulognen välillä toimitettuun
leveysasteen pituuden mittaustyöhön, jonka
tarkoituksena oli Pariisin ja Greenwichin
paikanmääräyk-sen tarkistus. V. IS 16 L. tuli polvteknillisen
opiston tutkijaksi ja koko maan oppikoulujen tar
kastajaksi. — L:n tärkeimmät matemaattiset tuot
teet koskettelevat lukuteoriaa („Essai sur la
théorie des nombres", 1798; 3:s pain. 1830) ja
elliptisiä integraaleja („Théorie des fonctions
elliptiques et des intégrales eulériennes", 1825-32).
L. on myös käyttänyt aikaa geometrian perus
teitten tutkimiseen. Hänen monessa painoksessa
ilmestyneessä oppikirjassansa ,.Éléments de géo
metrie" (1794-1823) herättää etenkin huomiota
esitys yhdensuuntaisuusopista. Tällä alalla L. ei
tosin ole keksinyt mitään olennaisesti uutta,
mutta hänen todistelunsa ovat yksinkertaisen ja
luontevan muotonsa tähden tulleet laajasti
tunnetuiksi ja lisänneet epä-euklidisen geometrian
tutkijoitten lukua. — Muista tieteistä, joihin I..
on huomioonsa kiinnittänyt, on mainittava
geodesia ja tähtitiede. Hän on m. m. keksinyt
nerokkaan pyrstötähtien ratojen laskeniiskeinon.
Näitten töitten yhteydessä hän keksi
riippumatta Gaussista „pienimpäin neliöitten menetel
niän", tutki poteutsiaalifunktsionia, pallofunk
tsioneja j. n. e. TJ. 8:n.

Leggiore [-dzc’-] (it.), mus., keveästi, sirosti.

Legio (lat.), legioona (ks. t.), sotajoukko, suuri
joukko.

Legio fulminata [ n(V ] (lat. „ukkoslegioona").
Augustuksen ajoista saakka Rooman armeian
12:s legioona, legendan mukaan saanut nimensä
siitä, että kerran sotajoukon ollessa
nääntymäisillään janoon kristittyjen soturien legioona
laskeutui polvilleen rukoilemaan, josta oli
seurauksena rankka sade ja raju ukkosilma, mikä ajoi
viholliset pakoon. Saman kertomuksen tuntevat
jo pakanallisetkin kirjailijat. Ihmeen aiheuttivat
näiden mukaan keisarin rukous ja pakanalliset
jumalat sekä myös taikuri Arnufis.

Légion d’honneur [leziö’ donö’r] ks. K u
n-ii i a 1 e g i o n a.

Legioona (lat. legio = valiojoukko, kutsunta),
roomalaisten keskuudessa sotajoukon osa, jonka
kokoonpano ja lukumäärä vaihteli. Tärinäin
mukaan jo Ronmluksella oli sotajoukko, johon
kuului 3,000 jalkamiestä (milites) ja 300 ratsumiestä
(eeleres). Samoin perintätiedon mukaan Servius
Tullius järjesti sotajoukon varallisuussuhteiden
mukaisesti. Sotajoukko oli silloin asetettu
fa-langin muotoon, useita rivejä peräkkäin, joihin
kevytaseiset liittyivät. Myös Camilluksen
kerrotaan kehittäneen legioona järjestelmää. Tasaval
lan vanhempina aikoina kuului l:aan 1.200
has-tati, 1.200 principes, 600 triarii ynnä lisäksi 1,200
kevytaseista (velites). L:ssa oli 30 manipulusta
ja èo centuriaa (ainakin 4,200 miestä).
Taistelurintamaan asettui kukin aselaji (hastati,
principes, triarii) osastoittain toistensa taa. Jokaista
l:aa komensi 6 sotatribuunia (tribunus militum)
ja niitten alaisina 60 centuriota sekä näiden
jälkeen 60 optiota. L:aan kuului myös ratsuväkeä
(ala, 300 miestä, 10 turmaa., jota dekurionit
(decuriones) komensivat. Tasavallan loppuaikoina
sotaväenotto (kutsunta) ei enää tapahtunut
varallisuussuhteiden mukaan, vaan sotajoukko
muodostui köyhimmistii kansalaisista aina Mariuksen
ajoilta asti. Koko 1. jaettiin 10 kohorttiin ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0394.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free