- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
735-736

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lehmä

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

735

Lehmä

732

jaa, joka hyvän tuotantonsa ja maidon oivallisen
laadun vuoksi on hyvin suosittua
Keski-Euroo-pan ylänköseuduissa (Saksissa y. m.).
Alankomainen karja (marskirodut), johon kuuluu
joukko toisistaan poikkeavia tyyppejä pitkin
Pohjan- ja Itämeren rannikoita ja Saksan
jokilaaksoja. Vanhastaan huomattavin on
Hollannin rotu (ks. t.), sitten Itäfriisin, Jeverlannin,
Oldenburgin, Slesvig-IIolsteinin, Itä- ja
Länsi-Preussin marskirodut y. m. Nämä ovat kaikki
isokasvuisia maitorotuja, joiden maidontuotanto
on erinomainen (n. 3,000-4,000 kg vuod.), mutta
maidon rasvaisuus vähäinen (n. 3-3,8%).
Myöskin lihomiskyky on muutamilla Saksan
alankomaisilla roduilla hyvä. Heikompikasvuisilla
me-renjättömailla tavataan marskikarjaa vastaavat,
pienemmät n. s. geestirodut, joista meille
tunnetuin on Angler-rotu (ks. t.), sitä kun on
kauan käytetty Suomessa ja sillä paljon
aikoinaan sekoitettu maatiaiskantoja. Se on
keskikokoinen ja kuivatekoinen, kuten geestikarja
yleensä, tummanruskea, liyvälypsyinen, mutta ei
varsin kestävä. Se on osaltaan ollut
vaikuttamassa myöskin Tanskan punakarjan
kehitykseen yhdessä Pohjois-Slesvigin rotujen
(Bailuin y. m.) ja maan oman kotoisen karjan
kanssa. Tämä punakarja ei ole alankomaista
tyypiltään, vaikka kylläkin oivallista maitokarjaa.
(Osaksi on sitä Suomessakin.) Nykyinen
Tanskan punakarja on Euroopan parhaimpia
lypsy-rotuja. Se on vain n. 40-50-vuotisen ahkeran
jalostustyön tulos, johon etupäässä ovat
vaikuttaneet parannettu ruokinta ja hoito sekä tarkka
siitoseläinten valinta ja toisessa sijassa
risteytys mainituilla vierailla roduilla. Yhteistoiminta
(siitos-, „kontrolli"- y. m. ylidistysmuodot) ovat
tehokkaasti edistäneet työn kulkua. Ollen vielä
nuori käsittää tämä Tanskan saariston karja
useita tyypiltään toisistaan eroavia kantoja.
Tanskan punakarjan tuotanto on paremmissa
karjataloissa jopa 4,500 kg maitoa lehmää kohti
vuodessa. Jyllannissa (Juutinmaalla) on
kotoisena kehitetty Juutin-rotu, mustan- ja valkean
kirjava, hyvä, rasvamaitoinen lypsykarja.
Rans-kassa tapaamme suuren ja vanhan, ruskean tai
punakirjavan Normandian rodun, jolla
hyvän maidontuoton ohella (n. 3,300 kg ja rasvaa
4,8-4.5 %) on oivallinen lihomiskyky (lihoitettu
sonni voi painaa yli 1,500 kg, korkein saavutettu
paino 1,970 kg); Bretagnen rotu Ranskan
luoteisosassa, mustan- ja valkeankirjava, pieni
(elävä paino 150-250 kg), hento, kaunis
hyväinämöinen (1,400 kg vuod., rasva 5,s%), lienee
myös alkuaan alankomaista kantaa. Sisämaan
useista työ- ja lihakarjoista on huomatuimpia
valkea tai kellertävä C h a r o 1 a i s-r o t u (1.
painaa 500 kg, sonni 900-1,000 kg, teuraspaino 65 %
elävästä), tuottaa maitoa ainoastaan vasikan
tarpeeksi. Iso n-B ritannian ja Irlannin
(ks. t., III, 1.100) rodut: Englannissa on
kotimaisia rotuja jalostettu mitä suurimpia ja
monipuolisimpia taloudellisia tarkoituksia,
etenkin lihoitusta varten. Maidon tuotanto on
toisessa sijassa. Kuitenkin on oivallisia
lypsyrotu-jakin. joista maidon määrään ja laatuun nähden
(2,500-3,200 kg, 5% rasvaa), J e r s e y-r o t u
(eliivä paino 375 kg) on parhain ja tunnetuin,
kotoisin samannimiseltä Englannin kanaalin
saarelta. Parhaat J.-lehmät antavat yli 400 kg voita

vuodessa. (Tätäkin rotua 011 tuotu Suomeen.)
Guernsey- ja Alderney-saarilla 011 niinikään kar ja
oivallista. Enimmin levinnyt ja kuuluisin
lihakarja on lyhytsarvi- 1. Shorthor n-r o t u.
kotoisin alkuaan Durhamin ja Yorkin
kreivikunnista. Se on kehitetty joutuisakasvuiseksi
lihakarjaksi, jolla on erinomaisen uhkeat, jalot
ruu-miinmuodot, hieno luusto, pieni pää ja sarvet.
Mutta siinä tavataan myös hyviä lypsykarjoja
(Dairy Shorthorns). Lehmä painaa 600-650 kg.
sonnit 2 kertaa niin paljon. Teuraspaino on 65
70 % elävästä painosta. Parhaat lypsykarjat
lypsävät 3,500 kg maitoa, jossa 3,8 °/0 rasvaa.
Karvan väri vaihtelee. Suosituin 011 päistärikkö,
mutta tavallisia ovat myös valkea, punainen,
ruskea ja punakirjava. Shorthorn-rodun
jalostuksessa on käytetty aikaisemmin alankomaista ja
Skotlannin ylänkömaarodun verta, myöhemmin
paljon sukusiitosta. Merkittävimmät jalostajat
ovat olleet R. ja Ch. Colling (v:n 1800 vaiheilla)
sekä Th. Booth ja Th. Bates, joiden kasvattamia
tyyppejä pidetään arvokkaimpina. Kantakirja
perustettiin v. 1822. Lyliytsarvirotu on lavealti
levinnyt eri maihin. Liharotuja on vielä H e r
e-f o r d-, D e v o n s li i r e-, Sussex-,
pitkä-sarvi- (The Longhom-Breed) y. m. rodut. Hyvä
maitorotu on punainen sarveton karja
(rvd polled cattle). — Skotlannissa ovat
merkittävimmät sarvellinen Ayrshire-lypsyrotu.
nupopäät A b e r d e e n-A n g u s- ja
Galloway- sekä sarvellinen n. s. y 1 ä n k ö m a a n
liharotu. Ayrshire-karjasta, jota v:sta 1847
on Suomessakin pidetty, mainittakoon tässä, että
sen kotipaikka on samanniminen kreivikunta
Lounais-Skotlannissa. Tätä alkuaan vähäpätöistä
maatiaiskarjaa on myöhemmin 1500-, 1700- ja
1800-luvuilla sekoitettu jonkin verran vierailla
roduilla, kuten alankomaisella, lyhytsarvi- ja
todenmukaisesti myös Jersey-rodulla. V. 1877
perustettiin yhdistys „The Ayrshire Cattle herd
book society of Great Britain and Ireland"
johtamaan Ayrshire-rodun jalostustyötä. Vuosittain,
alkaen 1878, on ilmestynyt kantakirja, jossa 011
2 osastoa: valmistava, polveutumiseensa nähden
tuntemattomille, ja pääosasto 1. ,,pedigree"-osasto
eläimille, joilla on kantakirjat. Ayrshire-karjan
ominaisuuksista ks. Ayrshirerotu.
Irlannin karjaston arvokkain rotu on Kerry, ainoa
kotimainen lypsykarja, ja tästä jalostettu
Dex-t e r-K e r r y-rotu. — Norjassa kehitetään
kotimaisina puhtaalla siitoksella useita eri tyyppejä,
joista huomatuimmat: etelässä Telein ark in
ja punainen, nupo Østlaiidin rotu,
pohjoisempana punainen, nupo V e s 11 a n d i n, sitten
0 s t e r d a 1 i n ja Gudbrandsdalin v u
o-r i k a r j a t sekä Nordlandin ja F i n
n-m a r k e n i n rodut. Ne ovat yleensä pienehköä.
Norjan vuorisen maaperän kasvattamaa ja
sekoituksilta hyvin säilynyttä niaatiaiskarjaa,
monessa suhteessa suomalaisten maatiaisrotujen
kaltaista. — Ruotsin monilla vierailla roduilla
sekoitetuista maatiaisista on nykyään puhtaina jäi
jellä vain Smålandin 1. Gotlannin ja
Jämtlandin 1. P o h j o i s-R u o t s i n v u
o-ristorotu, jotka tyypiltään vastaavat
edellinen Länsi-, jälkimäinen Pohjois-Suomen
rotutyyppejä. Varsinkin on Jämtlandin karussa
luonnossa sen nupo valkea karja kehitetty
huomattavaksi lypsyroduksi, joka paremmissa karjoissa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:18 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/5/0400.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free