- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
737-738

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lehmä - Lehmä-antiloopit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

737

Lehmä-antiloopit— Lehnberg

738

antaa keskim. 2,500-2,800 kg maitoa (yksityiset
l:t yli 4,000 kg), jossa rasvaa n. 3,s-4,o %.
Vanhasta Etelä-Ruotsin kartanokarjasta on
1890-lu-vuu jälkeen alettu jalostaa isompaa kotimaista
maitokarjaa nimeltään »punakirjava
ruotsalainen rotu". — Euroopan-Venäjällä on
oman moniluontoisen maaperän tuottamia
karja-tyyppejä useita, nimitt. sarvellinen ja nupo p o
h-joisvenä Iäinen karja, Is o-V e n ä j ä n
karja, länsislaavilainen
puna-karja, Vähä- ja Lounai s-V enäjäu
aro-karjat sekä kaukaasialainen tyyppi.
Karjoja nimitetään eri seutukuntiensa mukaan.
Arkangelissa on alankomaisella aikoinaan
(1700-luvulla) sekoitettu II o 1 m o g o r y-r o t u (jota
vähän on Suomessakin), alkuaan luultavasti
ruots. siirtolaisten sinne tuoma, hyvää
lypsykarjaa. — Suomi on syrjäisen asemansa vuoksi
säilyttänyt alkuperäisen karjansa verraten puhtaana.
Tosin kyllä ou vierasta verta monin seuduin
siksi paljon käytetty muka karjan
parantamiseksi, että on usein ollut sangen vaikeata
päättää eläinten rotupuhtaudesta, kuu kirjallisia
todisteita ei ole saatavissa. Puhtainta on karja
Itä- ja Pohjois-Suomessa. Järkiperäisempää
maa-tiaiskarjan jalostusta alettiin meillä paikoin
harjoittaa jo 1880-luvulta, mutta vasta noin 20
vuotta myöhemmin se pääsi yleisemmin
vakaantumaan, kun tämä työ järjestettiin hoidettavaksi
alueittain eri puolilla maata. Maa käsittää nyt
kolme maatiaiskarjan jalostuspiiriä, Itä-,
Länsi-ja Pohjois-Suomen, joissa samannimiset
karjan-jalostusyhdistykset kehittävät kukin omaa
karja-tyyppiänsä. 11 ä-S u o m e n rotutyyppi on
karvaltaan punakyyttöä (osaksi punakirjavaa),
nupoa tai sarvipäätä, pienikokoista. Lehmä
painaa n. 300-380 kg. Korkeus sä’än kohdalta on
110-112 cm. Pää ja luusto ovat hienot, kaula
ohut, runko avoin, verraten syvä ja
lypsytyyli-nen, jalat matalat, lantio usein vietto ja taakse
suippeneva. Vuotuinen lypsy on hyvissä
karjoissa n. 2,200-2,800 kg, rasvaa 4-4,i % (korkein
yksityinen lypsy yli 4,000 kg ja rasvaa 5 %).
Useita perinnöllisyydeltään hyviä sukuja on.
Kantakirjaa on julkaistu v:sta 1901 lähtien.
Sii-tosalue käsittää Karjalan, Savon, Keski-Suomen
ja Kajaanin seudun. Tasalaatuista karja ei vielä
ole. —- Länsi-Suomen rotutyyppi, jota
nykyään jalostetaan, on yleensä hallavan
ruskeaa, joskus kellertävää, vaikka tummempaakin
karvaa vielä tavataan, sarvellista tai nupoa;
säkäkorkeus on n. 112 cm lehmillä ja n. 120
sonneilla ; paino n. 320-400 kg. Muoto eri karjoissa
on vielä hyvin epätasainen, yleensä kuitenkin
avo- ja hienorakenteista, lypsytyylistä.
Tuotanto keskim. n. 2,500-2,900 kg parhaissa
karjoissa ja rasvaa maidossa n. 3,8-4 % (korkein
yksityinen lypsy yli 4,000 kg ja rasvaa n. 4,s %).
Kantakirjaa julkaistu v:sta 1906. Siitosalueena
on Länsi- ja Etelä-Suomi. Parhaat karjat
tavataan Pohjois-Hämeessä ja -Satakunnassa,
Vakka-Suomessa ja osalla Uuttamaata. —
Pohjois-Suomen rotutyyppiin luetaan kaksi
kantaa: punainen (oik. vaaleanruskea) ja valkea,
joista edellinen hiukan isompaa ja yleisemmin
sarvellista kuin valkea. Nupopäät ovat
kummassakin tavallisimmat. Valkealla ou usein
mustia t. punertavia täpliä ja korvain päät ovat
tav. myös näiden väriset. Valkea tyyppi on
ylei-24. V. Painettu % 13.

sin Perä-Pohjolassa ja Lapissa, punainen
etelämpänä Oulun läänissä. Ruumis on pienehkö,
säkäkorkeus n. 105-112 cm, elävä paino n.
200-350 kg, rakenne avoin, hieno ja lypsytyylinen,
jotenkin syvä, lantio usein lyhyt ja suippeneva,
jalat jäntevät, nahka ja karva hienot.
Keski-lvpsy on n. 2,200-2,400 kg paremmissa karjoissa
(yksityiset l:t yli 3,000 kg), rasvaa n. 4-5%.
Kantakirjaan on merkitty eläimiä vuodesta 1905.
— Ulkomuoto. L:n ulkopuolisista
ruumiin-muodoista ja merkeistä voidaan arvostella sen
rotuominaisuuksia, tyyppiä ja tuotantotaipumuksia
sekä ruumiin kehitystä, terveyttä, voimaa,
rehunkäyttökykyä ja luonnetta. Varmuuden
saavuttamiseksi eläimen arvosta tarvitaan lisäksi
todisteita sen syntyperästä ja esivanhemmista
(sukukirja), koetelluista tuotannon tuloksista
(koe-lypsyn, maidon rasvaisuuden, lihomiskyvyn,
työvoiman käytön ja rehunkulutuksen) sekä
(siitoseläimenä) jälkeläisten laadusta. Ulkomuodossa
havaittavat erityiset merkit (esim. lvpsymerkit)
eivät todista varmasti mitään eläimen
käyttökelpoisuudesta. vaan ovat arvostelijalle vain
oppaina. -— Hyvältä lypsylehmältä vaaditaan
yleensä, että se tuottaa vuodessa n. 6-10 kertaa
oman painomääränsä rasvaista maitoa, että se on
rakenteeltaan hieno ja avoluinen, litteälihaksinen,
syvävartaloinen ja että nahan nuorteus, karvan
laatu ja koko ulkoasu todistavat elimistön
säännöllistä toimintaa ja hyvinvointia kuin myös, että
ne elimet (utaret, ruuansulattimet ja verenkierto),
joista tuotanto suoranaisesti riippuu, ovat
hyvin kehittyneet. — nyvällä liharotuisella
l:llä on hieno, tiivistekoinen luusto, lihakkaat ja
rasvettuneet ruumiinosat, leveät ja pyöristyneet
muodot, joutuisa kasvu- ja lihomiskyky. —-
Hyvän työjuhdan luusto on vahva ja tiivis,
nivelet ja jänteet lujat, lihakset voimakkaat,
kiinteät, kaula, niska ja jalat vahvat, rinta ja lantio
leveät ja syvät. — Taloudellisesti kannattavalla
eläimellä tulee aina olla tuotantoon verraten
vähäinen rehuntarve, sen tulee olla kestävä, terve
ja hyvin viihtyvä vallitsevissa oloissa. — L:n
siitoksessa ja jalostuksessa
käytetään samansuuntaisia menettelytapoja kuin
hevosenkin (ks. t. ja Karjanjalostus, K a
r-j a n j a 1 o s t u s y h d i s t y s, K a r j a n s i i t o s.
Karjantarkastusyhdistys,
Karja-näyttelv). — Hoito ja ruokinta ks.
Lypsykarjanhoito. [II. Nylander ja E.
Cajander, »Lvpsykarjanhoito" (1909), Nils Hansson,
»Tarkastusyhdistykset ja niiden toiminta" (1908),
sama, »Kannattava karjatalous" (1909), O.
Kell-ner, »Ruokintaopin pääpiirteet" (1910), O.
J.Löfman, »Kotieläinten ruumiinrakennus ja
elintoiminnat" (1909), »Kotieläinten taudit" (1909).]
ks liitekuvaa L e h m ä r o t u j a. E. v. K.

Lehmä-antiloopit (Bubalina) ovat isoja
aasialaisia ja afrikkalaisia antilooppeja, jotka hartioilta
ovat paljoa korkeammat kuin lautasilta. Näihin
kuuluvat n i 1 g a i, kaarna ja g n u u. I’. li.

Lehmäpuu ks. M a i t o p u u.

Lehmärokko ks. Rokotus.

Lehnberg [lènbärj], Magnus (1758-1808),
ruots. piispa. V. 1785 papiksi vihittynä L.
herätti Tukholman suurkirkon kappalaisen
apulaisena toimiessaan suurta huomiota Birger
Jaarlista ja Gyllenhjelmistä kirjoittamillaan
»muistopuheilla", joilla kummallakin hän voitti Ruotsin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:28 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0403.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free