- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
739-740

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lehmä-antiloopit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Lehr— Lehtiasento

740

tiedeakatemian suuren palkinnon, edellisellä 1787,
jälkimäisellä 1789. Sen jälkeen lüin jätti
kirjai-lemisen, antautuen kokonaan käytännöllisiin
toimiinsa. Työskenneltyään erinäisissä papinviroissa,
viimeksi (v:sta 1802) ylihovisaarnaajana L.
nimitettiin 1805 Linköpingin piispaksi. L. oli
aikanaan Ruotsin suosituin uskonnollinen
kauno-puliuja, joka siroin, korkealentoisin sanoin esitti
valistusajan hengen mukaan miedonnettua
evankeliumia, niin että sitä Kustaa Ill:n aikalaiset
mielellään kuuntelivat. A. J. P-ä-

Lehr [lër], Paul Ernest (s. 1835), ransk.
oikeusoppinut, professorina Lausannessa 1870-84;
harjoittanut erityisesti vertailevaa
oikeustutki-musta; tuli 1892 laitoksen „Institut de droit
international" pääsihteeriksi; teoksia „Élements
de droit civil germanique" (1875), „Élements de
droit civil russe" (1877, 1888), ,,Élements de droit
civil anglais" (1888), „Élements de droit civil
scandinave" (1901; yhdessä eräiden
pohjoismaalaisten kanssa), y. m.

Lehrberg [lër-]. Aron Christian
(1770-1S13), historioitsija, syntyisin Tartosta;
opiskeltuaan Saksassa palasi Venäjälle, jossa 1807
valittiin Pietarin tiedeakatemian apulaiseksi,
sittemmin ylimääräiseksi akateemikoksi. L:n
tutkimukset Venäjän muinaishistorian alalta
julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Pääjulkaisu
on „Untersuchungen ffir Erläuterung der älteren
Geschichte Russlands" (1816, venäjäksi 1819),
joka on tärkeä myöskin suomalais-ugrilaisten
kansain historian tutkimukselle. (Y. W.)

Lehrs [Hirs], Karl (1802-78), saks.
muinais-klassillisen filologian tutkija, v:sta 1835
professorina Königsbergin yliopistossa. Varsinkin hänen
tutkimuksensa Homeroksesta ovat
perusteellisuutensa. metodillisen selvyytensä ja hienon
ymmärtämyksensä vuoksi hyvin suuriarvoisia.
Pääteokset: „De Aristarchi studiis Ilomericis" (1833, 3:s
pain. 1882), ,,Quæstiones epicæ" (1837),
..Popu-läre Aufsätze aus dem Alterthum, vorzugsweise
zur Ethik u. Religion der Grieclien" (2:nenpain.
1875). O. E. T.

Lehterit (ruots. läktare). 1. ks.
Puutavaralajit. — 2. Parvirakennus kirkossa tai
kokoushuoneessa.

Lehti, ilmisiittiöillä, sanikkaisilla,
lehtisammalilla esiintyvä elin. L:t syntyvät ainoastaan
varrella tämän kasvupisteen luona ulkosyntyisestä
s. o. pintasolukon muodostamina ulkonemina,
kärkihakuisesti. L:n kasvu on hyvin rajoitettu ja
tapahtuu pääasiassa sen kantapuolessa, joten kärki
on sen vanhin osa. — Perikuvallisessa
siemenkasvin Iissä erotetaan ulompi litteä osa lapa,
tav. enemmän t. vähemmän liereä varsi, ruoti,
ja lähinnä kasvin vartta oleva kanta. Lapa
on muodolleen hyvin vaihteleva, ja laidaltaan
eheä tai miten milloinkin liuskoittunut. Siinä
nähdään johtojänteitä, suonia, jotka
kulkusuunnaltaan ja haarauturnistavaltaan paljon
vaihtelevat. Niiden tarkoitus on tukea lapaa samalla
kuin toimivat tavallisten johtojänteiden tapaan.
Ruoti leviää toisinaan, lavan surkastuessa,
lit-teäksi 1 a a k a r u o d i k s i; monien kasvien
lehdet ovat ruodittomia. L:n kanta ei useissa
tapauksissa ole millään tavalla erilaistunut,
toisissa se t u p p e n a ympäröi vartta. Kieleke
on tupen tav. kaivomainen, ylöspäin jatkuva osa.
Väliin leviää 1.-kanta kahdeksi suomumaiseksi tai

lebtimäiseksi korvakkeeksi. — Kuten vartta
ympäröi lehteäkin uloinna päällysketto, jonka
sisäpuolella ovat lehtivihreänpitoisten solukkojen
muodostama lehtimalto ja johtojän teet.
Edellisessä erotetaan yläpuolinen
pylväs-t y 1 p p y, jossa solujen pituussuunta on
kohtisuorassa lehden yläpintaa vastaan, soluvälit
pienet, soluissa runsaasti lehtivihreää. Alapuolisessa
hohkatylpvssä ovat soluvälit hyvin suuret,
solut epäsäännöllisen muotoiset, sisältävät
vähemmän lehtivihreää. Lehden johtojänteissä on
nila-osa yleensä alapuolella, puuosa yläpuolella. Ne
päättyvät usein lehden kärjessä, reunassa tai
hampaiden kärjessä oleviin v e s i r a k o i h i n (h y d
a-t o d e i h i n). Tav. ala- joskus myös yläpinnan
päällvsketossa ovat ilmaraot (ks. t.). Lehtiä
erotetaan useita eri lajeja: a 1 a-, k a s v u- eli varsi-,
ylä-, verho-, terä-, hede- ja emi-l:t. Viisi
viimeksimainittua lajia esiintyy kukinnoissa ja
kukissa. Vihreiden ja tavallisessa puheessa
lehdiksi nimitettyjen varsilehtien päätehtävänä on
hiilihapon yhteyttäminen. Alalehdet ovat enemmän
tai vähemmän suomumaiset ja niitä tavataan
yleensä kasvin alemmissa osissa. Niihin luetaan
m. m. sirkkalehdet (ks. Alkio), sipulin
paksut, vararavintoa sisältävät sipulilehdet ja
monissa maanalaisissa varsissa, juurakoissa ja
mukuloissa tavattavat suomumaiset lehdet, myös
silmusuomut. —- Toiminnan muuttuessa lehden
muotokin muuttuu. Eräillä kasveilla se joko
kokonaisuudessaan tai osaksi muuttuu ärtyväksi,
rihmamaiseksi, tukeiden ympäri kiertyväksi
kär-lieksi, kärhi-l:ksi (esim. hernekasveilla), tahi
piikeiksi, ora-l:ksi (esim. happomarjapensaalla).
— Yleensä l:t ovat lyhytikäisiä, varsinkin
terä-lehdet ja heteet. Kylmemmissä
ilmastovyöhykkeissä varsilehdet tavallisesti kuolevat ja
varisevat samana vuonna kuin ovat syntyneet,
ainoastaan harvojen kasvien (meillä ovat näistä
havupuut huomattavimmat) lehdet ovat monivuotisia.
Lämpimissä ilmastovyöhykkeissä on runsaasti
alativihreitä kasveja. Welwitschia mirabilis-pnun
lehtien on huomattu saavuttavan yli 100 v:n iän.

J. A. W.

Lehtialuminiumi ks. Lehtimetalli.

Lehtiarpi, varisseen lehden varteen jättämä
merkki. L:ssa nähdään tavallisesti pieninä
pisteinä ne kohdat, joista johtojänteet ovat
kulkeneet,.

Lehtiasento, fyllotaksia (phyllotaxis),
lehtien järjestymistäpä varrella. Milloin
useampia lehtiä on samalla korkeudella ja kaikki
muodostavat keskenään joks. yhtäsuuren kulman, on
1. säteettäinen. Ylemmän kiehkuran lehdet
ovat alemman lehtien välien kohdalla j. n. e.
Versossa on siten kaksi kertaa niin monta
pystyä lehtiriviä kuin kussakin kiehkurassa lehtiä.
Milloin joka kiehkurassa on vain 2 lehteä, on 1.
vastakkainen. Hajallisia ovat lehdet,
milloin ne ovat yksitellen varressa. Lehtien
kiinnityskohtia yhdistävä viiva on kierreviiva ja
lehtiasento ilmaistaan murtoluvulla, joka ilmoittaa
kahden toistaan seuraavan lehden keskenänsä
muodostaman kulman snuruuden lausuttuna
varren koko ympärystän, 360°:een murto-osana, kun
lehdet ajatellaan projisioiduiksi tasoon.
Yleisimmin esiintyvät murtoluvut ovat J/„ J/3, 3/s, "/,„
"Ani "Im- Siten esim. 3/s ilmaisee, että lehdet ovat
8:ssa pystyrivissä, kahden toistaan seuraavan leh-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0404.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free