Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lehtisten kartano ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
745
saan kiinni, joten lehden variseminen helposti
tapahtuu. Äsken mainittujen solujen sisäpuolelle
kasvaa korkkikerros lehtiarven pinnalle
alla-ole-vien solukkojen suojaksi. — L. 011
ilmastonmukau-tumis-ilmiö ilmanalassa, jossa kylmä ja lämmin
tai kuiva ja kostea vuodenaika vuorottelevat.
Kasvulle epäedulliseksi kaudeksi kasvi vaipuu
hor-rostilaan ja vähentää l:n avulla
haihtumispin-tansa vähimpään malidolliseen. J. A. W.
Lehtisten kartano, 3:n manttaalin suuruinen
ratsuvelvollinen säteri Mietoisten kappelissa 36
km Turusta luoteeseen. 2 km Tervaisten
laivalaiturilta. käsittää nykyään 4 yhdysviljelyksessä
olevaa taloa, m. m. Kaskisten kartanon (ks. t.),
yhteensä 5 7/12 manttaalia, 900 ha. joista n. 400
viljeltyä. Kar janhoitokoulu. — L:n kartanon
ensi-mäinen tunnettu omistaja on Herman
Pietarin-poika Fleming (k. 1583), Louhisaaren herra, jolta
kartanon peri hänen vanhempi poikansa Klaus,
ja hänen suvussaan se pysyi jonkun aikaa.
Mainittavin tilan Fleming-sukuisista omistajista oli
rikas taiteensuosija Henrik Fleming, jonka
rakennuttama Mietoisten kirkko on. V. 1668
kartano joutui naimisen kautta Lauritsa Creutz
nuoremmalle, hänen suvultaan iälleen naimisen kautta
Lybecker-suvulle. jonka hallussa se vielä oli
1800-luvun ensimäisinä vuosikymmeninä. Sen jälkeen
ovat kartanon omistaneet luutnantti Karl
Gustaf Tollet (1830-50), majuri Gustaf Jack
(1850-73), patruuna Oskar Mellqvist, tilanomistaja
Sahlberg ja v:sta 1886 maanviljelijä Johan
Wilhelm Peinikkala. jonka perillisten hallussa tila
nykyään on. — Kartanon puutarhassa on n. 1600
rakennetun useampikerroksisen, kivisen
asuin-palatsin jäännöksiä, samoin 1700-luvulla
rakennetun n. 1820 palaneen päärakennuksen raunioita.
Nykyinen päärakennus on tiilestä,
kaksikerroksinen, majuri Jackin rakentama n. 60 v. sitten.
[J. Rinne, ..Lehtis slott" (Finskt Museum 1910).]
A. Es.
Lehtitertut (Chrysomelidce), pieniä tai
keskikokoisia kovakuoriaisia, joiden nilkat ovat
sala-viisiniveliset (näennäisesti 4-niveliset), ruumis
enimmäkseen hyvin kupera, monasti kiiltävä
väriltään. Syövät sekä täysimuotoisina että
toukkina kasvien lehtiä, minkä vuoksi jotkut ovat
vahingollisia. Toukat kirjavia.
Haapalehti-terttu (Clirysomela tremulæ), punasiipinen,
hävittää haavanlehtiä; leppä lehtiterttu
(Chr. ceveaj, kullankiiltävä, syö lepänlelitiin
suuria koloja. Suomessa 216 lajia. ks. myös C o 1
o-r a d o-k u o r i a i n e n, Donacia. Haltica.
ks. Kovakuoriaiset, kuvaliite II, 16-19.
TJ. S-s.
Lehtitina ks. Lehti metalli.
Lehti täit ks. Kirvat.
Lehtivartiset (Cormophyta), kasveja, joissa
voidaan erottaa varsi ja lehdet; vastakohtana
sekovartiset (ThallophylaJ.
Lehtivihreä, klorofylli, on kasveissa
esiintyvä vihreä aine, jonka kemiallinen kokoomus
vasta nykyään on saatu selvitetyksi (W i
11-stätter, 1912). Paitsi vetyä, happea, typpeä
ja hiiltä 1. sisältää magnesiumia. Se on seos
kahdesta eri aineesta (kaavat: CriO.N4Mg ja
CKHJ0O0N4Mg), jotka ovat läheisesti sukua
punaiselle verenväriaineelle, hemoglobiinille, mitä 1.
suuresti muistuttaa spektrinsäkin puolesta. L:n
muodostamiseen kasvit tarvitsevat välttämättö-
746
mästi rautaa, mutta tämä aine ei kuitenkaan
esiinny l:n molekylissä. Muutamat kasvit,
kuten erinäiset sammalet, useat sanikkaiset (paitsi
kortteet) ja havupuiden taimet (sirkkalehdet)
voivat pimeässäkin muodostaa jonkun verran
l:tä. Kaikissa muissa tapauksissa syntyy
kasvien ruumiissa pimeässä eräs aine, n. s. 1 e u k
o-fylli, joka valon vaikutuksesta muuttuu
lehti-vihreäksi. Tämä viimeinen tapahtuma
l.-mole-kylin muodostumisessa on kasvin
elintoiminnasta kokonaan riippumaton, puhtaasti
valokemiallinen ilmiö. Kuolleessakin kasvissa
muuttuu senvuoksi kaikki siinä varastossa oleva
leukofylli valossa l:ksi. Kasvien
vihertyminen valossa riippuu täten kahdesta aivan
erilaisesta ilmiöstä: fysiologista tietä vähitellen
tapahtuvasta leukofyllin muodostumisesta ja tämän
valossa muuttumisesta l:ksi. Kun kasvinosat
keväällä valossakin kasvaessaan kalpeutuvat
esiintyen valkoisina, keltaisina tahi punertavina, niin
tämä riippuu siitä, että alhaisen lämpötilan takia
kasvien soluissa ei ole voinut valmistua
leukofvl-liä eikä siis myöskään l:tä. Kun l:tä ei
muutamien solukkorylimien fysiologisen tahi anatomisen
puutteellisuuden takia synny, on tästä
seurauksena valko- ja keltalaikkuisuus (ks.
Kasvitaudit). — L:n muodostumispaikka
solussa on tuntematon. Lopuksi 1. kuitenkin aina
(paitsi sinilevillä) esiintyy solun
hiukkasissa, joita tällöin sanotaan
lehtivihreä-hiukkasiksi (kloroplasteiksi). Aika
ajoittain voi samassa hiukkasessa esiintyä värittömiä
tahi erivärisiä aineita joko yksinomattain tahi
lehtivihreän keralla. Sisältämänsä aineen
mukaan niille annetaan eri nimityksiä. Tällaisia
yleisnimityksiä ovat: värihiukkaset,
kro-moplastit, kromatoforit. L:n keralla
esiintyy hiukkasissa usein tärkkelystä (t ä r
k-kelyshiukkaset: ks. Tärkkelys). — L.
on kasvikunnan tärkein värillinen aine. sen avulla
kun kasvit valossa voivat yhteyttää ilman
hiilihapossa olevan hiilen. L:n tehtävä hiilen
yhteyttämisessä on tuntematou. — Paitsi kasveissa
esiintyy l:tä myöskin muutamissa milloin
eläin-milloin kasvikuntaan luetuissa eliöissä (Euglena,
Vorticella ja Dimystax lajeissa), jotka valossa
näkyvät myöskin yhteyttävän hiiltä. — Valon,
happojen ja emäksien vaikuttaessa l:ään syntyy
suuri joukko erilaisia aineita, joiden lähempi
tutkiminen nykyään on kemian tärkeimpiä
työaloja. J- I. L.
Lehtokerttu ks. Kerttuset.
Lehtokurppa ks. Kurpat.
Lehtomaa, tuore, svväpohjainen multamaa,
jossa kasvipeitteen muodostavat etupäässä pienet
heinät ja käenkaali, oravanmarja, valko- ja
sinivuokko sekä saniaiset. L:t ovat parhaita
metsämaita. L. l-o.
Lehtonen. Joel (s. 1881), suom. kirjailija.
Syntynyt Säämingissä. tullut ylioppilaaksi 1901.
toiminut sen jälkeen sanomalehtialalla. Julkaissut
kertomukset ,.Paholaisen viulu" (1904). .,Villi"
(1905), »Mataleena" (1905) ja matkamuistelman
„Mvrtti ja alppiruusu" (1911) sekä runotuotteet
..Perm" (1904), ..Rakkaita muistoja" (1911),
..Nuoruus" (1911) ja ,.Markkinoilta" (1912). Villi
romanttinen mielikuvitus ja voimakkaat tunteet
temmeltävät L:n ensimäisissä teoksissa sekavan
myrskyn tavoin. Myöhemmin hän on alkanut
Lehtisten kartano—Lehtonen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
