Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leikkauskuoppa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
763
Lei kkausoja—Leikki
761
Kuva 4.
syntyy
leikkausjännityksiä, jotka tässä
tapauksessa ovat palkin
keskellä o ja kasvavat
päitä kohden. Samassa
pystyleikkauksessa x-x
ovat
leikkausjännitykset suurimmat viivalla
a’ pieneten
kumpaankin syrjään päin. Leikkauslujuus kl ilmaistaan
tavallisesti suhteen kautta vetolujuuteen kv;
siten on
takoraudalle ja teräkselle k) = O.75—(),&■> kv
valuraudalle k) = 1,10—1,17 kv
kiville k] = 0,o77 kv
sementtilaastille kj = 0,i67 kv
mäntypuulle syiden
suunnassa ki = 45 kg/cm2
vrt. Lujuus. J. C-én.
Leikkausoja ks. Oja, Ojitus.
Leikkausoppi ks. Kirurgia.
Leikki on ruumiin- ja sielunvoimain
harjoittamista ilman muuta tarkoitusta kuin se
mielihyvä, jonka toiminta itsessään herättää, kun
taas työ 011 toimintaa, johon ryhdytään
määrätyn tuloksen saavuttamiseksi. Leikin
vastakohtana pidetään myös vakavuutta, kun
leikissä elämän arkipäiväisyyden ja vakavien
tehtävien herättämät ajatukset siirtyvät
syrjään. Tästä johtuu myös, ettei
mielikuvituksen ja todellisuuden välisellä erolla leikkijälle
ole samaa merkitystä kuin työntekijälle.
Yllämainitut vastakohdat eivät kuitenkaan aina
esiinny jyrkkinä, vaan tosi ja leikki
kietoutuvat usein toisiinsa. Niinpä esim. leikkiin
tarvittavien välineiden hankkiminen usein edellyttää
työtä tai leikkinä suoritettu toiminta voidaan
suunnata määrätyn tuloksen saavuttamiseen, niin
että se osaksi tai kokonaan muuttuu leikistä
työksi. Näin on esim. laita silloin, kun
urheilua harjoitetaan ammattina. Toiselta puolen työ
voi olla siinä määrin sopusoinnussa tekijänsä
luontaisten taipumusten kanssa, että siihen
ryhdytään sen itsensä vuoksi eikä tuloksen
saavuttamiseksi („työ käy kuin leikkiä lyöden"). Tämä
koskee etenkin taiteellista luomistyötä. Leikki
suoritetaan usein määrättyjen sääntöjen mukaan,
jotka ovat omiansa lisäämään leikin jännitystä.
Yleensä pienten lasten leikit ovat vailla
sääntöjä, kun taas nuorison leikit tapahtuvat usein
hyvinkin monimutkaisten sääntöjen mukaan.
Leikki on sekä eläimillä että lapsilla
luontainen tarvo. Vanhemmilla ihmisillä ovat h u v
i-t ukset leikin sijalla. Huvitukset eivät yleensä
edellytä yhtä suurta itsetoimintaa kuin
leikit. Nykyajan etevimmän leikin teoreetikon
G roosin muk. voi erottaa seur. kolme
leikin-teoriaa: 1. Voimankylläisyysteoria,
jonka mukaan leikin perustana 011
voimankylläi-syys, mikä pyrkii purkautumaan leikkinä. Tätä
teoriaa vastaan on huomautettu, että lapset
leikkivät itsensä aivan väsyksiin, joten ei voi olettaa
että voimanylijäämä heitä kiihottaisi leikkiin. 2.
Virkistysteoria (Lazarus ja
Stein-t h a 1) sanoo leikin pikemmin johtuvan
väsymyksen- kuin liikavoiman tunnosta. Esim.
vanhemmat ihmiset ryhtyvät leikkiin rasituksen jälkeen.
Tämä aivan oikea havainto ei kuitenkaan kelpaa
selitykseksi, koskapa lapset leikkivät paljoa ennen
kuin ovat oppineet tekemään työtä. 3. 11 s
e-kehitysteoria (G roos) selittää leikin
johtuvan synnynnäisistä, perinnöllisistä vaistoista,
jotka leikissä alustavasti kehittyvät, ennenkuin
ne joutuvat palvelemaan täysikasvuisen ihmisen
vakavia tehtäviä. Esim. äidinvaisto saa tytön
leikkimään nukella j. n. e. Epäilemättä on
mat-kimisvaisto. kuten Spencer huomauttaa, erittäin
tärkeä leikin alkuperän selitysperuste. Leikit
voidaan luokitella osaksi niiden eri vaistojen
mukaan, jotka herättävät leikkimislialun, osaksi
niiden ruumiin- ja sieluntoimintojen mukaan, jotka
leikissä alkeellisesti pääsevät kehittymään.
Leikillä on kasvatuksessa suuri merkitys. Se
on lapselle luontainen tapa kehittää
taipumuksiaan, ennenkuin koulu on ryhtynyt kehitystä
ohjaamaan ja ennenkuin elämän vakavuus on
alkanut kehitystä edistävän tai ehkäisevän
vaikutuksensa. Leikki alkaa jo kehdosta. Ensimäisinä
vuosina leikki opettaa lasta tottumaan
ympäröivään maailmaan ja harjoittaa muistia ja
rikastuttaa mielikuvitusta ja käsitevarastoa sekä
totuttaa tahtoa ja antaa tunne-elämälle sisällystä.
Leikillä on myös kasvattava sosiaalinen
merkitys, se kun on se keino, jolla lapsi aloittaa
yhdys-elämäusä toverien kanssa. Myöskin koulun
palveluksessa leikillä on tärkeä sijansa.
Ulkoilma- 1. vapaita leikkejä pidetään nykyään
jo voimistelun veroisina. Sääntöjen mukaisilla
yhteisleikeillä 011 se sosiaalinen merkitys, että ne
sekä vaativat lakien alaiseksi alistumista että
edellyttävät osanottajalta vapaaehtoista itsekuria.
— Englannin kouluissa leikillä ja urheilulla 011
vanhastaan ollut huomattava sija. Meidän
maahamme koululeikkien harrastus on Ruotsin
välityksellä tullut Saksasta, jossa leikin
kasvatuksellista merkitystä erikoisesti 011 puolustanut
Fröbel ja jossa ulkoilmaleikkien harrastuksen
virittäjänä toimii v. Schenckendorffin
johdolla 1891 perustettu „Zentralausschuss fiir
Volks- und Jugendspiele". Ameriikan
keskusjärjestöistä mainittakoon ,,Plavground
associa-tions". Erikoisen merkityksen leikin
harrastuksen alalla ovat viime aikoina saaneet n. s. 1 e i
k-k i k 11 r s s i t (ks. t.). -— Tärkeimmistä leikeistä
tehdään selkoa erikoisartikkeleissa, vrt. myös
S c o u t-1 i i k e.
Filantropistit koettivat tehdä koko
koulunkäynnin leikiksi, jossa lapset ilman vaivannäköä
voisivat saavuttaa tarpeelliset tiedot ja taidot.
Pietistit ja muut ankarammat kasvattajat eivät
taas ole tahtoneet antaa leikille koulussa mitään
sijaa. Elämän vakavuuteen ei heidän mielestään
voida ihmisiä kasvattaa leikillä, vaan työllä,
jonka vuoksi leikkiä ja työtä ei saa sekoittaa
toisiinsa. Totuus lienee keskivälillä: kasvatuksessa
on käytettävä sekä leikkiä että työtä, sillä leikki
on, ymmärryksellä käytettynä, oivallinen keino
herättämään myös työniloa. [Lazarus, „über die
Reize des Spièls" (1883) ; Groos, „Die Spiele der
Tiere" (2:nen pain. 1907), sama, „Die Spiele der
Menschen" (1899), sama, ..Das Seelenleben des
Kindes’’ (2:nen pain. 1910); Koch ja v.
Schenken-dorff, „Wie wird das Bewegungsspiel zur
Volks-sache?" (1895); Colozza, „Giueo nella psicologia
e nella pedagogia" (1895; kään. saks.),
„Encyklo-pädie der Spiele" (5:s pain. 1889), „Zeitschr.
für Turnen v. Jugendspiele"; A. Collan, „Miksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
