Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lennätinlaitos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
807
Lentokanat—1
■Lentuanjärvi
808
Lentitvü simppu.
Lontoknna.
tus volitans. Talla
rakkosuisiin
kuuluvalla kalalla on
suuret silmät ja
erittäin iso
ilma-rakko. Samaan
sukuun kuuluvia
muotoja (n. 50)
tavataan kuuman ja
osaksi lauhkeankin
vyöhykkeen
merissä. L:hin
kuuluvaksi voimme lukea
myös erään
simppu-lajinkin (Dactylo-pterus volitans),
joka on n. 40 cm
pitkä ja elää
Väli-meressä. P. li.
Lentokanat (Pterocles) muistuttavat paljon
hietakanoja (ks. t.), näistä eroten kuitenkin siinä,
että l:oilla on lyhyt
takavarvas sekä
varpaat vailla
höyhen-peittoa. Pyrstö on
pyö-reäpäinen, sen kaksi
keskimäistä sulkaa
lansettimaiset. Suku,
jossa n. 15 lajia, on
ievinnyt Afrikkaan,
Etelä-Eurooppaan ja
Aasiaan. Tunnetuin
on sepelkana (P.
arenarius), joka asustaa Välimeren ympärillä
olevien maiden ja Länsi-Aasian aroilla ja
erämaissa, joiden olosuhteisiin se on täysin
mukautunut. Väri on suurimmassa määrin maaperän
kaltainen: vaalean-harmaanruskea keltaisin ja
mustin viiruin selkäpuolella. Maassa olevassa
pesässä ovat munatkin ympäristönsä väriset ja
vaikeat huomata. Nimensä 1. ovat saaneet hyvästä
lentotaidostaan. E. W. S.
Lentokartta 1. ilmailukartta
valmistetaan silmälläpitäen ilmailijain erikoistarpeita.
Päävaatimuksena on, että kartta selvään ja
nopeasti ilmaisee jonkun maanpinnalla
olevan pisteen aseman kaikkiin kolmeen
mittasuhteeseen nähden. Tätä vaatimusta, jota eivät
tyydytä isohypsi- eivätkä tähänastiset
varjostus-viiva- ja värivarjostuskartat, vastaavat parhaiten
professori Peuekerin keksimät
spektraali-adaptiiviset kartat. Niissä eri
korkeussuhteet esitetään spektrumin väreissä (sinistä ja
sini-punervaa väriä ei kuitenkaan käytetä). —
Kansainvälisen 1.-toimikunnan kokouksessa
Brysselissä 1911, jossa Saksa, Banska, Itävalta, Belgia
ja Englanti olivat edustettuina, kaikki l:t
päätettiin valmistaa samassa mittakaavassa 1:200,000.
L:n merkit (signatuurit) jätettiin kunkin maan
päätettäviksi. Kaikki korkeajännitteiset
voimajohdot sovittiin kuitenkin merkittäväksi
yhteisellä merkillä, punaisella ristillä. E. E. K.
Lentokirjanen (saks. Flugblatt, ransk.
bro-chure, engl. pamphlet) 1.1 e n t o 1 e h t i n e n,
enintään muutaman arkin laajuinen kirjoitus, jossa
selvitetään jotakin hetken kysymystä ja koetetaan
vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Kirjapainotaidon
keksimisen jälkeisinä aikoina lentokirjasilla oli
sama merkitys kuin myöhemmin sanomalehdillii.
Lentolisko.
Lentokolonna ks. Lentävä kolonna.
Lentokone ks. Ilma purjehdus.
Lentolauta ks. Mehiläispesä.
Lentolinja ks. Kuularata.
Lentolisko ks. D r a c o.
Lentoliskot (Pterosauria), omituinen
sukupuuttoon kuollut, jura- ja liitukausilla elänyt
paljas-nahkainen matelijaryhmä, joka
lepakoitten tapaan oli
mukautunut ilmaelämääu. Pterosaurioilla
oli lintumaisen ruumiinmuodon
ohella myös ilmanpitoiset
(pneumaattiset) luut, suuri, takaa
umpinainen, kevytrakenteinen
pääkuori, pitkä kaula ja, kuten
lentolinuuilla, harjalliuen
rintalasta, samalla kuin niiden
eli-mistys muuten oli pääasiallisesti
matelijamainen. Varpaat olivat
kynnelliset, jura-kauden
muotojen leuat hampaalliset.
Kaula-ja selkänikamat olivat etu-,
pyrstönikamat kaksoiskoverot.
Silmiinpistävin ominaisuus oli
kuitenkin, että eturaajojen uloin
(5:s) sormi oli tavattomasti
pi-tentynyt. Sen tarkoituksena oli
muiden sormien ollessa vapaina
pingoittaa ruumiiseen ja
taka-raajoihin liittynyttä siipimäistä
lentonahkaa, josta onnellisimmissa tapauksissa on
säilynyt painanteita. Samaan tähtäsi erityisen,
ranteeseen liittyneen kannatinluun (muuttuneen
1 :sen sormen) kehitys. Tunnetaan yli 30 muotoa;
pienimmät varpusen kokoisia, suurimmilla
siiven-kärkien väliä yli G’/2 m. L. jaetaan heimoihin:
1. Rhamphorynchidæ: vähimmän erilaistuneet
jura-kauden muodot; sierainkuopat erillään
kyv-nelkuopista. Suipot hampaat, pitkä,
vinoneiiö-mäiseen levyyn päättyvä pyrstö, jossa rankaa
ympäröi luutuneiden jänteiden muodostama
kankea tuppi. Tunnetuimmista suvuista üimorphodon
(lyhytkuonoinen, tunnetaan alaliasmuodostumasta
Lyme Begisissä Englannissa) ja Rliamphorynchus
(ks. t.) on useita kokonaisia luurankoja säilynyt.
2. Pterodactylidce: sierain ja kyynelkuopat
yhtyneet, pyrstö surkastunut; hartian luut erillään
toisistaan. Pieniä, suipponokkaisia, hampaallisia
muotoja. Pterodactylus, lajirikas suku jura- ja
liitukaudella. 3. Pteranodontidæ: nuorimmat ja
äärimäistä kehitystä edustavat, kooltaan
suurimmat lentoliskomuodot. Pyrstö lyhyt, hartian luut
yhteenkasvettuneet. Parhaasta päästä
hampaattomia. Pteranodon (ks. t.) tunnetaan
Pohjois-Ame-riikan liitumuodostumista. V. A. K-io.
Lentonahka (patagium) on raajojen ja
ruumiin kylkien väliin pingoittunut ihopoimu, jonka
avulla eläin voi tehdä pitkiä leijailevia
hyppäyksiä (esim. siipiorava, lentävä sisilisko) tai
kunnollisesti lentää ilmassa (esim. lepakot). P. Ii.
Lentoparvi ks. Mehiläishoito.
Lentotähti ks. Meteori.
Lentsu ks. I n f 1 u e n s a.
Lentua ks. Lentuanjärvi.
Lentuanjärvi 1. Lentua, järvi Sotkamon
reitissä, livantiiran eteläpuolella; pituussuunta
lännestä itään, suurin pituus n. 21 km, suurin
leveys n. 6 km; pinnan korkeus n. 174 m yi.
me-renp. Pohjoisesta laskee L:een Tivantiiran kautta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
