- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
819-820

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leonardo da Vinci ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

819

Leon cavallo—Leonhardt

820

ruudessa ja arvokkuudessa kohosi parhaiden kreik.
Veistosten rinnalle. Kuva vaikutti aikoinaan
aivan ,,elävältä luonnolta", ja monia kertomuksia
on annettu sen kauneudesta. Tämä elävyys oli
saavutettu erittäin hienolla muovailulla ja
valohämyllä, joka kevyenä henkenä lepäsi taulun yllä
ja kietoi taustan omituisen unikuvan kaltaisen
rotkomaiseman siniseen terheneen. Yhtä kuuluisa
oli myös aloite Anghiarin taistelukuvaan, jonka
Firenzen kaupungin hallitus tilasi 1504
raatihuoneen saliin. Sekin jäi valmistumatta mestarin
perinpohjaisuuden takia. Ainoastaan eräs maalausta
varten valmistetuista kartongeista, „Taistelu
lipusta", on säilynyt nähtävästi Rubensin tekemänä
jäljennöksenä (Louvressa). Sodan villi intohimo
oli kuvattu niin uudella tavalla ja niin valtavasti,
että nuo L:n kartongit muodostuivat „mainioksi
kouluksi" myöhemmille sota-aiheiden esityksille.
L:n loppuikä oli täynnä perintöseikoista, nuoren
Michelangelon kilpailusta y. m. syistä johtuneita
pettymyksiä. Se kului usean herran palveluksessa
Milanossa ja muualla. V. 1513 L. oli Roomassa,
oleskellen etupäässä paavin hovissa. Kaksi
viimeistä vuottaan hän vietti Ranskassa, Cloux’n
linnassa Frans I:n kutsumana ja nauttien
kuninkaan suomaa apurahaa. Tältä ajalta on
nähtävästi Louvre museossa oleva ..Johannes Kastaja".
— Vain edellämainitut teokset tunnustetaan
yksimielisesti L:n luomiksi. Hänelle luetuista
teoksista mainittakoon vielä ,,Madonna Litta"
(Pietarin Eremitagessa). jota pidetään nykyään
jonkun oppilaan suorittamana.

Paremman käsityksen kuin suuresti
tummentuneet tai pilaantuneet öljyvärimaalaukset,
antavat L :n kyvystä hänen piirustuksensa
(enimmät Windsorin kirjastossa, Louvressa,
Venetsian taideakatemiassa, Milanon
Ambrosiana-museossa, Firenzen Uffizi-galleriassa, British
Museumissa ja Wienin Albertina-kokoelmassa). Niistä
on erittäin huomattava vanhan miehen,
nähtävästi L:n oma muotokuva (Torinon kunink.
kirjastossa), joka näyttää meille naahtavapiirteisen,
elämän syvissä kokemuksissa jalostuneen
vanhuksen kasvot. Nämä piirustukset osoittavat, kuinka
hienostunut, aikaansa paljon korkeammalle
kehittynyt L:n muototaju oli. L. on kenties
ainoa nykyisten aikojen taiteilija, jonka voi sanoa
kohonneen muodon kauneudessa kreik. mestarien
tasalle, joista hän muistuttaa enimmän
Praksi-telesta. Epäilemättä ovatkin häneen suuresti
vaikuttaneet antiikkiset patsaat ja korkokuvat,
mutta L:n suuruus on siinä, että hän on silloin
tunnetuista huononpuoleisista antiikkisten
teosten kopioista voinut oivaltaa alkuperäisen kreik.
ihanteen ja valaa sen uuden ajan muotoihin. Tuo
ihmeellinen hymyily, joka on aina herättänyt
huomiota L:n teoksissa, liittyy varmaan
antiikkisten kuvanveistosten hymyilyyn. Saattaessaan
taiteeseen jälleen hallitsevat viivat ja
varman mitanmukaisuuden L.
uudistaa antiikin taiteen symmetrian lain ja
kaanonin. L:n mukana taiteeseen
varsinaisesti tuleva kontraposto (ks. t.) on johdettu
myöhäisantiikkisista patsaista. L:n tunnetut
karikatyyrit, joissa hän päästää ivansa ja
fantasiansa valloilleen, ovat saaneet esikuvansa
aleksandrialaisista ivapatsaista ja savipäistä. Pavian
hävinnyt antiikkinen Regisole-hevonen on
tunnetusti vaikuttanut L:n ratsastajapatsaan suunnitel-

miin. — Antiikkisia sävyltään ovat niinikään L:u
panteistiset maailmanajatukset ja hänen oppinsa
ikuisesta välttämättömyydestä, joka
on kaikkiuden „mestarina ja holhoojana, ohjeena
ja ikuisena sääntönä". — Mutta syvimmältä
pohjaltaan L. taiteessaan aina perustui itse
luontoon, jonka „lapsenlapseksi" hän maalausta
nimittää, ja omiin huomioihin ja omaan
vakaumukseen rakentui tuo hänen antiikinsukuinen
maailmankatsomuksensa, jossa epäilemättä ön
kristillistä alkujuurta hänen suuri rakkautensa
kaikkeen luotuun ja elävään. Mutta hänen
persoonallisuudessaan on piirteitä, jotka jäänevät
ainaisesti selittämättä — esim. se seikka, että
hänellä tavataan mitä jaloimpien mietelmien ohella
maalauksissa, etenkin Louvren „Johannes
Kastajassa", omituisen viekoittelevaa hymyilyä -— niin
että voimme sanoa L:n aina jäävän arvoitukseksi,
niinkuin hänen taulunsa kietoutuvat
salaperäiseen sfumatoon.

L. tuli varsinkin milanolaisen koulun
esikuvaksi, mutta samalla hän vaikutti suuresti
muuhunkin it. taiteeseen, etenkin Rafaello
San-tiin ja myöhemmin Correggioon. Mestarin
oppilaista ovat tunnetuimmat Andrea Salaino, Giov.
Ant. Boltraffio, Marco d’Oggiono, Cesare da
Sesto, hänen kaukaisemmista seuralaisistaan
Ambrogio da Predis, Andrea Solari. Bernardino
Luini, Gaudenzio Ferrari ja Sodoma.
[Tavattoman laajasta L:oa käsittelevästä kirjallisuudesta
mainittakoon tässä vain viimeksi ilmestyneet
tunnetuimmat teokset: Woldemar von Seidlitz.
..L. d. V." (1909): Jens Thiis, „L. d. V." (1910):
Osvald Sirén, ,.L. d. V." (1911). L:n elämää
käsittelee myös ven. kirjailijan D. Merezkovskijn
romaani ..Ylösnousseet jumalat" (suom.).]

O. O.

Leoncavallo
va’-J, Ruggiero (s. 1858), it.
oopperansäveltäjä, jonka ,,veristiseen" tyyliin [-sepitetty ,,Pajatso" (1892) on herättänyt suurta
huomiota. I. K.

Leonhard /-//, Karl Cäsar von
(1779-1862), saks. geologi, v:sta 1818 professorina
Heidelbergissa. Oltuaan aluksi Wernerin oppilas häir
liittyi 1820-luvulla tämän vastustajiin,
plutonis-teihin. Hänen suurin ansionsa on, että hän
en-simäisenä on laatinut vuorilajien systemaattisen
luokittelun (teoksessa „Charakteristik der
Fels-arten", 1824). Päinvastoin kuin edellisillä
luokittelijoilla on hänellä jaoitusperusteina ensi sijassa
vuorilajien mineraalikokoomus ja rakenne eikä
niiden ikä tai geologinen esiintymistapa, ja
hänen systematiikkansa on siis puhtaasti
petrograa-finen. Hän myös ensi kerran käyttää nimityksiä
rakeinen, liuskeinen, porfyyrinen. tiivis y. m.
nykyisissä merkityksissään. P. E.

Leonhardt, Gerhard Adolf Wilhelm
(1815-80), saks. laki- ja valtiomies, tuli 1865
Hannoverin oikeusministeriksi, 1867 Berliiniin äsken
yhdistettyjä maakuntia varten perustetun
yliapel-latsionioikeuden eusimäiseksi presidentiksi ja
Preussin herrainhuoneen jäseneksi; oli 1867-79
Preussin oikeusministerinä johtaen
liittoneuvoston lakivaliokunnan esimiehenä Saksan uuden
rikoslain, oikeusjärjestyksen, rikos- ja
siviiliprosessin valmistusta ja toimeenpanoa; teoksia: „Die
Justizgesetzgebung des Königreichs Hannover"
(1851). „Zur Reform des Zivilprozesses in
Deutschland" (1865). J. V-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:18 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/5/0448.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free