- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
823-824

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leoni ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Leopardo—Leopold

824

1824. 1826. ..Canti" 1831.1835). Perhe oli
taloudellisessa ahdinkotilassa ja pelkäsi, että nuori L. voisi
valtiollisten vakaumuksiensa vuoksi maailmalla
joutua vaaroihin, minkä vuoksi hänen täytyi
24:nteen ikävuoteensa pysyä Recanati’ssa,
omaistensa valvonnan alaisena, sairaana ja
synkkä-mielisenä. V. 1822 hän viimein pääsi lähtemään
kotoa, siirtyi Roomaan, missä ei viihtynyt,
palasi 1823 kotia. V. 1825 milanolainen kustantaja
Stella kutsui hänet Milanoon, missä antoi
hänelle vaatimattomasti palkatun toimen
kustannusliikkeessään. Köyhä runoilija oleskelee
sittemmin Firenzessä ja Pisassa. Hänen ystävänsä
paroni Bunsen oli hankkinut L:lle
yliopiston-opettajan paikan Bonnissa, mutta L:n täytyi
terveyssyistä hyljätä tämä tarjous. Kun L. ei enää
jaksanut lukea eikä kirjoittaa, täytyi hänen
purkaa Stellan kustannusliikkeen kanssa tekemänsä
sopimus ja viimeinen kerta palata Becanati’in.
Täällä hän viipyi v:een 1830, missä jalomielinen
Napolilainen historioitsija, Pietro Colletta vuoden
ajaksi omista varoistaan antoi hänelle rahallista
kannatusta. Becanati’sta L. palasi Firenzeen,
missä 1831 omisti „Canti"nsa toscanalaisille
ystävilleen.

Kun Colletta ei enää voinut L:ia rahallisesti
avustaa, avasi hänelle kotinsa Napoli’ssa toinen
italialainen kirjailija, Antonio Banieri. Tämän
talossa ja toverina L. eli sitten kuolinpäiväänsä
asti. Banieri’n vieraanvaraisuutta ja suhdetta
L:iin himmentää hänen L:n kuoleman jälkeen
julkaisemansa teos „Sette anni di sodalizio con G.
L.", jossa hän aiheettomien epäluulojen nojalla
esittää jaloa ystäväänsä perin nurjassa ja
pikkumaisessa valossa. Paitsi runoja julkaisi L.
joukon filosofisia tutkielmia sekä suorasanaisia,
enimmästi dialoginmuotoisia kirjoitelmia, joiden
perussävy on moralista laatua; niiden nimenä
on „0peretti morali". V. 1898-1900 on eräs
kirjallinen toimikunta Banieri’n säilyttämistä L:n
käsikirjoituksista julkaissut L:n ajatelmia
„Pen-sieri di varia filosofia e di hella letteratura"
(7 nid.).

L. on niitä kuluneen vuosisadan suurimpia
kir-jailijahenkiä, jotka ovat laulaneet
maailmantuskaa". Liikuttavasti hän on valittanut omaa
syvää kärsimystään ja ristiriitaansa, mutta tästä
oman tuskan tuntemuksesta hän on kohonnut
säälimään koko kärsivän ihmiskunnan kohtaloa.
[Leopardi-kirjallisuus on ylen laaja. Italiassa on
kaksi Leopardi-kirjastoa. Jotenkin perehdyttävän
opastuksen tämän kirjallisuuden tuntemiseen,
joka vuosi vuodelta kasvaa, tarjoaa
Cappel-letti’n teos „Bibliographia Leopardiana" (viim.
pain.) Lyhyemmän yleiskatsauksen tärkeimmistä
Leopardi-tutkimuksista antaa Hjalmar Halii,
..Les tendances morales dans 1’æuvre de Giacomo
Leopardi", 1896, sivv. 197-209.] J. H-l.

Leopardo (Leopardi) [-a’-], Alessandro,
liikanimeltään del Cavallo (k. jälkeen v:n
1521), it. kuvanveistäjä ja arkkitehti;
työskenteli Venetsiassa, jossa hän kuuluu
varhaisrene-sanssin lahjakkaimpiin edustajiin. L. suoritti
loppuun Verrocchion Colleoni-patsaan valamisen
(1495) ja teki myöskin tämän ratsastajakuvan
vaikuttavan jalustan. Hänen kuuluisimpia omia
töitään, joissa varsinkin hänen viehättävä
koristeellinen kykynsä tulee näkyviin, ovat antiikin
henkeen muovaillut pronssiset lipunkannattimet

San Marcon torilla (3 kpl., 1505) ja dogi Andrea
Vendraminin hautamerkki (1494) San Giovanni
e Paolo-kirkossa Venetsiassa. Arkkitehtinä L.
rakensi Venetsiaan Scuola della Misericordia’n
(1515) sekä valmisti Padovan Santa
Giustina-kirkon luonnokset (1521). E. R-r.

Leopold (1676-1747), Anhalt-Dessaun ruhtinas,
preuss. sotamarski; kutsuttiin „vanliaksi
Des-saulaiseksi"; liall. v:sta 1693, täysikäisenä
v:sta 1698, ruhtinas Juhana Yrjö II :n poika,
osoitti jo nuoruudessaan suurta taipumusta
sotatoimiin, meni Brandenburgin palvelukseen ja
pani toimeen suuria parannuksia sotalaitoksessa
sekä ylläpiti rautaista kuria. Kunnostautui
suuresti vars. Espanjan perimyssodassa, missä hän
auttoi Itävaltaa, taistellen sekä Saksassa että
Italiassa ja Belgiassa; valloitti suuressa
pohjoismaiden sodassa Ruotsilta Stralsundin; tuli
sotamarskiksi 1712. Oli Fredrik Wilhelm I:n
läheinen ystävä ja vaikutusvaltaisena Preussin
hovissa. Sleesian sodissa Fredrik IT myös käytti
hyväkseen hänen taitoansa; L. sai
itävaltalais-saksilaisesta armeiasta Kesselsdorfin voiton 1745.
Luonteeltaan L. oli kova ja ankara. G. R.

Leopold (ransk. Léopold), Belgian
kuninkaita.

1. L. I (1790-1865), hali. v:sta 1831,
Saksi-Koburgin herttuan Fransin poika, meni Venäjän
palvelukseen (suuriruhtinas Konstantin oli
nainut L:n sisaren), mutta erosi siitä Napoleonin
vaatimuksesta, otti sittemmin osaa vapaussotaan
Napoleonia vastaan 1813-14; asettui 1815
Englantiin, missä hän nai kruununperillisen, prinsessa
Charlotta Augusta n sekä korotettiin
sotamarskiksi ja Kendalin herttuaksi. Puolisonsa aikaisen
kuoleman jälkeen 1817 L. eli Englannissa, jonka
vapaa valtiomuoto häntä miellytti, kunnes hän
1831 Belgian kansalliskongressin vaalin johdosta
vastaanotti tämän maan kruunun. Naimalla
Lud-vik Filipin tyttären Louisen hän sai Ranskan
kannatuksen Alankomaita vastaan.
Ymmärtäväisyydellään ja maltillisuudellaan, miellyttävällä
käytöksellään sekä perustuslain tunnollisella
noudattamisella L. pääsi hyvin kansanmieleiseksi, niin
etteivät 1848-vuoden liikkeetkään voineet
järkyttää hänen valtaistuintansa. Hän suosi ja
kannatti tehokkaasti yleishyödyllisiä pyrintöjä sekä
tieteitä ja taiteita. L. sai myös paljon
vaikutusvaltaa Euroopan kansainvälisiin asioihin.

2. L. II (1835-1909), hali. v:sta 1865,
edellisen poika ja seuraaja, osoitti jo
kruununperillisenä harrastusta vars. kauppaa ja teollisuutta
koskeviin kysymyksiin. Osoittautui sisällisissä
puolueriidoissa maltilliseksi ja tasapuoliseksi,
suosi taiteita ja tieteitä, vars. maantieteellisiä
tutkimusmatkoja. Perusti H. Stanley’n
tutkimusretken johdosta Kongovaltion ja tunnustettiin
sen hallitsijaksi 1885 ; 1889 hän määräsi sen
perintönään joutumaan Belgian valtiolle.
Persoonallisen osanottonsa tähden useihin
Kongoval-tiossa toimeenpantuihin liikeyrityksiin sekä
neekerien huonon kohtelun johdosta L. kuitenkin
joutui moitteen alaiseksi; hänen riitansa
tyttäriensä kanssa (joista yksi, Stéphanie, oli ollut
Itävallan kruununperillisen Rudolfin puolisona)
sekä hänen yksityinen kevytmielinen elämänsä
vähensivät myös sitä kansansuosiota, jota hän oli
hallituksensa alkupuolella nauttinut. G. R.

Leopold, Itävallan ruhtinaita.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0450.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free