- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
825-826

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leopold ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

82.")

Leopold

826

1. L. III Pyhä (1073-1136), Itävallan
raja-kreivi, hali. v:sta 1096. Babenberg-sukua, auttoi
Henrik V:tä kapinassa tämän isää keisari Henrik
IV:tä vastaan; perusti luostareita, julistettiin
keskiajan lopulla pyhäksi ja kunnioitettiin
sittemmin Itävallan suojeluspvhänä.

2. L. V. (1157-1194), Itävallan herttua, hali.
v:sta 1177, herttua Henrikin poika,
Babenberg-sukua. Otti osaa kahteen ristiretkeen, 11S2 ja
1190-92. Riitaantui jälkimäisellä Rikard
Leijonamielen kanssa, joka häntä Akkonin
valloituksessa törkeästi loukkasi, otti sittemmin
vihamiehensä vangiksi tämän palatessa kotimaahansa
Itävallan kautta ja jätti hänet jonkun ajan
jälkeen keisari Henrik VI;n käsiin. Peri 1192
Stei-ermarkin. Kuoli turnajaisissa saadun vamman
johdosta.

3. L., Kunnianarvoisa („dcr
Glorioiir-digc", n. 1290-1326), Itävallan, Steiermarkin ja
Kärntenin herttua, keisari Albrekt T:n kolmas
poika, TTabsburg-sukua; kosti julmasti isänsä
murhaajille; lähti sotajoukkoineen kukistamaan
Sveitsin metsäkautoneja, mutta kärsi
Morgarte-nin tuntuvan tappion 1315. Kannatti tehokkaasti
veljeänsä Fredrik Kaunista tämän kilpailijaa
Ludvik Baierilaista vastaan.

4. L. III (1351-86). Itävallan, Steiermarkin ja
Kärntenin herttua, edellisen veljenpoika, herttua
Albrekt II:n poika. Sai aikaan Itävallan
maiden jaon 1379, jolloin hänen osakseen tuli
Steier-mark, Kärnten. Krain, Tyroli y. m. alueita.
Hänen valloitushimonsa aiheutti liiton useiden
Sveitsin kantonien sekä Saksan kaupunkien kesken,
ja sveitsiläisiä vastaan taistellessaan L. kärsi
Sempachin ratkaisevan tappion 13S6, jolloin hän
itse kaatui. [Egger, „Geschichte L:s TII".]

G. R.

Leopold, s a k s a 1 a i s-r o o m a 1. keisareita.

L. I. (1640-1705), hali. v;sta 1658; keisari
Ferdinand III:n toinen poika, Habsburg-sukua. Oli
alkuaan määrätty hengelliseen säätyyn, mutta
peri vanhemman veljensä kuoleman johdosta
Itävallan maat ja valittiin myös Saksan keisariksi
Ranskan ja Ruotsin vastustuksesta huolimatta.
Kiivaana katolilaisena hän sorti Unkarin
protestantteja, jonka johdosta tässä maassa syntyi
salaliittoja ja levottomuuksia. L. joutui kahteen
sotaan Turkin kanssa; edellisessä Montecuccoli
voitti turkkilaiset ratkaisevasti St. Gotthardin
taistelussa, jota seurasi Vasvärin rauha 1664.
V. 1666 syntyi Unka rissa ylimysten kesken
hallitusta vastaan salaliitto, jonka jäseniä rangaistiin
ankarasti. Kun hallitus sen jälkeen aikoi tehdä
kokonaan lopun Unkarin oikeuksista, syntyi
maassa pian ilmi kapina. Sen johtajaksi rupesi
kreivi Imre Thököly, joka kutsui turkkilaiset
avukseen. Nämä piirittivät Wieniä 1683, mutta
karkoitettiin varsinkin Puolan kuninkaan
Juhana Sobieskyn myötävaikutuksella;
myöhemmin, 1697, saatiin Eugen Savoijalaisen ansiosta
Zentan voitto, jota seurasi Karlowitzin
rauhanteko 1699, missä Itävalta sai osan Kroatsiaa ja
Slavoniaa, Siebenbürgenin ja koko Unkarin
paitsi Baanaattia. Tällävälin Unkari oli 1687
muutettu Itävallan maakunnaksi. Vähemmällä
onnella L. otti useiden muiden valtioiden liitossa
osaa Hollannin sekä sittemmin Pfalzin sotaan
Ludvik XIV:t;i vastaan: jo ennen viimemainittua
hänen oli täytynyt Regensburgin sovinnossa 1684

jättää reunionit (ks. t.) Ludvikille, mutta
Pfalzin sodan jälkeen Ranskan kuningas Rijswijkin
rauhanteossa 1697 antoi takaisin muut paitsi
Elsassissa olevia. Kolmanteen sotaan, Espanjan
perimyssotaan L., saksalaisen Ilabsburg-sukuhaaran
päämiehenä ryhtyi hankkiakseen toiselle
pojalleen, arkkiherttua Kaarlelle, Espanjan kruunun,
jonka Ludvik XIV vaati pojanpojalleen, Anjou’n
Filipille. Englanti ja Hollanti olivat L:n
etevim-mät liittolaiset. V. 1704 Eugen ja Marlborough
saivat Höchstädtin suuren voiton, mutta jo seur.
v. L. kuoli. — L. oli ulkomuodoltaan ja
henkisiltä lahjoiltaan vähäpätöinen, mutta
hyväntahtoinen ja sivistynyt (harrasti vars. musiikkia),
tavoiltaan yksinkertainen; kirkollisissa asioissa
hän oli ahdasmielinen ja salli yleensä
kasvattajilleen jesuiitoille suuren vaikutusvallan.
Sisäl-lisessä suhteessa ei paljon parannuksia tehty:
raha-asiat esim. olivat aivan epäjärjestyksessä.
Itävallan ulkonaisen mahtavuuden kasvaminen
tähän aikaan ei ollut L:n persoonallinen ansio.
[Baumstark, „Kaiser L. I".]

L. II (1747-92), keisari Frans I:n ja Maria
Teresian kolmas poika, seurasi isäänsä Toskanan
suurherttuana 1765 ja hoiti oivallisesti tämän
maan hallintoa; hän edisti elinkeinoja, poisti
inkvisitsionin. paransi lain käyttöä y. m. V. 1790
L. vaikeissa oloissa nousi veljensä Josef II:n
jälkeen Itävallan valtaistuimelle ja hänet valittiin
myös Saksan keisariksi. Preussin kanssa hän
teki 1790 liiton sekä Turkin kanssa Sistovan
rauhan 1791. Kapinoivat Alankomaat pakotettiin
alistumaan, mutta saivat kuitenkin pitää
oikeutensa, samoin levottomat unkarilaiset. L.
kannatti Puolan yritystä uuden valtiosäännön avulla
1791 tehdä itsensä vastustuskykyiseksi Venäjää
vastaan. Ranskan vallankumoukseen nähden L.,
vaikka olikin Marie Antoinetten veli, pysyi kauan
odottavalla kannalla; 1791-92 hän kuitenkin
liittyi Preussiin vallankumouksen vastustamiseksi.
L. oli ennakkoluuloton, sivistynyt ja
ihmisystävällinen hallitsija, [v. SybeP „Kaiser L. II",
aikakauskirjassa „nistorische Zeitschrift", 63 nid.;
L:n kirjevaihtoa ovat julk. Arnetli, Beer ja Wolf.]

G. R.

Leopold, Karl Gustaf af (1756-1829).
ruots. runoilija, Kellgrenin ohessa silloisen
ajanjakson kirjallisia
johtohenkilöitä, samalla kuin
hän monipuolisuutensa ja
tietorikkautensa puolesta
oli valistusajan
huomattavimpia edustajia Ruotsissa.
L. tuli yliopp. 1773, f il.
maist. 1781, oppihistorian
dosentiksi 1782, toimi
sittemmin kirjastoalalla. V.
1786 Kustaa III, jolta
nuori lupaava runoilija ei
ollut jäänyt huomaamatta

— Kellgrenin ankara
arvostelu eräästä L:n
runosta oli ollut omiaan vain
lisäämään yleistä huomiota

— kutsui L:n apulaissiliteeriKseen ja
kirjalliseksi auttajakseeu. Näissä toimissa L. saavutti
kuninkaansa jakamattoman suosion. Sam. v. L.
valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi. Kustaa
III:n kuoleman jälkeen antautui L., joka aikai-

li. G. af Leopold.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:28 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0451.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free