- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
831-832

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leovigild ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

831

Lepän ton-lahti—Lepidotus

832

puolella, mutta on saanut nimensä L:sta, missä
Turkin laivastolla oli asemapaikkansa. [De la
Gravière, ..La guerre de Chypre et la bataille de
Lépante".] ’ J. F.

Lepanton-lahti 1. Korintin-lahti,
Kreikan länsirannalla, erottaa (idästä tunkeutuvan
Saronin-laliden kanssa) melkein kokonaan
Kreikasta sen eteläisimmän osan, Peloponnesoksen.
L:n pääsuunta on länsi-luoteesta itä-kaakkoon,
pituus 127 km, keskimääräinen leveys 20 km.
Kapein kohta Lepanton 1. Naupaktoksen
kaupungin länsipuolella, Kastro Moreas ja Kastro
Rumelias nimisten vanhain linnain välissä, on
nykyään 1,9 km leveä. Tämän salmen
ulkopuolella olevaa L:n osaa nimitetään
Patraksen-lahdeksi. — L:sta on avattu Korintin-kannaksen
poikki kanava Saronin-lahteen.

Lepas ks. Hanhenkaulat.

Lepautre flopöUrJ. 1. Jean L. (1617-82),
ransk. taiteilija, saavuttanut mainetta lukuisilla
vaskipiirroksina toisinnelluilla, alussa
myöhemmän roomalaisen antiikin, sittemmin Lebrun’in
barokkimakuun suoritetuilla friisi-, huonekalu-,
kamiini- y. m. dekoratiivisilla maalaus-ja
veistos-ehdotuksillaan. — 2. Antoine L. (1621-82),
edellisen veli, rakensi Filip I:n Orléansilaisen
arkkitehtinä monioita linnoja. U-o TV.

Lepeliin [-pc’-], Ivan Ivanovits
(1740-1802). ven. tutkimusmatkailija ja kasvintutkija,
suoritti, harjoiteltuaan opintoja m. m.
Strass-burgissa, lääket. tohtorin tutkinnon 1767,
määrättiin senjälkeen Pietarin tiedeakatemiaan
ensin luonnontieteiden apulaiseksi ja sen jälkeen,
1771, akateemikoksi. Matkusteli 1768-72 osaksi
yksin osaksi Pallasin seurassa Kaakkois- ja
Pohjois-Venäjällä, jolloin m. m. sai hankituksi
varsin huomattavan kasvikokoelman. Määrättiin,
palattuaan tutkimusmatkalta (1773-74)
Länsi-Venäjältä, kasvitieteellisen puutarhan johtajaksi.
L:u huomattavin julkaisu ovat hänen
matkamuistelmansa ..Dnevnyja Zapiski" (3 os., 1771; 2:nen
pain. 1795; myös saks. 1774-83; 4:nnen osan
julkaisi K. Ozeretskovskij 1805), jotka myöskin
sisältävät tärkeitä tietoja Venäjällä asuvista
suomensukuisista kansoista. (Y. W.J

Leperditia, sukupuuttoon kuollut
raakku-ävriäissuku. Paksu- ja sileäkuorisia, yleensä
suurikokoisia merimuotoja; paleozooisella
maail-mankaudella (kambri—hiili) yleiset ja laajalle
levinneet. Yli 50 lajia tunnetaan, suurimmat
2-2,2 cm pitkät. V. A. K-io.

Lepidium ks. Krassi.

Lepidodendron, s u o m u p u u, sukupuuttoon
kuolleita paleozooisen maailmankauden
liekomai-sia puukasveja. Saaneet nimensä jyrkästi
rajoitetuista lehtien kiinnityskohdista, jotka
suomujen tapaan taajoissa vierekkäisissä vinoriveissä
kiertävät runkoa. Ne olivat suora- ja
liereärun-koisia puita, joiden latva hajosi monilukuisiksi
hankaliaaroiksi. Rungossa tapahtui toisikäistä
paksuuskasvua. Lehdet, pituudeltaan n. 10-15 cm,
lähentelivät neulastyyppiä, s. o. olivat pitkät ja
kapeat, yksisuoniset. Kuten puusaniaisilla,
verhosivat ne vain varren latvaosaa, jotavastoin
rungossa kunkin lelitityynyn pinnalla on
huomattavissa poikittainen, vinoneliömäinen lehtiarpi.
Kunkin arven yläpuolella on pieni kuoppa, jota
arvellaan kielekkeen paikaksi. Itiöpesäkeryhmät
olivat muodoltaan käpymäiset tai tähkämäiset. Ne

I olivat haarojen latvoissa ja ilmeisesti irtautuivat
itiöiden kypsyttyä. Iso-itiöt pyöreitä, pikkuitiöt
tetraedrimaisia; edellisten pesäkkeet pesäkkeistön
tyviosassa, jälkimäisten yläpäässä. Suku
Lepidodendron (yläsiluri—permi) käsitti suuren joukon
lajeja (yli 100 selitetty), jotka pääasiallisesti
tunnetaan yksityisinä rungon ja kuoren kappaleina
sekä erotetaan toisistaan lehtityynyjen ja
-ar-pien muodon perusteella. Suurimmat saavuttivat
n. 2 m:ii läpimitan ja arviolta n. 30-40 m:n
pituuden. Niiden pääkukoistusaika oli
kivihiili-kausi. Kuva ks. Kivihiilisysteemi.

V. A. K-io.

Lepidokrokiitti, emäksinen, ruskea
rautahyd-roksidikivennäinen, kideasultaan ja
kokoomukseltaan sama kuin göthiitti [Fe(0H)0], mutta
eroaa tästä optisessa suhteessa. P. E.

Lepidoliitti ks. Kiille.

Lepidomelaani, hyvin tumma, paljon rautaa
sisältävä biotiittikiille. ks. Kiille.

Lepidophyta, ryhmänimi, tarkoittaa
sukupuuttoon kuolleita puumaisia liekokasveja.

Lepidoptera ks. Perhoset.

Lepidopteris, sukupuuttoon kuollut
saniais-kasvi Pecopterides-T}’hmä.ssä.. Lehtien pää- ja
sivu-ruodit taajojen tankeitten suomujen verhoamat.
Jätteitä säilynyt trias-kauden keuper-hietakivessä.

Lepidosauria, matelijain alaluokka, johon
alku-matelijat (Prosauria), sisiliskot ja käärmeet
kuuluvat. Iho sarveissuomujen ja -kilpien peittämä.
Nämä vaihtuvat säännöllisesti siten, että vanha
ihopeite yhtenäisenä kalvona irtaantuu.
Hylky-aukko poikittainen rako; sen takalaidassa
koiraalla parilliset kopulatsionielimet. Nelisluu
(quadratum) liikkuvainen, kalloon niveltyvä.
Koaaniaukot suuontelon katon oraaliosassa.

P. B.

Lepidosiren paradoxa ks. K e u h k o k a 1 a t.

Lepidosteus, luuganoideihin (Holostei) kuuluva
kalasuku. Ryhmälle Lepidostei ominaisia ovat
rombimaiset kiillesuomut, kidussäteitten (radii
branchiostegii) esiintyminen ja ruiskutusreikien
puute. Pyrstö hemi-heteroserkkinen. Tunnetuin
nykyään elävä Lepidosteus-suvun laji, 1 u u h a u k i

Luuhauki.

1. kaimaanikala (L. osseus), suippokuouoineu,
terävähampainen petokala, elelee keskisen
Pohjois-Ameriikan joissa ja järvissä. Toisia tavataan
maan eteläosissa, Meksikossa ja Cubau saarella;
näistä L. viridis saavuttaa 3 m:n pituuden.
Joukko osittain Lepidosteus-sukuun, osittain
läheisiin sukuihin luettujen muotojen jätteitä,
etupäässä suomuja ja hampaita, tunnetaan
mesozooi-sista ja tertiäärisistä kerrostumista osaksi jo
mainitulta alueelta, osaksi Euroopasta. V. A. K-io.

Lepidostrobus, tällä nimellä on selitetty
Lepi-dodendronien (ks. t.) irrallisia itiöpesäkkeistöjä.

Lepidotus, sukupuuttoon kuollut, laajalle
levinnyt kiillesuomuinen kalasuku, tärkein
ryhmänsä mesozooisista suvuista. Useita lajeja:
pääasiallisesti tanakkaruumiisia, karpintapaisia
muotoja, joilla oli vinoneliömäiset, paksut
suomut, puolipallomaiset, tylppäkärkiset hampaat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0454.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free