- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
857-858

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leuciscus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

857

Leuciscus— Leukippos

858

teen. V. 1S17 L:n sai herttuakunnakseen Eugène
Beauharnais (ks. t.). Hänestä polveutuu L:n
ruhtinaallinen suku, jonka nykyään elävät jäsenet
asuvat Venäjällä. J. F.

Leuciscus, särjen suku. ks. Särki, Sorva,
Turpa, S e i p i, S ä y n ä s.

Leuckart [löik-], Karl Georg Friedrich
Rudolf (1822-98), saks. eläintieteilijä, joka tutki
erittäinkin luurangottomia eläimiä ja varsinkin
loismatojen biologiaa. V:sta 1850 professori
Gies-senissä, v:sta 1869 Leipzigissä. Kirjoitti: „Beiträge
zur Ivenntniss wirbelloser Thiere" (1847), ,,über
den Polymorphismus der Individuen oder die
Erscheinungen der Arbeitstheilung in der Natur"
(1851), „Zoologische Untersuchungen" (1853),,,Die
Blasenbandwürmer und ihre Entwicklung" (1856).
„Untersuchungeu über Trichina spiralis" (1861),
„Die Parasiten des Menschen und die von
densel-ben herrührenden Krankheiten" (1862-76), „Neue
Beiträge zur Kenntnis des Baues und der
Lebens-geschichte der Nematoden" (1887), ,,Zoologische
Wandtafeln" (yhdessä Nitsclien kanssa, 1877-91).

P. B.

Leucoium, AmaryUidacece-heimoon kuuluvia
yrttejä, n. 9 lajia etupäässä Välimeren maissa.
Lehdet tasasoukkia. maanalainen varsi sipuli, kukat
valkeat tai ruusunpunaiset, kellomaiset. Yleinen
koristuskasvi on L. vernum, k e v ä t k e 1 1 o.

J. A. IV.

Leukadian kalliot ks. L e u k a s-k a 11 i o.

Leukajalat (pedes mnxillares), useilla
niveljalkaisilla (äyriäisillä ja tuhatjalkaisilla) suuosia
seuraavat raajaparit. joita käytetään ravinnon
otossa. Ne ovat milloin leukojen, milloin taas
enemmän tavallisten jalkojen näköisiä, ja siis
näiden välimuotoja. P. B.

Leukalisko (Pareiosaurus), sukupuuttoon
kuolleen Theromorpha mateli jaryhmän tyypillinen

Leukaliskon luuranko.

edustaja, tavattoman tanakkarakenteinen muoto,
jonka luusto muistuttaa osaksi stegocefaaleja,
onaksi imettäväisiä, osaksi muiden
matelijaryh-tnieu edustajia. Eläimen pituus n. 2,5 m, pää
yksinään 40 cm. Luuston ja ihosuomuston
jätteitä tavattu Kapmaan karroo- ja
Pohjois-Venäjän permikautisissa kerrostumissa. V. A. K-io.

Leukaluu ks. Leuat.

Leukanivel ks. Lena t.

Leukarihmat ks. Hyönteiset.

Leukas [-a-] 1. Levkas, it. Santa Maura,
yksi Kreikalle kuuluvista Joonian saarista; sen
erottaa mantereesta ainoastaan 600 m leveä
kanavoitu salmi (syvyys 5 m), joka aika ajoittain on
kokonaan maatunut. L. on 36 km pitkä, 15 km
leveä, pinta-ala 287 km3; n. 30,000 as.,
enimmäkseen kreikkalaisia. — L. on valkoista
kalkki-vuorta (josta nimi kreik. leuko’s = „valkoinen"),
korkein huippu 1,141 m. Etelässä se päättyy jyrk-

kään Dukato nimiseen kallioniemekkeeseen. —
L. on yleensä hedelmällistä, oliivi-,
viinikövnnös-ja hedelmätarhojen peittämä. Asukkaat
harjoittavat lisäksi vuohen- ja lampaanhoitoa sekä
ko-rintti-, öljy- ja viinikauppaa. — L. muodostaa
Ithakan kanssa kreikkalaisen nomoksen L. —
Pääkaupunki L. pohjoisrannalla on piispanistuin.
—Jotkut tutkijat sijoittavat tänne vanhan ajan
Ithakan. — vrt. L e u k a s-k a 11 i o. E. E. K.

Leukas-kallio [-ka’s], kreik. tarustossa
valkoinen kallio Ookeanoksen rannalla, lähellä auringon
portteja, unten kansaa ja vainajain asuinsijoja.
Samana on luultavasti pidettävä sitä valkoista
saarta (Leuke), jossa Akhilleuksen luultiin
elävän kuolemansa jälkeen ja jonka taru sijoitti
Tonavan suistamon seutuville. Toisten tarujen
mukaan hyppäys L:lta vapautti lemmentuskista (ks.
Sappho). Myöhemmin tarujen valkoista
kalliota tavallisesti ajateltiin samaksi kuin
Leukas-saaren 1. niemimaan (Leukadian) jyrkkää
etelä-kärkeä, Leukatas-niemeä. Siellä oli (Strabonin
kertomuksen mukaan) tapa vuosittain Apollon
Leukataan juhlassa heittää pahan torjumiseksi
joku pahantekijä mereen; alhaalla oli sentään
venheitä, joihin koetettiin pelastaa uhria vedestä
maan rajojen ulkopuolelle vietäväksi, vrt.
Leukas. O. E. T.

Leukavaltimo (arteria maxillaris). Ulompi
päävaltimo lähettää muiden haarojensa ohella
kaksi leukavaltimoa, ulomman ja sisemmän.
Ulompi 1. kulkee leuanalussylkirauhasen ja
ali-leuanluun välissä eteenpäin ja kääntyy ulomman
puremalihaksen kohdalla alileuanluun ulkosivulle
kulkien kasvojen ihon alla, osittain ohuiden
kasvolihasten sisällä suupielen ohi vinosti ylös ja
sisäänpäin päättyen silmän sisäkulman tienoille.
Se lähettää haarojaan pehmeään suulakeen. leuan
alle. leuanalussylkirauliaseen, yli- ja alihuuleen
sekä nenään. Sisempi 1. kulkee alileuanluun
sisäpuolella, puremalihaksien välissä eteen ja
sisäänpäin ja lähettää haaroja aivokalvoihin,
ali-leukaan, poskeen, puremalihaksiin, ylileukaan,
nenään ja suulakeen. Y. K.

Leukemia (kreik. leuko’s = valkea, ja haima =
veri), valkea verisyys, veritauti, jonka
tuntomerkkeinä on valkoisten verisolujen
sairaloi-nen lisääntyminen ja punaisten vähentyminen,
joten veri näyttää tavallista vaaleammalta,
vesi-mäiseltä. L. aiheutuu vertamuodostavain elinten:
pernan (lien), imurauhasten (glandulæ
lymphati-ccv) tai luuytimen (medulla ossium) sairaloisesta
tilasta. Sen mukaan erotetaan 1 i e n a a 1 i n e n,
1 y m f a a 11 i n e n ja m y e 1 o g e e n i n e n eli
m e d u 11 a a r i n e n 1. Tautia sairastava tulee
kalpeaksi, laihtuu, saa verenvuotoja ja kuumetta
sekä kuolee lopuksi yleiseen näivettymiseen. Tätä
sekä muutamia muita veritauteja kansa sanoo
k a 1 v e t u s t a u d e i k s i. Y. K.

Leukippos, kreik. filosofi 5:nneltä vuosisadalta
e. Kr., mainitaan Demokritoksen rinnalla, tämän
opettajana tai vanhempana aatetoverina,
muinaiskreikkalaisen atomiopin ja materialismin
perustajana, mutta hänestä ei tiedetä mitään sen
tarkempaa. Hän näkyy ainakin iäkkäämpänä eläneen
Abderassa. Aristoteles näyttää tunteneen erään
teoksen, jota hän piti L:n kirjoittamana, mutta
jonka myöhemmät muinaisajan kirjailijat lukivat
Demokritoksen teosten joukkoon. Erään
tiedonannon mukaan on jo Epikuros lausunut sen arve-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0467.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free