- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
863-864

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leuthen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

863

Leveche—Levertin

864

Leveche [-vef tse], kuuma, kuiva pölytuuli
Espanjan kaakkoisosassa.

Levellers [levlaz] (engl.), oik. „tasoittajat",
.^yhdenvertaisuuden vaatijat", Englannin
puritaanisen vallankumouksen aikana 1600-luvun
keski-paikoilla esiintynyt valtiollis-uskonnollinen
suunta, joka vaati tasavaltaa, täydellistä
parla-mentinvaltaa, valtiollista ja yhteiskunnallista
yhdenvertaisuutta ja täydellistä uskonvapautta. He
vastustivat Cromwellia, joka helposti kukisti
heidän tekemänsä yksityiset kapinanyritykset.
[Gar-dinerin teokset ja Gooch, „Tlie history of the
english democratic ideas in the 17 century".]

J. F.

Levenemiskeskustat ovat enemmän tai
vähemmän tarkasti rajoitettuja maantieteellisiä
alueita, missä määrätyt eläin- tai kasvimuodot
ovat syntyneet ja niistä sitten muualle levinneet.

Lewenhaupt [lv-], suku, ks.
Leijonhufvud.

1. Gustaf Adolf L., ks. Leijonhufvud,
G. A.

2. Adam Ludvig L. (1659-1719),
sotapäällikkö, tuli palveltuansa nuorempana ulkomaalla
v. 1700 erään kolmikasrykmentin everstiksi ja
lähetettiin Liivinmaan sotatanterelle, missä 1704 ja
1705 saavutti loistavat voitot Jakobstadtin ja
Ge-mäuerthofin luona. V. 1708 hän sai käskyn
tunkeutua Venäjälle ja yhtyä Ukrainaan kulkevan
kuninkaan joukkojen kanssa. Tällä retkellä
tapahtui 29 p. syysk. kuuluisa Lesnajan taistelu,
jossa L. tosin urhoollisesti torjui ylivoimaista
vihollista, ja jonka jälkeen hän voi viedä
suuremman osan joukostaan edemmäs kuninkaalle avuksi,
mutta joka kuitenkin oli tuottanut niin suuria
tappioita ja hävittänyt hänen kuormastonsa, niin
että tsaari Pietari syystä voi sanoa Lesnajan
taistelua Pultavan äidiksi. Pultavan luona hän oli
määrätty jälkijoukkojen johtajaksi ja joutui
vankeuteen Moskovaan, jossa m. m. kirjoitti
elämäkertansa ja käänsi erään uskonnollisen kirjan.
Siellä hän myös kuoli 12 p. helmik. 1719.

3. Charles Emil L. (1691-1743),
sotapäällikkö, edellisen poika, oli nuorena taistellut
mukana Malplaquefn kuuluisassa taistelussa, palasi
sitten kotimaahan ja seurasi Kaarle XII:ta
tämän viimeisinä elinvuosina, sekä tuli 1722
ratsuväen everstiksi. L. otti innokkaasti osaa
vapau-denajan valtiopäiväelämään ja oli 1734 ja 1741
maamarsalkkana. Oltuansa ensin vailla jyrkkää
puoluekantaa, oli hän sittemmin hattupuolueen
johtomiehiä, ja vaikutti suuressa määrin Venäjän
onnettoman sodan aikaansaamiseksi, jossa hänet
itse määrättiin ylipäälliköksi. Viivyttyänsä
ensin valtiopäivillä hän saapui sotatantereelle vasta
Lappeenrannan tappion jälkeen, ja osoitti
epäröivällä ja pelokkaalla käytöksellään, ettei hän
suinkaan ollut mies paikallaan. Ensin hän teki
aselevon vihollisen kanssa, antaen edullisen hetken
mennä käsistään, ja sitten hän vastarintaa
yrittämättä peräytyi asemasta toiseen, kunnes koko
Suomen sotajoukko saarrettiin Helsinkiin, jossa
se pakotettiin antautumaan elok. 1742. L. oli
silloin jo kutsuttu pois säätyjen edessä vastaamaan
kehnosta johdostaan ja hänet tuomittiin
Budden-brockin kanssa kuolemaan. Hänen tosin onnistui
vankilastaan paeta, mutta hänet saatiin kiinni
eräästä laivasta, jolla aikoi lähteä Danzigiin, ja
mestaus pantiin toimeen 4 p. elok. 1743. L. kuoli

siten sen kevytmielisyyden uhrina, jota koko
hattupuolue oli sodan toimeenpanossa osoittanut
ja johon hän itse oli ottanut osaa.

4. Charles Emil L. (1721-96),
maamar-salkka, edellisen poika, oli isän ajutanttina
mukana Suomen sodassa 1741-42, otti sitten eron
sotapalveluksesta, ja tuli 1778 yhdeksi
valtakunnan herroista" sekä 1786 serafiimi-ritariksi. L.
oli maamarsalkkana valtiopäivillä 1771 ja 1789,
esiintyen jälkimäisillä Kustaa III:n hartaana
kannattajana, ja kokien vastustuspuolueen
puolelta julkista häväistystä. Vastoin aateliston
päätöstä hän allekirjoitti yhdistys- ja vakuuskirjan,
josta syystä suuttunut aatelisto päätti olla
asettamatta hänen kuvaansa muiden maamarsalkkain
joukkoon ritarihuoneelle. K. G.

Leveranssi ks. Levereerata.

Levereerata (ransk. livrer, < lat. liberä’re =
vapauttaa), toimittaa, esim. ostajalle ostetut tai
tilatut tavarat. — Leveranssi,
tavarainhan-kinta, tavaraintoimitus. -—
Leveranssi-kauppa, kauppa, joka tehdään sillä ehdolla,
ettei tavaraa heti luovuteta ostajalle, vaan jonkun
määrätyn hankinta-ajan sisällä tai kuluttua. —
Leverantööri, se, joka on ottanut
hankkiakseen tavaroita, hankkija.

Leverrier [laveri)?], Urbain Jean
Joseph (1811-77), ransk. tähtitieteilijä,
Neptunuksen keksijä. Harjoitti ensin kemiallisia opintoja,
kääntyi myöhemmin tähtitieteeseen ja julkaisi
1839 tutkimuksen kiertotähtiratojen
sekulaarisista muutoksista. L:n jatkuneet
planeettirata-häiriöitten tutkimukset osoittivat 1846, että
Uranuksen liikkeessä huomatut epäsäännöllisyydet
olivat sen ulkopuolella olevan plaueetin
aiheuttamia, ja tämä kiertotäliti, Neptunus, löytyikin 22
p. syysk. 1846, läheltä L:n laskemaa paikkaa.
Mainittakoon, että engl. Adams samaan aikaan
tuli samankaltaiseen tulokseen. V. 1846 L. tuli
Pariisiin Faculté des seiences’in tähtitieteellisen
mekaniikan professoriksi sekä 1854 Pariisin
observatorin johtajaksi, missä toimessa pysyi
kuolemaansa saakka (lukuunottamatta vuosia
1870-72). L. otti myöskin osaa valtiolliseen elämään,
mutta pääosa hänen harvinaisen suurta
työkykyään tuli kuitenkin tieteen hyväksi. L:n
kierto-tähtiliikuutoa käsittelevä toiminta on kerrassaan
suurenmoinen: Pariisin observatorin „Annales"
sisältävät nidoksissa 4-14 tarkkoja tauluja
kaikkien pääplaneettien liikunnoista, jotka ovat olleet
perustana monille efemeridilaskuille. II. li.

Levertin, Oscar Ivar (1862-1906), ruots.
runoilija, kirjallisuus- ja
taidehistorioitsija,
arvostelija. F il. lis. 1887,
kirjallisuushistorian dosentti
1889, saman aineen
professori Tukholman
korkeakoulussa 1899. Erinomaisen
työkykyisenä hän omisti
aikansa sekä tieteelliselle
tutkimukselle että
runoudelle, ollen sen ohessa
,,Svenska dagbladet"
lehden kirjallisuusarvostelijana. Hänen tieteellisen
työnsä tunnusmerkit olivat
perinpohjaisuus, joka
perustui hänen harvinaisen

Oskar Levertin.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0470.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free