- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
889-890

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lido ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

889

Lido

i—Lie

890

suudentuntoa, joten hän esim. hillittömästi
antautui juoppouteen, mutta samalla hän oli siinä
määrin hyväsydäminen ja hetkellisten
tunnel-inainsa vallassa, että hän saattoi antaa jollekin
köyhälle viimeiset rahansa. Tämä L:n luonteen
kaksinaisuus on painanut ehdottoman leimansa
hänen runouteensa. Siinä on usein traagillista
ylevyyttä ja suuruutta — kuten esim.
runoelmassa „Spastaras död" — ja toiselta puolen
paljon mauttomuutta, paljon väärää ja kyyneleistä
paatosta ja tyhjää deklamoimista; siitä henkii
syvä ja miltei lapsellisen harras alistuminen,
samalla kuin hän toisena hetkenä syytää
herjauksia kohtaloa vastaan. L. oli runoilijana kaikesta
yksilöllisyydestään huolimatta aikansa lapsi;
selvimmät vaikutukset ovat Klopstoek. Goethen
»Werther" ja Young jättäneet. [Franzen, „Minne
af L.", Atterbom, „Svenska siare och skalder",
Ljunggren, „Smärre skrifter", III, Estlander,
„L. och lians finske vänner".] A.-M. Tn.

Lido [-1-] (<C Iat. litua), it. = ranta, käytetään
tavallisesti maakielekkeitten nimenä, jotka
erottavat Italian lagunit merestä; usein sillä
tarkoitetaan yksinomaan Venetsian lagunia
rajoittavaa kapeaa, huviloiden peittämää saarta.

Lie [HJ. 1. Jonas Lauritz I d e m i 1 L.
(1833-1908), norj. kirjailija, suurimpia
pohjoismaisia kertojia.
Aikaisimman nuoruutensa L.
vietti Tromsassa, jossa
hänen isänsä oli kylävoutina,
ja tämä pohjoisen pohjolan
tarumainen luonto
kesäisille aurinkoineen ja
tal-visine pimeyksilleen,
kansan omituiset tavat,
raikas meri- ja satamaelämä,
kaikki tuo teki häneen
syviin vaikutuksen ja
kuvastuu myöhemmin
hänen runoudessaan. L. tuli
ylioppilaaksi 1851,
opiskeli oikeustiedettä, asettui
Kongsvingeriin
asianajajaksi ja antautui
laajoihin ja rohkeiliin tukkikeinotteluihin, joista
hänelle kuitenkin koitui vaikea taloudellinen
vaurio. L., joka aikaisemmin oli kirjoitellut
sanomalehtiin, päätti nyt siirtyä Ivristiaaniaan ja
elättää itseään kynällään. V. 1870 ilmestyi ,.Den
fremsynte", joka kohta teki hänen nimensä
kuuluisaksi. Romanttis-mystillisestä tunnelmastaan
huolimatta tämä Norrlannin kuvaus, samoin kuin
sitä seuraava romaani ..Tremasteren Framtiden"
(1S72), rakentuu realistiselle pohjalle. Hän esittää
kansanihmisensä todellisemmin kuin esim.
Björn-son, ilman Björnsonin lyyrillistä ihannoimista.
..Lodsen og lians hustru" (1874) aloittaa
tavallaan sen psykologisten avioliittokertomusten
sarjan, jolla alalla L. on saavuttanut suurimmat
\oittonsa. Kansanpsykologi muuttuu yhä
enemmän henkilöpsykologiksi; keskitetty tunnelma oi
enää ole hänelle kyllin, hän tuntuu haparoivan
ja lähestyy lähestymistään uudenaikaista,
monisärmäistä realistista romaania. ..Thomas Ross"
(1878), „Adam Schrader" (1879) ja oivalliset,
raikkaat merikuvaukset ..Butland’’ (1880) ja
,,Gaa paal" (1S82) kuuluvat tähän
murroskauteen. Täyden kypsyyden L. saavuttaa romaaneis-

saan „Livsslaven" (1883), „Familjen paa Gilje"
(sam. v.), „En malstrom" (1884) ja ennen kaikkea
mestarinäytteissä ,.Kommaiidorens døtre" (1886)
ja „Et samliv" (1887). L. oli v:sta 1882
oleskellut Pariisissa, jossa uudenaikainen realismi oli
kukassaan; tämän oleskelun jäljet tuntuvat
hänen tuotannossaan. Mutta samalla kuin nämä
romaanit ovat jokapäiväisen elämän
todenmukaisia kuvauksia, lukemattomine pikkupiirteineen —
sentähden ovatkin L:n kirjat olleet yleisintä
,,perhelukemista" skandinaavisissa kodeissa —
ne samalla ovat usein teräviä satiireja ja
syytös-kirjoja (sehän kuului ajan henkeen!) olevia oloja
ja varsinkin sovinnaisuutta vastaan. Suurin
merkitys on niillä kuitenkin sielutieteellisinä
tutkielmina. L. on todellakin se ,.ymmärtämisen
runoilija", joksi Garborg häntä sanoo: hän on
ymmärtänyt ihmissielun salaisuudet, ennen
kaikkea sen tahdonvapauden puutteen ja mystillisen
voimattomuuden, josta useimmat perhe- ja
avioelämän onnettomuudet johtuvat. Myöhemmin L.
kuvaa näitä salaisia voimia tietoisesti pahana
valtana tai suorastaan ,.peikkoina" —- ,.Onde
magter" (1890), ,.Trold" I-II (1891-92),
„Linde-lin" (1897); ne ovat aina valmiit jossain
muodossa hävittämään kotionnen — ..Niobe" (1893),
,.Naar soi gaar ned" (1895), „Dyre Rein" (1896).
Toinen L:n tavallinen aihe on kalulen eri
sukupolven vastakkainasettelu. — Norjalaiset
tunnustivat L:n kansallisrunoilijakseen myöntämällä
hänelle suurkäräjillä 1S74 kirjailijaeläkkeen, kuten
aikaisemmin Ibsenille ja Bjørnsonille. Hänen ja
Kiellandin merkitys kertojina ja
romaaninkirjoit-tajina onkin sama kuin Ibsenin ja Bjornsonin
dramaatikkoina. L:n impressionistinen
kuvaustapa on kasvattanut kokonaisen koulukunnan:
Herman Bang on kehittänyt tämän pistetyylin
äärimäisyyteen asti. L:n tavattoman rikkaasta
tuotannosta on moniaita teoksia käännetty
useimmille sivistyskielille, myös suomeksi. Vv.
1908-11 julkaistiin L:n kotimaassa hänen
koottujen teostensa lopullinen painos. [J. Halvorsen,
..Norsk forfattarelexikon", TTT. A. Garborg,
..J. L." (2:nen pain. 1893), H. Larsson,
„Stu-dier och meditationer" (3:s pain. 1908).]

2. Mons L. (s. 1864), norj. kirjailija,
edellisen poika. L:n epämääräinen, häilyvä lyvrillisyys,
jonka hän kernaasti pukee aforistisiin mietelmiin
ja päiväkirjan muotoon — ,.En drommers bog"
(1895), „En forbryders bekjendelser" (1896) y. m.
— on hänen myöhemmissä teoksissaan [..Adam
Bavn" (1902), „Mand over bord!" (1904) y. m.],
joissa hän kuvailee yksinäisiä traagillisia
ihmiskohtaloita. saanut keskitetvmmäu ilmaisumuodon.
Liikanainen lyyrillisyys haittaa myös L:n
näy-telmäkappaleita („Don Juans dod", 1900. y. m.).
[Nærup, ,,111. norsk litteraturhistorie" (1905).]

3. Bernt B e s s e s e n L. (s. 1868), norj.
kirjailija, Jonas L:n veljenpoika. Hänen monet
romaaninsa ovat miellyttävää lukemista, joskaan
ne eivät kohoa tavallista hyvää keskitasoa
korkeammalle. Suurinta suosiota ovat ehkä
romaanit „Soster Judit" (1902) ja „Vildfugl" (1905:
suom.) sekä ,.Overlærer Hauch" (1906; suom.)
nauttineet. Paljon luettuja ovat myös hänen
poikakertomuksensa ,.Svend Bideviiul" (1897:
suom.), ,.Guttedage" (1905) y. m. [Nrerup, .,111.
norsk litteraturhistorie" (1905).] A.-M. Tn.

Lie [II], Marius Sophus (1842-99), norj.

Jonas Lie.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0483.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free