Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liebigin lihamehuste ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
895
Lied—Liejukampela
896
vallankumouksen ja Napoleonin aikuisiin sotiin,
tuli Wagramin tappelun jälkeen 1809 Itävallan
sotavoimien ylipäälliköksi, mutta vastusti sodan
jatkamista, ja allekirjoitti sam. v. Wienin
rauha-kirjan; hallitsi L:iä vista 1805. Tätä nykyä on
L:n hallitsevana ruhtinaana edellisen pojanpoika
Johann II (s. 1840). Tämän serkkuja ovat
prinssit Alfred (s. 1842) ja Aloys (s. 1846)
L. Edellinen valittiin Itävallan edustajakamariin
1879 ja on vista 1887 herrainhuoneen jäsen.
Jälkimäinen, joka valittiin edustajakamariin ensi
kerran 1878, uudelleen v:sta 1891, on Itävallan
kristillis-sosiaalisen puolueen johtajia. J. F.
Lied [lll] (saks., = laulu), laulusävellys, joka
runollisen sisällyksensä sekä mitallisen ja
säve-lellisen muotonsa puolesta rajoittuu ilmentämään
korutonta lyyrillistä tunnelmakuvaa. Varsinaisen
taiteellisen merkityksensä 1.-sävellys saavutti
Saksassa 19:nnen vuosis. alussa (Schubert.
Sehu-mann, y. m.). Sävellvslajin levitessä muualle
omaksuivat muutkin kielet saksalaisen
L.-nimityksen. — L.-l a u 1 a j a, konserttilaulaja, jonka
ohjelmistona etupäässä on L.-lauluja. — L.-l a u 1 u,
L.-muotoinen soololaulu. — L.-m u o t o ks.
Laulu-muoto. —■ L. oh ne Worte [&ne] (saks. =
laulu ilman sanoja), 1.-muotoinen soitinsävellys.
(tav. yhdelle t. kahdelle soittimelle), jonka sävy
on niin täydesti laulumainen, että ikäänkuin vain
sanat siitä puuttuvat. Nimityksen keksijä oli
Mendelssohn. Mutta samantapaista sävellvslajia
käytettiin jo 16:nnen vuosis. lopulla Italiassa
(Aria francese) ja Englannissa (Ayr) y. m.
I. K.
Liedertafel [lid–ä-] (saks., = laulupöytäkunta),
mieskuorovhdistys. jonka koossapitävänä
tarkoituksena ei ensi sijassa ole taiteellisuuden
edistäminen. vaan toverillinen seurustelu. L:ita
perustettiin Saksassa 19:nnen vuosis. alussa, ja niillä
oli suuri merkitys isänmaallisen mielen
herättämisessä. Berliinin l:n pani alkuun Zelter v. 1809;
Leipzigin ja Frankfurtin l:t syntyivät v. 1815.
Etelä-Saksaan mieskuoroharrastus levisi
Sveitsistä käsin, missä Nägeli oli samoihin aikoihin
sen saanut vireille (ens. 1810 Ziirichissä).
Nykyään ovat Saksan mieskuorot liittyneet
»Saksalaiseksi laulajaliitoksi", johon kuuluu 125,000
jäsentä. Liitto toimeenpanee aika-ajoin suuria
laulujuhlia (viimeksi Grazissa 1902, Breslaussa
1907. Niirnbergissä 1912). I. K.
Liège [licz] (saks. Luttich, vall. Ltge). 1.
Maakunta (flaam. Luikerland) Belgiassa, Saksan
rajalla Maasin ympärillä; 2.895 km1, 899,423 as.
(arv. 1910; 311 km!:llä), joista yksinomaan
ranskan kieltä puhuvia (valloneja) 1900 oli 82,7 %.
Maan eteläosan täyttävät Ardennien metsäiset,
karut ylätasangot, joiden alta Maasin kohdalla
tulevat esiin kivihiilikauden kerrostumat
tavattoman rikkaine kiviliiilisuonineen. Näihin
perustuu suurenmoinen rauta-, kone-, kangas- y. m.
teollisuus; Hainaut’n jälkeen L. on Belgian
etevin teollisuusalue. N. 17% Belgian
teollisuustyö-väestä on täällä toimessa. L. jakaantuu 4
arron-dissementtiin. — L. oli 300-luvulla perustettu
hiippakunta, jonka piispat 1300-luvulta alkaen
olivat saksalaisia ruhtinaita. Hiippakunta
luovutettiin 1801 Ranskalle; 1815 se erityisenä
ruhtinaskuntana annettiin Alankomaiden kuninkaalle
ja liitettiin maakuntana Alankomaihin, 1830
Belgiaan. — 2. Edellisen lujasti linnoitettu pääkau-
punki (flaam. Luik). Maasin varrella; 174,768 as.
(1910), enimmäkseen valloneja. Maasin vas.
puolella on vanha kaupunginosa linnoituksineen, oik.
puolella uudenaikaisempi kaupunki. L. on siisti
ja kaunis, kaduista huomattavat varsinkin joen
varrella olevat rantakäytävät. Huomattavia ra
kenuuksia: rénesanssityylinen oikeuspalatsi (rak.
1508-40; ent. ruhtinaspiispain asunto) Place S:t
Lambertin torin, L:n tärkeimmän avonaisen
paikan äärellä ; sinne on sijoitettu valtionarkisto ja
arkeologinen museo; tuomiokirkko S:t Paulus
(osaksi 1200-luvulta; vanhan, komean S:t
Lambertin tuomiokirkon hävitti Ranskan
vallankumous-armeia 1794); teatteri. L:n yliopisto perustettiin
181 7; siinä on 2,730 ylioppilasta (n. 1/2
ulkomaalaisia; 1910) ja 80 professoria jakaantuneina
neljään tiedekuntaan. Yliopiston kirjastossa on
390.000 nid. Kauppaopisto, taideakatemia,
mu-siikkikouservatori y. m. — Teollisuus on
suurenmoinen: kuuluisin L. on asetehtaistaan (1901
valmistettiin yli 1 milj. ampuma-asetta).
Lukuisia nahka-, kupari-, sinkki-, rauta-, kone-,
lasi-y. m. tehtaita on L:ssä ja sen ympäristössä, joka
Seraingista lännessä Herstaliin idässä on
yhtenäistä tehdasseutua. Kauppa
(siirtomaantava-roita. teollisuudentuotteita, kivihiiltä, villaa) sekä
liikenne (monelle suunnalle haarautuva
rautatieverkko) vilkas. — L. tuli 720 piispanistuimeksi.
Piispojen ja kaupungin virkeitten, rikkaitten
porvarien välillä kesti loppumattomia taisteluja.
V. 1468 Burgundin Kaarle Rohkea hävitti L:n.
Vv. 1792-94 täällä oli taisteluita ranskalaisten
ja itävaltalaisten välillä. E. E. K.
Liegnitz [lignits]. 1. Hallitusalue Preussissa.
Sleesian maakunnassa; 13.612 km2, 1,176,583 as.
(1910), 86 kmMlä. — 2. Edellisen pääkaupunki.
Oderiin laskevan Katzbachin varrella; 66,620 as.
(1910), joista n. 10,000 roomalais-katolilaista.
Komea kuninkaallinen linna; entisen
ritariakate-mian talo. Teollisuus monipuolinen (kangas-,
rauta-, kone-, soittokone-, hattu- y. m. tehtaita).
Kauppa vilkas. Rautateitä haarautuu usealle
suunnalle. — L. mainitaan jo 1004; v:sta 1163
L:n herttuakunnan pääkaupunki. Ruhtinassuvun
sammuttua 1675 Itävalta anasti herttuakunnan,
mutta luovutti sen 1742 Preussille. L:n lähellä
oli 1241 suuri taistelu mongoleja vastaan, jotka
hävittivät kaupungin; 1760 Fredrik II täällä
voitti itävaltalaisen Laudonin ja 1813 Blücher
ranskalaiset. E. E. K.
Lielitomalaitos ks. Lietsoin.
Lieju, järvien ja matalien merenlahtien
pohjaan muodostuva liarmaanvärinen vetelä
sedimentti. Pääosana l:ssa ovat vesieläinten
ruu-miidenjäännökset ja ulostukset, sitäpaitsi on
runsaasti leväkasvien jätteitä ja muitten vesikasvien
puolilahoja aineksia sekä kivennäislietettä.
Bitu-miiniset aineet, jotka todistavat l:n eläimellistä
alkuperää, ovat sen luonteenomaisimpana osana,
ja niistä syntyy l:ua kuivatislattaessa hiilivetyjä.
L:n kaltaisia sedimenttejä on syntynyt
muinaisinakin aikoina. Sellaisia ovat esim.
alunalius-keet ja liaisukalkki. Kaikkia bituminisia
sedimenttejä nimitetään yhteisesti
sapropelii-teiksi. Niistä on uusimpien tutkimusten
mukaan vuoriöljy muodostunut. P. E.
Liejukala (Protopterus) ks. K e u h k o k a 1 a t.
Liejukampela (Il ippoglossoides platessoides)
elää Jäämeressä ja Atlantin pohjoisosissa pitkin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
