- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
903-904

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liettua - Liettualainen mytologia - Liettualaiset

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

903

Liettualainen mytologia—Liettualaiset

904

kokouksessa 1413 sovittiin, että Puolan ja L:n
ylimykset kokoontuisivat yhteisiin kokouksiin
tärkeistä asioista päättämään. Ileikentääkseen
puolalaista vaikutusta V. teki onnistumattoman
yrityksen levittää L:aan hussilaisuutta. Vitovtin
kuoleman jälkeen L:n historia yhtyy yhä enemmän
Puolan historiaan. Tosin oli L:lla vielä ajoittain
omat suuriruhtinaansa, mutta ne eivät olleet
erikoisen huomattavia ja heidän riippuvaisuutensa
Puolasta tuli yhä täydellisemmäksi. V. 1492 tuli
Aleksanteri, Puolan kuninkaan Juhana
Albrektin veli, L:n suuriruhtinaaksi. Hän
lähestyi Venäjää ja meni naimisiin Iivana III:n
tyttären Helenan kanssa, mutta siitä huolimatta
Iivana aloitti sodan ja hävitti surkeasti L:ta.
Aleksanteri teki silloin liiton Saksan ritariston
suurmestarin Plettenbergin kanssa, joka pari
kertaa voitti venäläiset. Samaan aikaan, 1501,
Aleksanteri veljensä kuoltua nousi Puolan
valtaistuimelle, eikä eri L:n suuriruhtinasta enää
asetettu. Vihdoin Lublinin valtiopäivillä 15G9
päätettiin lopullisesti Puolan ja L:n yhdistäminen
yhdeksi valtakunnaksi.

Sentähden että valtakunnan enemmistönä oli
venäläinen väestö, tuli myöskin venäjän kieli
L:n viralliseksi kieleksi, vaikka suuriruhtinaat
olivatkin kansallisuudeltaan liettualaisia.
Ylimystöllä, jonka muodostivat entisten venäläisten
ruhtinaskuntien liallitsijain jälkeläiset ja muutamat
myöhemmin ylennetyt suvut, oli sangen suuri
valta. Sen edustajia, „herrain neuvoskuntaa",
tuli suuriruhtinaan kuulla kaikissa tärkeissä
asioissa. Jagailon hallitusajalta alkaen tämä
neuvoskunta muuttui puolalaisten valtiopäivien
malliseksi edustuslaitokseksi (sejm).
Samogi-tialla ja kaikilla isommilla entisillä venäläisillä
ruhtinaskunnilla oli melkoinen itsehallinto, joten
L. oli jonkinlainen liittovaltio, ks. Puola,
historia ja Venäjä. K. G. ti J. J. M.

Liettualainen mytologia on meille erittäin
mielenkiintoinen siksi, että siinä on muutamia
kosketuskohtia suomalaisen mytologian kanssa.
Jo muinaisvenäläinen kronikka näkyy tietäneen,
että suomalaisten (,,Jemin" ja „Libin") ja
balttilaisten uskomuksissa oli paljon yhteistä. Suomen
taivas sana on lainattu, ja sen liettualainen
vastine dievas merkitsee nyt „jumalaa". Meidän
perkele ja viron pörg (= helvetti) kuuluvat
yhteen liettuan perkiYnas sanan kanssa, joka
merkitsi ukkosen jumalaa. Äskenmainittu kronikka
kertoo myöskin liettualaisten uskovan, että
auringon takoi seppä, jonka nimi nähtävästi on
luettava Kalevelis, ja heitti sen taivaalle.
Puolitoista vuosisataa myöhemmän kertomuksen
mukaan eräs ,,mahtava kuningas" otti auringon
vangiksi lujaan linnaan, joten sitä ei näkynyt
muutamaan kuukauteen. Mutta eläinradan
tähdet tulivat auringon avuksi ja särkivät suurella
vasaralla vankilan. Siksi, saman kertomuksen
mukaan, liettualaiset osoittivat kunnioitusta
suurelle rautaiselle vasaralle. Hiiden 1. pyhän
metsikön (liett. aika’) kunnioittaminen oli yleistä.
Sen keskellä oli suuri tammi, josta arveltiin
sekä sateiden että poutien tulevan. Miehet
palvoivat tammea, naiset lehmusta. Katolisilla
papeilla oli paljon työtä tällaisten lehtojen
hävittämisestä. Paljon tietoja on säilynyt liettualaisten
tulen palvelemisesta. ,,Ikuisen tulen",
jota tietäjä (zivVs) hoiti, sammuttivat lähetys-

saarnaajat ensityökseen. Tulen palvelijoina
liettualaiset polttivat myös vainajien r u
u-m i i t. Samalla roviolla vainajan kanssa
poltettiin hänen kalleutensa. Ruumiin polttamisesta
on useita historiallisia tietoja, m. m.
suuriruhtinaat Olgerd ja Keistut poltettiin ratsuhevosineen,
jahtihaukkoineen ja koirineen. Jokaisessa talossa
oli k o t i k ä ä r m e, jota ruokittiin vuohen
maidolla ja kunnioitettiin uhreilla. — Vainajain
henkiä (vëlès) palveltiin, jotta he eivät kostaisi.
Tuonen haltiattarella (gilti’ne) on pitkä terävä
kieli, jolla hän imee vainajaa (vrt. „olla
kuoleman kielissä"). — Paitsi yllämainittua ukkosen
jumalaa Perkunasta, jonka palvelemisesta on
hyvin vanhoja tietoja, kunnioitettiin erityisesti
maaemoa, 2 e m I n ë a, jolle keväällä uhrattiin
musta porsas. Muinaisvenäläisessä kronikassa
mainitaan „Andaj" niminen jumala; se on
nähtävästi luettava Andaivas = „vanha, ukko-jumala".
Paljon tietoja on deive (oik. „jumalatar")
nimisistä haltioista, joiden voima oli sijoittunut
kiviin ja jotka antoivat viljan- ja karjanonnen.
Muita haltioita oli aitvaras ja kaukas,
jotenkin samantapainen kuin meillä para, onnen ja
kohtalon haltiattaret läima ja laumë’. [Mierzynski,
„Zrödla do mytologii litewskiej" (1892), Wolter.
„Lit, katihizls Dauksi" (1886), „Etnograf.
po-jezdka po Litve i Zmudi" (1887), ,,Entsikl.
slo-varj" 34, Bruckner, „Starozytna Litwa" (1904).]

J. J. M.

Liettualaiset, indoeurooppalainen,
balttilaiseen ryhmään kuuluva kansa, asuu Saksan
puolella Itä-Preussin maakunnan koillisessa
kolkassa (Niemenin alajuoksun ja Inster- sekä
Pissa-joen ympärillä) ja Venäjän puolella koko
Kovnon ja itä- ja luoteisosassa Vilnon
kuverne-menttia, pienessä kulmassa Grodnon ja
isommassa, pohjoisessa osassa Suvalkin
kuvernement-tia. Heidän lukumääränsä on n. 2 ’/2 miljoonaa.
Sitäpaitsi asuu Ameriikan Yhdysvalloissa n.
300,000 liettualaista. Preussin puolella on
liettualainen väestö vähenemässä. Myöskin Venäjän
liettualaisten alue on kerran, noin toista tuhatta
vuotta sitten ulottunut melkoista laajemmalle.
Silloin asui liettualaisia nykyisen Venäjän
Puolan koko pohjoisosassa, siis koko Suvalkin,
Lom-zan ja ehkä Plotskinkin kuvernementeissa, joten
Narew-joen ympäristö kuului heille. Sitä paitsi
oli koko nykyinen Vilnon, Grodnon ja osa
Minskin kuvernementtia liettualaisen asutuksen
hallussa. — Ruumiinrakennukselta 1. ovat
keskikokoisia ja vaaleanvereviä, luonteeltaan tyyniä ja
varovaisia. Muutamissa antropologisissa teoksissa
esitetty mielipide, että 1. ruumiinrakennukseltaan
muka. ovat hyvin lähellä virolaisia ja
suomalaisia. kaipaa vielä tarkempaa perustelua. L. ovat
melkein kauttaaltaan maanviljelijöitä ja
oivallisia hevostenhoitajia. Pienemmilläkin tiloilla
pidetään monta hevosta myyntiä varten.
Käsityöläisammattien harjoittajat ovat enimmäkseen
juutalaisia. Viime vuosikymmeninä on kansan
joukosta noussut suuri määrä pappeja ja yleensä
korkeamman opin saaneita, joten hilla nyt on
muodostumassa oma sivistynyt luokka. —
Rakennukset ovat puusta. Vanhanaikaisessa
rakennuksessa on liesi keskellä huonetta. Kesällä
käytetään myöskin aittaa (kielis), etupäässä nuoren
väen asuntona. L:ten, samoin kuin yleensä
balttilaisten kansain ja suomalaisten rakennuksissa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0490.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free