- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
919-920

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lihakset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

919

teen (tendo) tai leveän ja litteän
jännekal-von (aponeurosis). L. muodostavat yhdessä
tuki-solukon kanssa ruumiin liikuntokoneiston.
Luu-rangottomilla, joilla tukisolukko on ruumiin
pinnalla, ovat tärkeimmät 1. siihen liittyen heti ihon
alla pääasiallisesti pitkittäis- ja
poikittaissuun-nassa. Luurankoisilla sitävastoin tukisolukko on
sisäinen ranko, jonka pinnalle 1. ovat
ryhmittyneet. Kalojen lihaksisto on vielä sangen
alkuperäisellä kannalla. Sen muodostavat ruumiin
pituussuunnassa kulkevat lihassyykerrokset, jotka
kuitenkin ovat poikittaisten
sidekudoskalvojen (ligamenta intermuscularia) kautta
jakaantuneet säännöllisiin, toisiaan peräkkäin
seuraaviin levymäisiin liliassegmentteihin
(myotomeihin 1. myomereihin). Sitäpaitsi
kalojen ruumiinlihaksisto on jakaantunut neljään
pit-kittäiskimppuun, joita rajoittaa nikamien kautta
kulkeva pysty- ja vaakasuora taso. Muut 1. (esim.
evien liikuttaja-1. ja purema-1.) ovat vähäpätöiset
verrattuina segmenttaali-1 :iin. Maaluurankoisilla
(sammakkoeläimistä ylöspäin) vaikuttaa raajojen
huomattava kehitys segmenttaalilihaston
osittaiseen häviämiseen. Näitä huomataan selvästi vain
muutamissa osissa ruumista, kuten kylkiluiden
ja nikamien välissä. Poikkijuovaiset 1. voisimme
jakaa kahteen ryhmään, varsinaisiin
luuranko-lihaksiin ja iholihaksiin. Viimemainitut ovat
yleensä vähäpätöisiä l:ia, jotka ainakin toisella
päällään ovat ihoon liittyneet ja liikuttavat sitä
(ihmisellä kasvo-1., siilillä ja vyötiäisellä
ruumista käpristävät 1.). Varsinaiset luuranko-1.
ovat tavallisesti kummallakin päällään luustossa
kiinni, liikuttaen sen eri osia. L:n supistuvaista
varsinaista pääosaa sanotaan rungoksi (venter),
alkuosaa, joka voi olla joko jännemäinen tai
lihaksinen, alkupääksi (caputj, ja vastakkaista
päätä jänteeksi tai jännekalvoksi (ks. ylempänä).
Muutamista lihaksista jänne puuttuu; tällöin
itse lihasrunko liittyy välittömästi luuhun.
Muodoltaan 1. suuresti vaihtelevat. On pitkiä ja
kapeita, leveitä ja litteitä, rengasmaisia, kaksi-,
kolme- tai monipäisiä 1:ia j. n. e. — Varsinaiset

ruumiin-1. ja
erittäinkin raajojen 1.
ovat joko
koukistajia (flexo-res), kuten esim.
käsivarren
koukistaja hauis- eli
kaksipäinen lihas,
tai ojentajia
(extensores), esim.
käsivarren ojentaja
kolmipäinen lihas.
Lihaksia, jotka
toimivat toisiaan vastaan, kuten ojentajat ja
koukistajat, nimitetään vastavaikuttajiksi
fantagonisteiksi). Lähentäjä-1. (adductores),
jotka lähentävät raajoja ruumiin keskiviivaa
kohti, ovat tästä poispäin johtavien 1 o i t o
n-tajalihaksien (abductores)
vastavaikuttajia. Kiertäjiksi (rotatores) sanotaan
raajaa keskiakselinsa ympäri vääntäviä lihaksia
(esim. kyynärvarressa). Rengasmaiset kuroja-1.
fsphincteres) ovat luonnollisten aukkojen
sulkijoita, näistä säteettäin kulkevat välje n täjät
fdilatatores) niiden avaajia. Lihakseen tulee sekä
verisuonia että hermoja; verisuonet hajaantuvat

920

siellä hiussuoniverkoksi, hermot jakaantuvat yhä
pienemmiksi säikeiksi ja näiden loppupäät
päättyvät lihassyiden pinnalle kiekkomaisella
laajennuksella. P. B.

Lihaksen fysiologia.

L:n toimintaa hallitsee ja johtaa siihen
keskushermostosta tuleva liikehermo.
Keskushermostossa syntynyt hermoärsytys kulkee
liike-hermoa pitkin l:een ja panee sen toimimaan.
Tahdollamme hallittavat poikkijuovaiset 1 :t saavat
hermonsa aivoista, tahdosta riippumattomat
sileä-syiset l:t sympaattisesta hermostosta. — Jos
ärsytämme liikehermoa mekaanisesti tai jos annamme
sähkövirran siihen vaikuttaa, vetäytyy sen
her-mottama 1. kokoon ja aikaansaa liikkeen. Myös
suorastaan l:ta ärsyttämällä se voidaan saada
toimimaan. Tätä l:n ja siihen johtavan
liikeher-mon ominaisuutta hyväksi käyttäen on ollut
mahdollista tarkoin tutkia l:n toimintaa. Siten on
huomattu, että ärsytyksen ja 1.-toiminnan välillä
on lyhyt n. s. latenssiaika (tav. 18° C:n
lämmössä n. 0,oo4 sek.). Alemmassa lämpötilassa
latenssiaika pitenee, korkeammassa se lyhenee.
Liikehermossa ärsytys kulkee niinikään
nopeudella, joka koneellisesti voidaan mitata. Ihmisen
liikehermossa se etenee n. 33 m sek:ssa.
Työskennellessään 1. saa voimansa veren mukana siihen
tulleesta ravinnosta, joka kemiallisesti
muuttuessaan, „palaessaan", synnyttää energiaa ja
lämpöä. Paitsi l:n työskennellessä syntyy lämpöä
sen levossakin ollessa. Lissa tapahtuvat
kemialliset muutokset johtavat siihen, että l:n
kemiallinen reaktsioni muuttuu sen toiminnassa ollessa
happameksi, mikä johtuu l:ssa syntyneestä
maitohaposta sekä monofosfaatista. L.-työn suuruus
riippuu 1.-ärsytyksen ja l;n kuormituksen
suuruudesta. L. supistuu työskennellessään
korkeintaan noin 20 <y0 alkuperäisestä mitastaan. —
Työskentelevän l;n työkyky pienenee vähitellen,
se väsyy. Kokeellisesti on todennettu, että
suurempi kuormitus väsyttää 1:ta nopeammin kuin
pienempi, mutta että suurin mahdollinen
työmäärä saadaan, jos annetaan l:n tehdä työtä
keskinkertaisesti kuormitettuna. Mitä pitemmälle
l:ta on väsytetty, sen kauemmin se tarvitsee
lepoa saadakseen jälleen entisen työkykynsä.
Käytännöllisesti erittäin tärkeätä on, että jo
väsyneeseen l;een lisärasitus vaikuttaa paljon väsyt
-tävämmin kuin samanlainen rasitus
levänneeseen l:een; toisin sanoen ennen l:n lopullista
väsymistä sille annettu lepo, joka täydellisesti kor
vaa sen rasittamisen, on suhteellisesti paljoa
ly-hempiaikainen kuin lepo, joka vaaditaan
ylen-määräisesti väsytetyn l:n uudelleen
virkistämiseksi. — Erittäin kestävä on sydän-l:mme
jak-saessaan työskennellä koko elinaikamme, vaikka
se jokaisen tykintänsä välillä lepää ainoastaan
n. 0,4 sek. Rasittaessamme ruumistamme
liiallisilla ponnistuksilla vaadimme sydämeltä lisättyä
työtä ja vähennämme sen ennestäänkin jo
lyhyttä lepoaikaa. L:ten kuolemasta ks. Liha. —
Sileäsyiset l:t ovat useimmissa suhteissa
poikki-juovaisten kaltaisia. Niiden hitaamman liikkeen
mukaisesti on kuitenkin sileäsyisten 1 ;ten
latenssiaika paljon pitempi kuin poikkijuovaisten;
sammakolla sen lasketaan olevan 1-10 sek. Y. K.

Lihakynsi (unguis incarnatus) on ympäröivän
kudoksen sisään kasvanut kynsi. Tavallisesti
painuu kynnen toinen tai toinen reuna (useim-

Lihakynsi



ielkarran laskija

pyrsloevof kaantajo hnea laleralit I

Ugamcntum inttrmuiculare

perä tvOn laxkxja

Hauen pyrstölihaksisto sivulta.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0498.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free