Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liittolaissota ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
945
Liittolaissota
946
Bernhardin yli Italiaan ja voitti itävaltalaisen
kenraalin Melasin Marengon luona (kesäk. 14 p.
1800), jonka kautta Pohjois-Italia Mincioon asti
joutui hänen haltuunsa; Moreau, joka oli vienyt
toisen joukon Heinin yli, sai useita voittoja
itävaltalaisista, ja kun arkkiherttua Juhana vihdoin
kärsi suuren tappion Hohenlindenin luona
(jou-luk. 3 p. 1800), tehtiin välirauha Steierissä
(jou-luk. 25 p.) ja sitten varsinainen rauha
Liinevil-lessä (helmik. 9 p. 1801), jossa Itävalta
uudelleen luovutti Belgian, Reinin vasemmalla puolen
olevat Saksan maat ja Lombardian. Englantikin,
joka oli voittanut Bonaparten laivaston Abukirin
luona (elok. 1 p. 1798) ja valloittanut Maltan, teki
Amiens’issa rauhan (maalisk. 27 p. 1802), jossa
m. m. päätettiin, että Englanti jättäisi
valloittamansa Hollannin ja Espanjan sekä Ranskan
siirtomaat takaisin paitsi Ceylonia ja Trinidadia ja
että Johanniitat saisivat taas Maltan; Ranska
luopui Roomasta, Napolista ja Elbasta ja Turkki
sai Egyptin.
Kolmannen liittokunnan sota
1805-07. Englannin kanssa syntyi sota uudelleen 1803,
ja kun Napoleon oli tehnyt Hollannin ja
Sveitsin itsestään kokonaan riippuvaksi sekä
kruu-nauttanut itsensä Italian kuninkaaksi, tekivät
Englanti, Venäjä, Itävalta, Ruotsi ja Napoli
liiton Ranskaa vastaan (1805); Baieri, Wurtemberg
ja Baden olivat Ranskan liittolaisia. Itävallan
joukot arkkiherttua Ferdinandin ja sotamarsalkka
Mackin johdossa menivät Baieriin; mutta Mackin
täytyi antautua Uimissa (lokak. 20 p. 1805) ;
tämän johdosta arkkiherttua Kaarlen täytyi
peräytyä Kärntiin Caldieron voiton jälkeen, ja
Napoleon pääsi marssimaan Wieniin (marrask. 13 p.);
Itävallan joukot vetäytyivät Määriin
yhdistyäk-seen venäläisiin, mutta Napoleonkin vei
sotajoukkonsa sinne ja voitti ,,kolmen keisarin
taistelussa" Austerlitzin luona (jouluk. 2 p.), jonka
jälkeen Itävalta teki välirauhan jo jouluk. 6 p.
ja 27 p. jouluk. tehtiin varsinainen rauha
Press-burgissa, jossa Itävalta luovutti Etu-Itävallan,
Tyrolin ja Venetsian. — Ransk.-esp. laivaston
tappio Tratalgarin kohdalla (21 p. lokak.) ei
vaikuttanut mitään mannermaan tapauksiin. —
Preussi oli pysynyt täliäu asti puolueettomana,
mutta kun Napoleon muodosti Reinin
liittokunnan ja muutenkin loukkasi Preussia, julisti se
sodan (lokak. 9 p. 1806). Napoleon vei joukkonsa
Thiiringeniin ja preussilaiset voitettiin lokak. 14 p.
Jenan ja Auerstädtin luona; lokak. 27 p.
Napoleon marssi Berliiniin, josta kuningas Fredrik
Wilhelm III oli paennut Itä-Preussiin venäläisten
turviin. Joulukuussa 1806 Napoleon taisteli
venäläisten joukkojen kanssa Puolassa, mutta vasta
seuraavan vuoden alussa hän voitti heidät
Itä-Preussissa Eylaun luona (helmik. 7 ja S p.) ja
Friedlandin luona (kesäk. 14 p.), jonka jälkeen
Aleksanteri I ja Fredrik Wilhelm III suostuivat
rauhaan Tilsitissä (heinäk. 7-9 p.) ; siinä m. m.
Preussi menetti puolet maistaan ja Venäjälle
luvattiin Suomi korvaukseksi siitä että se
pakottaisi Ruotsin mannermaansulkemussääntöä
noudattamaan, johon Aleksanteri myöskin sitoutui.
Neljännen liittokunnan sota,
1813-15, syntyi sen jälkeen kun Napoleonin „suuri
ar-meia" oli tuhoutunut Venäjällä (1812). Ensin
vain Preussi teki liiton Venäjän kanssa; ja
yhdessä ne taistelivat 1813 Grossgörschenin luona
(toukok. 2 p.) ja Bautzeniu luona (toukok. 20-21
p.), joissa Napoleon voitti, sen jälkeen tehtiin
välirauha (kesäk. 4 p.) ; mutta kun Napoleon ei
suostunut minkäänlaisiin myönnytyksiin, julisti
Itävaltakin sodan (elok. 12 p.), ja myöskin Ruotsi
lähetti sotavoimia Saksaan. Kolme armeiaa
ahdisti Napoleonia; itse hän sai vielä voiton
(Dresdenin luona elok. 26 ja 27 p.) ; mutta kun hänen
kenraalinsa toisaalla joutuivat tappiolle, kokosi
hän kaikki joukkonsa Leipzigin luo, jossa oli
„kansain taistelu" (lokak. 16-19 p.). Napoleon
joutui tappiolle ja meni Ranskaan, jonne
liittoutuneetkin hyökkäsivät seur. v. 1814 eri tahoilta.
Useiden veristen taistelujen jälkeen he tulivat
Pariisiin (maalisk. 31 p. 1814) ; Napoleonin täytyi
luopua hallituksesta (huhtik. 11 p. 1814), ja
kuninkaaksi kutsuttu Ludvik XVIII teki Pariisissa
rauhan, jossa Ranskalle määrättiin samat rajat
kuin sillä oli 1792. Kun Napoleon palasi
takaisin Elbasta maalisk. 1 p. 1815, uudistaen
keisarikunnan (n. s. satapäiväinen keisarikunta),
julistivat Wienin kongressiin kokoontuneet ruhtinaat
hänet maailmanrauhan häiritsijäksi sekä
alkoivat uudelleen sodan; 115,000 preussilaista
Blüclie-rin johdolla ja 100,000 englantilaista, saksalaista
ja alamaalaista Wellingtonin johdolla meni
Belgiaan, jonne myöskin Napoleon saapui
130,000-miehisen armeian kanssa. Blüeher voitettiin
kesäk. 16 p. Lignyn luona, ja Wellington estettiin
Quatre-bras’n luona tulemasta hänen avukseen;
mutta kesäk. 18 p. Napoleon joutui tappiolle
Wa-terloon luona, kun hän ei voinut estää Blücheriä
tuomasta Wellingtonille apua. Liittoutuneet
ottivat Pariisin haltuunsa heinäk. 7 p., ja tämän
jälkeen tehdyssä toisessa Pariisin rauhassa
Ranskan täytyi suorittaa sotakuluja 700 milj. frangia
sekä jättää takaisin sodissa ryöstämiään
taideaarteita. (vrt. Ranska, Saksa ja
Napoleon I.) [Häusser, „Deutsche Geschichte vom
Tode Friedrichs d. Gr. bis zur Gründung des
Deutschen Bundes"; Ranke, „Ursprung und
Be-ginn der Revolutionskriege"; v. Sybel, „Geschichte
der Revolutionszeit 1789-1800"; Sorel, „L’Europeet
la Révolution frangaise"; v. Treitschke,,.Deutsche
Geschichte im 19. Jahrhundert"; F. Förster,
„Geschichte der Befreiungskriege 1813-15"; II.
Dechend, „Die Befreiungskriege von 1813 und
1814".] K. O. L.
Liittolaissota. Kreikan ja Rooman historiassa
mainitaan seuraavat liittolaissodat; 1. Ateenan
357-55 e. Kr. liittolaisiansa vastaan käymä sota.
Kyllästyneinä 378 e. Kr. uudestamuodostetun
meriliiton tuottamista rasituksista ja Ateenan
palkkasoturien kiskomisista sekä Kaarian
hallitsijan Mausolloksen kiihottamina julistautuivat
Khios, Rhodos, Kos y. m., Bysantionin
esimerkkiä noudattaen, irti Ateenan liittolaisuudesta.
Ateenalaiset lähettivät Khareen johtaman
laivaston Khioksen edustalle, missä sotajoukon mukana
seurannut Kliabrias sai surmansa yrittäessään
tunkeutua kaupungin satamaan, ja Khareen oli
pakko luopua piirityksestä. Sillävälin oli
Ateenasta lähetetty Khareen avuksi toinen laivasto,
jota johtivat Timotheos, Iphikrates ja Menestlieus.
Mutta kun sen kohdatessa liittolaislaivaston
Khioksen ja mannermaan välillä Timotheos ja
Iphikrates olivat vastustaneet Khareen
vaatimusta, että oli ryhdyttävä taisteluun, ja tämän
laivaston osasto oli kärsinyt tappion Embatan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
