- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
951-952

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liittovaltio ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

949

Liittovaltio

951

ten oma yhteinen etu kehoittaa niitä pyrkimään
yhä suurempaan oikeudelliseen
yhdenmukaisuuteen. Niinpä Saksan valtakunnan verrattain
lyhyen olemassaolon aikana tässä l:ssa toinen
tärkeä oikeusala toisensa jälkeen on saatettu
valta-kunnanlainsäädännön piiriin, ja Sveitsissä on
äskettäin valaliiton yhteinen siviililakikirja
astunut voimaan. Mutta kaikki tämä on luonnollisen
kehityksen eikä minkään ulkonaisen pakon tulos.

Vaikka 1. periaatteellisesti voipi rajattomasti
laajentaa toimivaltaansa, on kuitenkin
mahdollista, että osavaltioille on pidätetty joitakin
oikeuksia, jota asianomaiselta osavaltiolta ei voida
riistää ilman sen omaa suostumusta. Niinpä
Saksan valtakunnassa useilla valtioilla on
erisisältöisiä n. s. erityisoikeuksia (Sondcrrechte), joitten
nojalla ne joko erikoisessa suhteessa ovat vapaat
keskusvaltiovallasta taikka niillä positiivisesti on
jokin erityinen etusija muitten edellä;
Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa taasen 1.-sääntö
sisältää sen määräyksen, ettei yhdeltäkään unioniin
kuuluvalta osavaltiolta saada riistää sen
yhtäläistä äänimäärää senaatissa, että t. s. kunkin
osavaltion edustajain lukumäärän senaatissa tulee
pysyä yhtä suurena (2 edust.). Tästä havaitaan,
että l:n n. s. kompetenssi-kompetenssista saattaa
olla poikkeuksia.

L. käyttelee valtiovaltaansa valtiollisen
toiminnan eri aloilla, siis sekä lainsäädännön että
hallinnon ja oikeudenhoidon alalla. Kuinka laajassa
määrin tämä voipi tapahtua, riippuu
liittovaltio-säännön määräyksistä. Mitä erittäinkin l:n
lainsäädäntövaltaan tulee, niin liittovaltiosääntö
luettelee 1:lie kuuluvat lainsäädäntöalat, mutta 1.
voipi omaa valtiosääntöään muuttamalla vetää
uusiakin oikeusaloja toimivaltansa piiriin. Näillä
aloilla osavaltiot eivät voi kilpailla l:n kanssa;
ja kun uusi yhteinen eli „valtakunnanlaki" astuu
voimaan, kumoutuvat sen kanssa ristiriitaiset,
osavaltioissa voimassa olleet säännökset. Tietysti
voipi tapahtua, että 1. ei heti ryhdy
harjoittamaan lainsäädäntöään niin laajassa määrin kuin
tämä valtiosäännön mukaan on mahdollista, vaan
jättää osavaltioitten lait (Saksassa n. s.
maanlait, Landesgesetze) vielä toistaiseksi voimaan;
niinpä esim. Saksassa liittovaltio asteettain
ja vähitellen on ottanut haltuunsa eri oikeusaloja,
rikos-, prosessi-, siviililainsäädännön y. m., jotka
liittovaltiosäännön mukaan kuuluvat l:n
toimivaltaan. On myöskin sellaisia asioita, jotka joko
oman luonteensa vuoksi taikka 1.-säännön
määräysten nojalla ovat senlaatuisia, että yksinomaan
l:n lainsäädäntö voipi niitä järjestellä (esim.
Saksan valtakunnassa siirtomaalainsäädäntö,
sotilas-, posti- ja sähkölennätinlainsäädäntö y. m.).
Näihin seikkoihin nähden on eri liittovaltioissa
tietysti melkoisia eroavaisuuksia, ja koko joukko
tulkinta- ja kiistakysymyksiä on tällä alalla
olemassa, esim. kysymys siitä, eikö 1:11a ole
myöskin „piileviä" oikeuksia (engl. implied powers),
joita 1.-sääntö ei nimenomaan mainitse, kysymys
siitä, milloin „valtakunnanlain" tarkoituksena on
täydellisesti vallata jokin lainsäädäntöala,
milloin taasen vielä jättää tällä alalla sijaa
osavaltioitten laeille, kuinka laaja valvontaoikeus
1:lie kuuluu j. n. e.

Liittovaltiot ovat erinimisiä; Saksan l:ta
sanotaan tavallisesti vain „valtakunnaksi" (Reich),
Sveitsin l:ta »valaliitoksi" (Eidgenossenschaft,

confédéralion), Ameriikassa olevia l:ita
tavallisesti »yhdysvalloiksi" (United states, Estados
uni-dos). Nimi ei tietysti asiaan vaikuta, mutta
myöskin järjestysmuotoon nähden on melkoisia
eroavaisuuksia. Valtiomuodon kannalta l:t ovat
tasavaltaisia valtioylidistyksiä: tasavaltana
on Saksan valtakuntakin oikeudellisesti
(vaikkakaan ei poliittisesti) pidettävä, koska
hallitsijavalta ei kuulu keisarille, vaan »liittoutuneille
hallituksille". Alkunsa 1. johtaa Polijois-Ameriikasta.
missä entiset Englannin siirtokunnat, emämaasta
irtaannuttuaan 1776, seur. v. laativat
»konfede-ratsionia eli ikuista liittoa koskevat artikkelit",
jotka 1781 olivat saaneet kaikkein valtioitten
hyväksymisen. Yhteys oli aluksi vain valtioliitto,
mutta kiinteämmän yhteyden tarve johti jo
1787 liittovaltion perustamiseen.
Liittovaltioval-lan organeista presidentti asetetaan siten, että
kukin valtio, sen lainsäätäjäkunnan määräämällä
tavalla asettaa valitsijamiehiä, joitten lukumäärä
vastaa asianomaisen valtion edustajamäärää
Yhdysvaltain kongressin kummassakin huoneessa.
Jö aivan liittovaltion alkuaikoina (v:n 1796
jälkeen) vakaantui se käytäntö, että
valitsijamiehille annetaan sitova toimikäsky, s. o.
heidän pitää antaa äänensä sen puolueen
ehdokkaalle, jonka äänillä he itse ovat valitut; kun
valitsijamiesvaalit ovat toimitetut, on
niinmuodoin presidentinvaalin tulos asiallisesti
ratkaistu. Kongressin ylähuoneen, senaatin,
muodostaa kaksi edustajaa kustakin valtiosta, jotka
sen lainsäätäjäkunta on valinnut, edustajahuoneen
jäsenet valitsee suorastansa kansa kussakin
osavaltiossa. Sekä lainsäädännön että hallinnon
alalla osavaltiot ovat pysyneet jotenkin
riippumattomalla ja omintakeisella kannalla; »unionin"
(liittovaltion) palveluksessa olevien virkamiesten
lukumäärä on varsin vähäinen.

Pohjois-Ameriikan Yhdysvaltain esikuvan
mukaisesti useat muut Ameriikan vallat (Meksikko,
Brasilia, Venezuela y. m.) ovat omaksuneet
liitto-valtiollisen järjestysmuodon. Se seikka, että
useissa on vallalla parlamentaarinen hallitustapa,
vaikuttaa kuitenkin erinäisiä eroavaisuuksia.
Myöskin Kanada, Austraalia ja Brittiläinen
Etelä-Afrikka ovat, vaikka muodollis-oikeudellisesti
eivät itse ole valtioita, järjestäytyneet
liittoval-tiollisten esikuvien mukaisesti.

Euroopassa Sveitsi on vanhin 1. Tällaiseksi
se muodostui 1848 liittovaltiosäännöllä, oltuaan
sitä ennen suvereenisten valtioitten (kantonien)
liitto. Keskuksellisena pääorgaanina on
liittokokous (Bundesversammlung), jonka muodostavat
kansallisneuvosto (Nationalrat) ja
»säätyneu-vosto" (Ständerat; kantoneja nimitettiin ennen
usein »säädyiksi"). Edellisen jäsenet kantonien
kansa valitsee suhteellisesti kantonin suuruuteen,
jälkimäiseen kuuluu 2 edustajaa kustakin
kan-tonista, 1 n. s. puolikantoneista; näitten
valit-semisjärjestys riippuu kantonioikeudesta.
Mainitut »neuvostot" harjoittavat paitsi valaliiton
lainsäädäntöä erinäisiä hallintotoimia. Näitten
jotenkin epäitsenäisenä käskyläisenä toimii
varsinainen täytäntöönpanovirasto, seitsenmiehinen
liittoneuvosto (ks. t. ja Eeferendum). L.-säännön
muuttamista ei ole erityisesti vaikeutettu;
välitön kansanlainsäädäntö antaa menettelylle
erityisen leimansa. Uusi liittovaltiosääntö taikka
liitto-valtiosäännön muutos ei nim. astu voimaan, ellei

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0516.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free