- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
955-956

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liittävät kielet ... - Liiviläiset

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

955

Liitu kerrokset—Liiviläiset

95&

Liitukerrokset ks. Liitu.

Liitulanka on pitkiä viivoja merkitessä
käytetty purjelanka, joka liidutaan ja jännitetään
muodostettavan viivan pääpisteiden välille. Kun
jännitettyä lankaa keskeltä nostetaan ja
annetaan sen pamahtaen laueta, muodostaa se suoran
liituviivan. E. J. S.

Liitupaperi, ohkaisella liitukerroksella
päällystetty paperi, käytetään kuvien ja loistoteosten
painamiseen. Tietosanakirjan enimmät liitekuvat
(esim. liite ..Lehmä") ovat 1:Ile painetut.

Liitusysteemi (nimitys tavall. liidun
mukaan), gcol., nuorin mesozooisen sarjan
systeemeistä. L:n alaraja jurasvsteemiä ja yläraja
tertiääriä vastaan ovat petrografisten
facies-eroavai-suuksien takia monin paikoin varsin selvät.
Systeemi itse jakautuu kahteen toisistaan
huomattavasti eroavaan pääosastoon: ala- ja
ylälii-tuu n. Molempiin näihin kuuluvia muodostumia
tavataan laajalti levinneinä etenkin suuressa osassa
Eurooppaa, Lounais-Aasiaa ja
Polijois-Ameriik-kaa. Fennoskandiassa liitu rajoittuu alueen
ete-läisimpään osaan, Skåneen, jossa sitä sensijaan
edustavat suhteellisesti mahtavat kerrokset.

L:n alempaa osastoa vastaavilla vaiheilla
jatkui jonkun aikaa meren yleistä regressionia
(neokomi). Melkoiset osat Keski- ja
Luoteis-Euroopasta sekä Pohjois-Ameriikasta jäivät
kuiville; Fennoskandia oli edelleenkin mantereena.
Tällöin syntyivät jo varhain m. m. Englannin ja
Luoteis-Saksan valtavat jokikasaumat; hiekka- ja
savikivien muodostama, kasvijätteitä ja
suolattoman veden fossiileja sisältävä w e a 1 d e
n-kerros-tuma. Euroopassa oli meri vetäytynyt Alppien
ja Välimeren alueille. Tämän meren pohjalle
laskeutui kalkki- ja merkelikerrostumia
(urgon-fa-cies) ja siitä esiinpistävien saarien luona syntyi
rannikkomuodostumia, s. o. fossiilikövhiä
liuskeita, hiekkakiveä ja konglomeraatteja (alaliidun
flysch-muodostuma Alppien pohjois vyöhykkeellä
ja Karpaateilla). Alaliidun ylempää astetta
edustaa Keski-Euroopassa g a u 1 t-ryhmä,
pääasiallisesti savi- ja hiekkakerrostumia, joiden
yhteydessä voidaan huomata transgressionia.

Liitukauden keskivaiheilla (kenomani)
huomataan jatkuvaa regressionia vain arktisilla alueilla ;
muualla meri alkaa laajalti tulvehtia vanhojen
manneralueitten päälle. Se peitti alleen m. m.
suuren osan Pohjois-Ameriikkaa
(vihreähietaker-rostumat) ja kulki leveänä vyönä Atlantista halki
koko Keski- ja Etelä-Euroopan, Pohjois-Afrikan
ja Lounais-Aasian syvälle Sisä-Aasiaan ollen
kaakossa Länsi-Intian pohjoispuolitse salmen kautta
yhteydessä silloisen Intian valtameren kanssa.
Tähän laajaan mereen laskeutuivat osaksi l:n
vanhempien muodostumain, osaksi jura- tai vielä
vanhempien kerrostumain päälle, jopa suorastaan
alkuvuoriperustalle systeemin ylempien ryhmien
(kenomani, turoni, senoni, danieni) sedimentit.
Näitä ovat m. m.: Keski- ja Pohjois-Euroopan
vihreähieta (glaukoniitinpitoinen),
Luoteis-Saksan piinsekainen pläner-kalkki, Böömin ja
Saksin tunnetut neljäkäshiekkakivet,
Välimerenmaiden laajat merkeli- ja hiekkakivikerrostumat
(ylä-liidun flvsch) sekä mahtavat rudistikasaumat,
Englannin. Pohjois-Ranskan ja baltilaisen alueen
valkoiset liitukerrostumat runsaine fossiileineen.
muita mainitsematta. Liitukauden loppuvaiheilla
huomataan jälleen meren peräytymistä (senoni-

vaiheelta alkaen) ; niinpä Pohjois-Ameriikan
laajat ruohoaavikko-alueet muuttuivat mantereeksi,
jonka depressioneissa syntyivät runsaista
dino-saurio-jätteistään kuuluisat suolattoman veden
laramie-kerrostumat.

Eruptiiviset vuorilajit ovat l:ssä harvinaisia,
vulkaanista toimintaa esiintyi siis vähän.
Huomattavimmat ovat Dekanin laajalle levinneet
ba-salttipatjat Lounais-Aasiassa sekä
Etelä-Amerii-j kan Andien porfyyrit.

Liitukauden eläimistö ei osoita suurta
eroa-vaisuutta jurakauden eläimistöön nähden.
Imettäväiset ovat yhä harvinaisia, pieniä,
primitiivisiä muotoja. Sensijaan tunnetaan ensimäiset jät
teet varsinaisista linnuista; ne olivat
ham-paallisia, kaksoiskoveroilla nikamilla
varustettuja (odontorniitit). Vallitsevia maaeläimiä olivat
edelleen jättiläisliskot (Dinosauria), jotka
liitukaudella saavuttivat kehityksensä
huippukohdan. Ilmassa lenteli jättiläismäisiä
lento-liskoja (Pteranodon). Merta hallitsivat yhä
joutsen- ja kalaliskot, joskin lukumäärälleen
vähentyneinä, ynnä mosasauriot, tälle
aikakaudelle ominainen liskorylimä. Kilpikonnia ja
krokotiileja alkoi jo olla runsaasti. Kaloista
esiintyvät luukalat nyt ensi kertaa
runsas-määräisemmin. Äyriäisistä käyvät huomattaviksi
lyhvtpyrstöiset. Viimeiset
ammo-niitit ja bel e m niitit esiintyvät; edelliset
osoittavat taipumusta luoda eriskummaisia
muotoja, joissa kuoren kierteet ovat irrallaan
toisistaan. Lonkerojalkaisia, kotiloita ja simpukoita
on, kuten ennenkin; viimemainituista on
huomattava 1 :lle ominainen rudistien ryhmä.
Piikkinahkaisista merililjat ja -tähdet luovuttavat
vallitsevan aseman merisiileille, joiden
joukossa epäsymmetriset muodot käyvät yleisiksi.
Korallit muodostavat riuttoja, sienieläimet ovat
keskellä suurinta kukoistustaan ja foraminifeerit
kasaantuvat suurissa määrin merien pohjille.

Ilmastovyöhykkeisiin viittaavaa
vyöhykkeisyyttä voidaan panna merkille liitukauden
meri-eläimistön jakautumisessa: rudisti- ja
koralliriuttoja ei vanhassa sen enempää kun uudessakaan
maailmassa tavata kylmänlauhkeitten
vvöliyk-keitten alueilla, vaan korvaavat niitä täällä
am-moniitit ja belemniitit.

Liitukauden kasviston muodostavat
edelleenkin pääasiallisesti saagopalmut, havupuut ja
saniaiset. Uutta olivat kaksisirkkaiset;
Pohjois-Ameriikassa ja Grönlannissa ne
esiintyvät jo systeemin vanhimmissa muodostumissa,
Euroopassa myöhemmin. Useita nykyisille
muodoille (Salix, Popilius, Ficus) läheisiä sukuja
tunnetaan.

Liitukautisia liiilikerrostumia tavataan
Saksassa (wealden) ja Pohjois-Ameriikassa (laramie
beds). V. A. K-io.

Liivari (ruots. klyfvare), kolmikulmainen purje
aluksen siinä keulataakissa, joka lähtee
keula-maston prammisaalingista ja tulee liivaripuomiin.

F. W. L.

Liivaripuomi, kiinteän kokkapuun jatko
isonpuoleisissa aluksissa, johon liivaripurjeiden
taa-kit johdetaan. F. TT. L.

Liivijauhot ks. Leseet ja Leipä.

Liiviläiset, itämerensuomalainen heimo (ks.
Liivin kieli), joka nykyään asuu 12
kalastajakylässä Kuurinmaan rannikolla niemimaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0518.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free