- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
957-958

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liiviläiset - Liivin kieli

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

957

Liivin kieli

958

pohjoisimmasta kolkasta Domesnäsistä länteen,
osaksi myös etelään, missä vielä on yksi
lättiläis-tymässä oleva liiviläiskylä; kaikki nämä kylät
ovat kahden suurtilan, Popenin ja Dondangenin
alueella. Heidän lukumääränsä teki 1888
hankittujen tietojen mukaan n. 3,000; nykyään on
lukumäärää vaikea sanoa, kun nim. ei ole helppo
ratkaista, missä määrin 1: iin. on luettava
lättiläis-tymässä oleva kaikista nuorin polvi. Itseänsä 1.
nimittävät länsiosassa aluettansa nimellä
rända-list (»rantalaiset"), itäpuolella tavallisesti
kalä’-mied (»kalamiehet"); kieltänsä he nimittävät
nimellä ründakël’ (»rantakieli"), sitä vastoin on
»liiviläisten" nimi, jota naapurit heistä
käyttävät (lätt. Wi6ee.se/ti), heille itselleen vieras.
Aikaisemmin on l:n alue ollut melkoista suurempi
käsittäen sekä osia Liivinmaata (ks. t.), joka
heistä on saanut nimensä, että myös
Kuurinmaalla isompia alueita kuin nykyään.
Liivin-maalla oli 12-13:unella vuosis., jolta ajalta
ensimäiset laajemmat tiedot ovat, liiviläisten
hallussa leveänlaitien yhtenäinen rannikkovyöhyke,
joka ulottui Salis-joen suun tienoilta Väinä-joen
suun läntiselle puolelle saakka. Täällä 1.
kuitenkin nopeasti lättiläistyivät; erään v:lta 1631
olevan tiedon mukaan tavattiin l:iä ainoastaan
muutamissa kylissä, 19 :nnen vuosis. keskivaiheilla
oli enää ainoastaan muutamia harvoja liivin kieltä
puhuvia yksilöitä jäljellä, ja viimeisen tiedetään
kuolleen 1868. Kuurinmaalla ulottui l:n asuma
alue pitkin rantakaistaletta Domesnäsistä etelään
päin pitemmälle kuin nykyään sekä Domesnäsistä
länteen pitkin rantaa aina nykyisen Windaun
kaupungin tienoille saakka. Todennäköisesti asuil:iä
jättiläisten seassa myös koko läntisellä
Kuurinmaalla; tämä johtopäätös voidaan tehdä
paikannimien leviämisen perustuksella, aivan
riippumatta siitä, tarkoittiko Kuurinmaan asujanten
nimitys »kuurilaiset" Kuurinmaan liiviläisiä (tai
jotakin heidän kanssaan läheisessä
sukulaisuudessa olevaa heimoa), vai oliko tämä nimi,
niinkuin myös on väitetty, jonkun
liettualais-lätti-läisen heimon oma (ks. Kuurilaiset). Joka
tapauksessa on katsottava varmaksi, että kaikki
nämä seudut alkuperäisesti ovat olleet lättiläisten
tai lättiläisten kanssa lähisukuisten heimojen
hallussa ; liiviläiset ovat todennäköisesti näille alueille
tulleet pitkin Väinä-jokea, ja sitten tämän joen
suulta pääasiallisesti meritietä siirtyneet
Liivin-maan ja Kuurinmaan rannikoille. Kuu
saksalaiset 1100-luvun lopussa ja 1200-luvun alussa
saapuivat l:iä käännyttämään, olivat 1. näillä alueilla
huomattavana heimona. Asuen lättiläisten
keskuudessa ja muodostaen pienen vähemmistön ovat
1. lättiläistyneet kaikilla alueillaan, pientä
Kuurinmaan rantakaistaletta lukuunottamatta, jolla
vielä ovat säilyttäneet merkillisen kielensä (ks.
Liivin kieli). [J. A. Sjögren’s »Gesammelte
Seliriften" III, 1. johdatus (kirj. julkaisija F. J.
Wiedemann, 1861); Yrjö Koskinen, »Sur
l’anti-quité des Lives en Livonie" (1866) ; E. N. Setälä,
»A liv nép és nyelve" (Nyelvtudomänyi
Ivözle-mények XXI, 1889); Vilh. Thomsen, »Beröringer
mellem de finske og de baltiske Sprog" (1890);
Väinö Alho (= Voionmaa), »Liivin kansa, sen
entisyys ja nykyisyys" (1891); A. Bielenstein, »Die
Grenzen des lettischen Volkstammes und der lett.
Sprache in der Gegemvart und im 13.
Jahrhun-dert" sekä siihen kuuluva Atlas (1892).] E. N. S.

Liivin kieli kuuluu suomalais-ugrilaisten
kielten (ks. t.) itämerensuomalaiseen ryhmään; sen
lähin sukulainen sekä sanavaraston että eräiden
äänteellisten ominaisuuksien puolesta on viron
kieli, eräissä suhteissa sen voi sanoa osoittavan
yhtäläisyyttä vepsän kielen (ks. t.) kanssa, mutta
on epävarmaa, johtuvatko nämä yhtäläisyydet
mistään yhteisestä kehityksestä, vai ovatko ne
rinnakkaisia ilmiöitä. L. k. on itämerensuomalaisten
kielten joukossa se, joka on muista kauimmaksi
eronnut: se on suorittanut aivan erikoisen ja
erittäin mielenkiintoisen kehityksen, joka
mones-tikin poikkeaa niistä kehityssuunnista, joita
muuten tavataan suomalais-ugrilaisissa kielissä (eräitä
äänteenkehityksiä voidaan kylläkin verrata
lapissa esiintyviin; niillä ei kuitenkaan ole mitään
suoranaista yhteyttä, ja on kokonaan perusteetonta
olettaa mitään lähempää yhteyttä liivin ja lapin
kielen välillä, niinkuin joskus on tehty, ks. Lapin
kieli ja kirjallisuus, V, 450).
Tunnusmerkillisin piirre 1. k:lle on, että se on suuresti
kulunut ja hivunut, sekä loppu- että sisävokaalit
ovat useissa tapauksissa kadonneet tai
epämää-räistyneet, jättäen kuitenkin toisinaan itsestään
jälkiä, jotka tekevät 1. k:n n. s. »flekteeraavien"
kielten luontoisiksi (ks. Kieli, IV, 814). Niinpä
vastaa suom. »lapsi" sanaa 1. k:ssä läps (a
muuttunut ä:ksi seuraavan tavun alkuperäisen i:n
vaikutuksen siirtymisestä taakse päin), mutta
suom. muotoa »lapsen" 1. k:ssä vastaa laps, joten
tässä siis esiintyy samanlainen äännemukaus 1.
»Umlaut" (ks. t.) kuin esim. ruots. fader^fäder
sanoissa. Kun edelleen kaikki alkuperäiset o:t ja
etu-e:t ovat diftongiutuneet, milloin ei jokin
erikoinen äänteellinen syy sitä ole estänyt, kun
lyhyet vokaalit ja diftongit määrätyissä
tapauksissa ovat pidentyneet, toisissa taas esiintyvät
lyhyinä, kun eräät pitkät vokaalit ovat
kehittyneet lyhyistä poikkeavalla tavalla, niin johtuu
tästä sangen runsas »sisäinen taivutus": esim.
mer’ »meri"r^mjer’ »meren"^mierda »mertä";
■wuofa »pärepihti" (sama sana kuin suom. »orja")
r^jwoffa »pärepihtiä", täla »talvi"alalla »talvea".
Huomiota 1. k:n äänneominaisuuksista
ansaitsee n. s. katkoääni (äänen katkeaminen keskellä
puheäänen sointia, samantapainen kuin lätin ja
tanskan kielessä, tässä merkitty ’), joka osittain
vastaa alkuperäisempää h :ta (vrt. md’ = »maahan",
mutta md, ilman katkoääntä, = »maa"), toisissa
tapauksissa taas edustaa muita vanhempia
äännesuhteita (vanhempia paino-ja korkosuhteita).
Sellainen kvalitatiivinen astevaihtelu, jonka
alaisina p t k ovat suomessa, on liivistä kokonaan
tasautunut pois; kuitenkin ovat yllämainitut
pituus- ja lyhyyssuhteet varmaankin jälkenä
vanhoista astevaihtelusuhteista. — Aivan erikoiuen
tieteellinen mielenkiinto on 1. k:llä sen johdosta,
että se melkoisessa määrässä lähenee sellaisia
kieliä, joita nimitetään sekakieliksi. L. k. 011
nimittäin omistanut erinomaisen suuren määrän
lättiläisiä aineksia, sen sijaan että 1. k. vuorostaan
aikaisemmin on tuntuvasti vaikuttanut lätin
kieleen. Kaikki liiviläiset ovat nykyään ja suuri
osa liiviläisiä on jo pitkät ajat ollut
kaksikielisiä puhuen liivin ohella täysin omana kielenään
myös lättiä, ja näin on lätin kielen vaikutus 1:iin
tullut tavattoman suureksi ulottuen kaikkiin
liivin elämän puoliin. L. k:n sanavarastosta on
vähintään puolet lättiläistä alkuperää, lättiläisiä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0519.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free