- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
959-960

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liivin kieli - Liivinmaa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

959

Liivinmaa

960

johtopäätteitä tavataan, lättiläisiä alkuliitteitä
esiintyy alkuperäisiin liiviläisiinkin sanoihin
(erittäin verbeihin) liittyneenä, onpa liivissä vielä
tavallaan lättiläisiä taivutuspäätteitäkin. Samoin
lätin vaikutus l:n äänneoppiin on huomattavan
suuri (lätistä peräisin on varmaan esim. 1. k:n
katkoääni, myös näyttää olevan huomattavissa
eräitä yhteisiä lättiläis-liiviläisiä
äänteenmuutoksiakin, esim. au:n muuttuminen ou:ksi,
seuraavan i:n vaikutus ä äänteeseen, esim. liiv. të’d’
„tähti"rv/?ä’d „tähden"). Kaiken tämän ohella on
tietenkin lätin kieli suuresti vaikuttanut 1 :n
merkitysopilliseenkin puoleen. Täten 1. k. tarjoaa
erittäin mielenkiintoisen tilaisuuden nähdä, miten
kieli kaikilla eri kielenelämän asteilla vaikuttaa
toisen kielen elämään ja miten tämmöinen
vaikutus lopulta tuottaa vaikutuksenalaisen kielen
kuoleman. Kaikkiin näihin seikkoihin katsoen 1. k.
on erikoisen mielenkiintoinen sekä
suomalaisugrilaiselle kielentutkimukselle että
kielentutkimukselle yleensä.

L. k. jakaantuu kahteen päämurteeseen:
läntiseen, jota puhutaan Popenin tilan, ja itäiseen,
jota puhutaan Doudangenin tilan alueella (ks.
Liiviläiset); välittävänä murteena näiden
välillä on kuitenkin Gross-Irbenin (liiv. Ira-kiilà)
kielimurre, joka kuuluen edelliseen kuitenkin
osoittaa tärkeitä yhteisiä piirteitä jälkimäisen
kanssa. Kuollut Liivinmaan murre, vaikka se
tärkeimpien tunnusmerkillisten ominaisuuksien
puolesta on kuulunut yhteen Kuurinmaan 1. k:n
kanssa, on kuitenkin ollut melkoisesti poikkeava
nykyjään elävistä kuurinmaalaisista murteista.

Ensimäiset näytteet 1. k:stä, ellemme ota
lukuun paria Henrik Lättiläisen kronikassa
(1200-luvun alulta) esiintyvää liiviläistä sanaa ja
lausetta, ovat v:lta 1767 ja 1769, jolloin eräät
liivi-läisalueiden papit Schlözerin (ks. t.) toimesta
panivat muistiin liiviläisiä sanoja ja puheenparsia
sekä Liivin- että Kuurinmaalta. Ainoat todella
lukuunotettavat tiedot Liivinmaan 1. k:stä
kokosi A. J. Sjögren (ks. t.) 1846 heidän luoksensa
tekemällään matkalla. Hän jatkoi tutkimuksiaan
Kuurinmaan liiviläisten luona 1852, mutta kuoli
ennättämättä saattaa tutkimuksiaan julkisuuteen.
Sekä Sjögrenin että omat 1858 Kuurinmaan
liiviläisten keskuudessa tekemänsä tutkimukset
saattoi F. J. Wiedemann julkisuuteen toisena
osana Pietarin tiedeakatemian julkaisemia
Sjögrenin koottuja teoksia („Joh. Andreas Sjögren’s
Livische Grammatik nebst Sprachproben" ja „Joh.
Andreas Sjögren’s Livisch-deutsches und
deutsch-livisches Wörterbuch", 1861). Valitettavasti tässä
laajassa teoksessa monet 1. k:n hienoudet ovat
jääneet huomaamatta, erittäinkin ovat tiedot
Liivinmaan 1. k:stä kovin puutteelliset. Eräitä
uudempia tietoja 1. k:stä on antanut Vilh.
Thomsen, jolla kerran oli tilaisuus muutamien tuntien
kuluessa Kööpenhaminassa kuulla 1. k:tä eräältä
syntyperäiseltä liiviläiseltä, teoksessaan
„Berö-ringer mellem de finske og de baltiske Sprog"
(1890); tässä teoksessa on myös ensimäinen
yleiskatsaus 1. k:n historiaan. Niistä kielellisistä
tutkimuksista, jotka E. N. Setälä 1888 ja 1912 on
tehnyt liiviläisten luona, on ainoasti osa
ilmestynyt tekijän »Yhteissuomalaisessa
äännehistoriassa" (1890) sekä pienessä kirjoitelmassa
unkarilaisessa aikakauskirjassa »Nyelvtudomänyi
Közlemények" (XXI, 1889). — Liiviläisestä kir-

jallisuudesta ei saata ensinkään olla
puhetta; lätin kieli on liiviläisillä ollut sekä
kirkon että koulun (mikäli ei viimemainitussa
käytetä venäjää) kielenä. Paitsi erinäisiä
kielennäytteitä, joista merkittävimmät ovat
Sjögren-Wiedemannin ylempänä mainitussa teoksessa
julkaistut, ön 1. k:llä ilmestynyt ainoastaan
Matteuksen evankeliumi kolmena eri julkaisuna.
Wiedemannin kielimestarit käänsivät mainitun
evankeliumin kummallekin päämurteelle, ja W.
itse tarkasti käännökset, jotka sitten prinssi
L. L. Bonaparte painatti 250 kappaleen
painoksissa 1863; näistä prinssi Bonaparten
julkaisuista on sittemmin itäliiviläinen vähän
muutettuna siirretty lättiläiseen oikeinkirjoitustapaan
ja julkaistu Brittiläisen bibliaseuran
kustannuksella 1880. — Liiviläistä kansanrunoutta
on nykyään jäljellä ainoastaan joitakuita
laulun-sipaleita, enimmäkseen kehtolauluja, sekä vähän
sananlaskuja, arvoituksia ja pääasiallisesti lätin
kielestä käännettyjä satuja. E. N. 8.

Liivinmaa (vir. Liivimaa, lätt. Vidzeme, saks.
Livland, ven. Lifljandija, lat. Livonia), suurin
Itä-merenmaakuntain kuvernementeista, Biianlahden
ja Peipusjärveu välissä, etelässä rajana on osaksi
Väinäjoki; saaret Runö, Kihnu (Kiihnö), Muhu
(Mohn) ja Saarenmaa (yhteensä 2,876 km2)
kuuluvat siihen myös. Pinta-ala 47,029 km2 (ilman
vesistöjä), 1,455,400 as. (1910), 31 km2:llä. —
L:n rannikko on matalaa, korkeitten
hiekka-kinosten peittämää; satamia on vain
Pärnun-joen ja Väinäjoen suussa sekä Saarenmaalla.
Pohjoisen L:n vuoriperusta on siluurilaisia, eteläisen
devonisia vuorilajeja (ks. karttaliitettä
Fennoskandian geologinen kartta). Näiden
päällä lepäävät paksut jääkauden kerrokset. Idässä
ja lännessä L. on kumpuista alankoa; keskellä
kulkee Virosta tuleva selänne, jonka Vörtsjärvi
jakaa kahtia: itäiseen ja läntiseen. Vörtsjärvestä
kaakkoon lähellä Pihkovan rajaa itäisellä
haaralla tavataan Itämerenmaakuntain korkein kohta
(Munamägi 324 m; sen lähellä Vällamägi 296 m).
Etelämpänä, Liiviläisen Aan 1. Koivajoen ja
Ewstin välillä leviää kaunis, järvirikas
ylänkö-seutu »Liiviläinen Sveitsi". Muhun ja
Saarenmaan kautta kulkee Viron maanselänteen jatko,
joka jyrkästi päättyy mereen. Vesistöjä on
paljon. Suurimmat joet (kaikkiaan jokia ja
puroja on n. 325): Pärnunjoki, Salis, Liiviläinen
Aa, Väinäjoki ja Kuurilainen Aa, jotka kaikki
laskevat Riianlahteen, sekä Peipusjärveen laskeva
Emäjoki. Katoavia jokia on useita. Järviä
lasketaan olevan 1,000-kunta: Peipusjärvi (länsiosa),
Vörtsjärvi, Burtneckjärvi ja Marienburginjärvi
ovat laajimmat. — Ilmasto on meri- ja
mannerilmaston välimuoto. Riiassa v:n keskilämpö
on -f 6° C, tammik. — 5,i°C, heinäk. + 17,C
ja Tartossa vastaavat luvut: + 4.4° C, — 6,?° C,
+ 17,i°C. Riiassa talvi on hiukan kylmempi, kesä
lämpimämpi kuin Turussa. Sadetta tulee n. 500
mm v:ssa. — Suot ja rämeet peittävät n. ’/m
maasta; tarmokkaalla kuivattamistyöllä niiden
ala huomattavasti vähenee. Metsiä (etupäässä
havupuita) oli vuosisadan vaihteessa n. 25 <fc
maasta (valtiolla 1906 1,957 km2). Niitä on
etenkin Pärnun piirikunnassa sekä siitä etelään
pitkin Riianlahden rantamaata. V:n 1905 jälkeen
yksityismetsiä (s. o. aatelisten, sillä talonpojilla
ei metsiä ole juuri ollenkaan) on ruvettu silmit-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0520.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free