Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liivinmaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
959
Liivinmaa
961
tömästi hävittämään. — Metsissä eleli vielä joku
aika sitten karhuja, susia, metsäkarjuja, majavia
y. m., mutta nykyään ne ovat sukupuuttoon
kuolleet. Järvissä ja meressä on runsaasti kaloja;
meressä hylkeitä.
L:n alkuperäisistä asukkaista ovat
liiviläiset (ks. t.) nykypäivinä täältä kokonaan
hävinneet ja sulautuneet balttilaissukuisiin
lättiläisiin (ks. t.). L:n asukkaista näitä on 43,9%.
Kuvernementin pohjoisten piirikuntain
(Saarenmaan, Pärnun, Viljannin, Tarton ja Vörun)
asukkaat ovat virolaisia; heitä on 39,9%.
Saksalaisia on 7,7 %, venäläisiä 5,4 %, juutalaisia
1,8 %, puolalaisia 1,2 %. Uskonnoltaan on
protestantteja 79,9 %, kreikkalais-katolilaisia 15,« %,
roomalais-katolilaisia 2,s %, mooseksenuskoisia
2,s %. Kansanvalistus on Venäjän oloihin nähden
tavattoman korkea; lukutaitoisia on 77,7%
(Venäjällä 22,9 %), ainoastaan Virossa se on suurempi
(79,9 %). Kuitenkin kansanopetus työskentelee
sangen vaikeissa oloissa sen jälkeen kuin
kansakoulut 1887 siirrettiin kansanvalistusministeriön
valvonnan alaisiksi ja opetuskieleksi tuli venäjän
kieli. Koulua käyväin lasten lukumäärä aleni
tämän johdosta v:een 1899 20 % :11a. V. 1905 oli
kansakouluja 1,661 (oppilaita 84,862), paikallisia
ja eriuskolaisten kouluja 178 (13,741),
ammatillisia keskikouluja 10 (1,553), keskikouluja 21 (7,553;
1906), teknillinen (1,319 opp.; 1906) ja
lääketieteellinen (305 opp.; 1906) korkeakoulu sekä
yliopisto (1,902 opp.; 1906). — Terveydenhoito on
täällä kuten muissa Itämerenmaakunnissa paljoa
parempi kuin muualla Venäjällä.
Elinkeinoista tärkein on maanviljelys,
ei kuitenkaan samassa määrin kuin muualla
Venäjällä. L:n väestöstä harjoittaa maataloutta
55,4 %. Maasta kuuluu talonpojille vain pieni osa,
enin osa on suurtilojen hallussa. Maan
lunastaminen käy hitaasti, sillä hinta on korkea ja
lunastettava minimimäärä liian suuri. V:een 1904
oli 85 % talonpoikaismaasta lunastettu.
Tärkeimmät viljelyskasvit ovat: ruis (sato 1910: 0,212
milj. ton.), ohra (0,i«i milj. ton.), kaura (0,i7o
milj. ton.; vehnää viljellään mitättömästi, sato
0,ooi milj. ton.), peruna (Va milj- ton.) sekä
pellava, jonka viljelysmaana L. on Venäjän
huomattavimpia (sato 50 milj. kg, 12 % Venäjän
pella-vansadosta 1907; vain Smolenskissa ja Tverissä
sato on suurempi). Karjanhoito on samalla
korkealla kehitysasteella kuin muualla
Itämerenmaakunnissa. Nautakarjaa oli 1910 587,720, hevosia
179.406, sikoja 278,620 (suhteellisesti
asukasmäärään enemmän kuin muualla Euroopan Venäjällä)
ja lampaita 424,790. — Teollisuusväestöön kuuluu
19% (keskim. Venäjällä 9,7%). Useimmat suuret
tehtaat ovat Riiassa ja Pärnussa.
Teollisuusryhmistä huomattavimmat ovat: metalli- ja
koneteollisuus (tuotantoarvo 89,4 milj. mk. 1910),
kemiallinen teollisuus (38,8 milj. mk.; ainoastaan
Moskovan ja Pietarin kuvernementit voittavat),
sahateollisuus (31,6; suurempi on vain Vienan
kuvernementin tuotanto), puuvilla- paperi- ja
villateol-lisuus. Aksiisittomain teollisuushaarojen
tuotantoarvo oli 1910 kaikkiaan 263,7 milj. mk. (7:ssä
kuvernementissa suurempi), työväestön lukumäärä
57,047. Aksiisin alaisista on huomattava
olutteol-lisuus, 16,2 milj. mk. (1907). Kaikkiaan oli
aksiisin alaisissa tehtaissa 4,216 työmiestä 1907. —
Vuorityötä ei ole. — Rautateitä on 1,072 km(1911).
.31 V. Painettu 13.
Kuljettavia sisävesiteitä on 1,280 km, joista 158
km höyryaluksilla. — Kauppa on hyvin vilkas
verrattuna muun Venäjän kauppaan. Riika on
valtakunnan tärkein vientisatama (edustaen 12,i%
Venäjän viennistä 1908), ja tuontisatamana toisella
sijalla (9,8 % Venäjän tuonnista). —
Hallinnollisesti L. on jaettu 9:ään piirikuntaan. Ne ovat
paitsi yllämainittuja 5 virolaisten asumaa, 4
lättiläistä: Riika, Walk, Wenden ja Wolmar.
Pääkaupunki on R i i k a. E. E. K.
Historia. L:han, jonka alkuperäiset
asukkaat olivat suomensukuiset liiviläiset sekä
pohjoisessa virolaiset, tunkeutuivat
(luultavasti 9:nnellä vuosis.) lättiläiset, ottaen haltuunsa
etelä-osan maata; heihin liiviläiset vähitellen
sulautuivat. Maata ahdistivat myös
skandinaavilai-set viikingit sekä venäläiset; suuriruhtinas
Ja-roslav perusti Tarton (Jurjevin) 1030. N. 1160
saapui lyypekkiläisiä kauppiaita Visbystä käsin
Väinäjoen suuhun sekä ryhtyivät kauppavaihtoon
asukasten kanssa. Heitä seurasivat
lähetyssaarnaajat. Holsteinilainen munkki Meinhard perusti
1185 kirkon ja linnan Ykskylään; Bremenin
arkkipiispa nimitti hänet L:n piispaksi. Albert
piispan aikana lähetystoimi ja maan valloitus edistyi.
Hän perusti Riian 1201 sekä seur. v. (1202)
hengellisen, sittemmin n. s. Kalpaveljesten
ritarikunnan vahvistaakseen saksalaisille maan herruuden.
Ritareille jätettiin kolmas osa anastetusta maasta
1207; samalla L. julistettiin Saksan valtakunnan
osaksi. Pitkällisten taistelujen jälkeen ritarikunta
valloitti myös Viron (1217-24), jonka
pohjoisosa kuitenkin jäi heidän avukseen tulleille
tanskalaisille. Senkin jälkeen jatkuivat taistelut
kotimaisia heimoja vastaan; tuloksena oli, että nämä
menettivät maansa ja vapautensa, joutuen
maaorjina vierasten herrojensa ankaran sorron
alaisiksi. Kalparitarien valta kasvoi suuresti heidän
ylidyttyään Preussia hallitsevaan Saksalaiseen
ritarikuntaan 1237; heidän etunenäänsä valittiin
siitä alkaen maamestari (myöhemmin n. s.
sota-mestari) ; ensimäinen oli Herman Balk. —
Virolaisten 1343 Yrjön yönä alkaman suuren kapinan
kukistuttua ritarit saivat ostamalla Tanskankin
osuuden Virosta 1346. 1400-luvun kuluessa
Kalpaveljet jälleen pääsivät riippumattomiksi
Saksalaisesta ritarikunnasta. —Maan säätykokouksissa
olivat edustettuina papisto, ritaristo ja
kaupungit. Nämä viimemainitut, kuten Riika ja
Tartto, jotka olivat Hansa-liiton jäseniä,
pääsivät sangen kukoistaviksi. Riian kaupungin
sekä piispan kanssa ritarit olivat alituisessa
riidassa. — Yhtämittaa taisteltiin
liettualaisia ja venäläisiä vastaan. Sotamestari Wolter
v. Plettenberg (1494-1535) sai venäläisistä
suuren voiton 1502; hänen aikanaan
uskonpuhdistus esteettöniästi levisi maassa. Uskonnollinen
eripuraisuus, ritarien sekä kaupunkien itsekkäät,
ainoastaan omaa etua tarkoittavat pyyteet sekä
talonpoikain maaorjuus heikonsivat
Kalpaveljesten valtaa. V:sta 1558 venäläiset uudistivat
hyökkäyksensä sillä seurauksella, että ritarien
valtakunta hajosi 1561. Viimeinen
sotamestari Gotthard Kettler tuli silloin Kuurinmaan
maalliseksi herttuaksi ja Puolan vasalliksi; L.
joutui Puolalle ja Viro Ruotsille.
Viimemainituista maakunnista kuitenkin yhä edelleen
taisteluja käytiin. Kustaa II Aadolf valloitti L:n
(Riian 1621) ja sai pitää sen Altmarkin välirau-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
