- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
975-976

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lillo ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

975

Limakalvontulehdus—Limasienet

976

luva piikkieväinen, joka on yleisesti levinnyt
arktisissa merissä, tavataan myös Itämeressä ja
Suomenlakdessa ainakin Suursaareen asti, vaikka
harvinaisena. P. B.

Limakalvontulehdus ks. Katarri.

Limakalvot (membranæ mucosce), ohuita
kalvoja, jotka peittävät hengitys- ja
ruuansulatuskanavan sekä virtsa- ja siitinelimien tiehyiden
ja muutamain muiden ruumiin onteloiden seinää.
Limakalvon syvempi kerros muodostuu
sidekudos-ja lihassäikeistä, joiden välillä risteilee runsaasti
verisuonia ja hermoja sekä limakalvon pinnalta
syvemmälle ulottuvia rauhasia ja niiden tiehyitä.
Sen pintakerroksen muodostaa epiteli, joka on
muodostunut joko yksinkertaisesta tai kerrotusta
solukosta. Tämän epitelin pintasolut voivat olla
joko litteitä levysoluja n. s. levyepiteli, tai
korkeampia lieriömäisiä soluja n. s.
lieriöepi-t e 1 i. Muutamissa paikoin lieriösolut ovat
väre-kaivoilla varustettuja n. s.
värekarvaepi-t e 1 i. Viimemainitun epitelin värekarvat
liikkuvat aina määrättyyn suuntaan kuljettaen
limakalvon pinnalle keräytyneitä vieraita aineita pois
(esim. tomua hengityselimistä) tai aikaansaaden
nestevirtoja (esim. munatorvessa, jossa
siemen-solut uiden vastavirtaan löytävät munasolun).
Nimensä 1. ovat saaneet kyvystään erittää limaa.
Toisissa kohden muodostavat limakalvon limaa
erittävät solut rauhasia, jotka ulottuvat
pitempinä tai lyhempinä putkina limakalvon sisään, tai
jatkuvat kokonaan limakalvon ulkopuolella
olevaksi isommaksi elimeksi, joka limakalvon
pinnalle aukeavan tiehyensä kautta on limakalvon
yhteydessä. Paitsi limaa voivat limakalvon
rauhaset muodostaa muitakin nesteitä
(ruuansulatuskanavan rauhaset). L. sairastuvat verrattain
helposti, niiden yleisin tauti on katarri, n. s.
limakalvontulehdus. Y. K.

Limakasvain (myxoma), limakudoksen
muodostama kasvain, joka paitsi limaa sisältää joko
ainoastaan hyvin vähän soluja, ja on silloin
jotenkin läpinäkyvä (m. liyalinum) tai on
solurik-kaampi ja himmeämpi (m. medullare). L.
esiintyy harvoin itsenäisenä, useimmiten se on
yhtynyt muiden kasvainten kanssa muodostaen
seka-kasvaimia (myxofibroma, myxolipoma,
myxosar-Icoma, chondromyxoma j. n. e.). Y. K.

Limakotilo (Limncea stagnalis), hyvin
yleinen, rautapohjaisissa järvissä, virroissa,
lammikoissa ja ojissa elävä
keuhko-kotilo. Kuori, joka saattaa
kasvaa aina 5-7 cm: n pituiseksi,
on likaisen ruskeanharmaa, ohut
ja läpikuultava, kanneton;
kuoren viimeinen kierros on
edellisiä tuntuvasti laajempi, sen
reuna on ohut ja terävä. L:lla
on päässä 2 litteähköä,
kiilamaista tuntosarvea; niiden
tyvessä ovat silmät. L. liikkuu
vesikasvien rungoilla ja lehdillä,
ja kiinnittää näiden alapinnalle
helmi nauhan tapaiseksi renkaaksi
yhtyneet mätimunansa. Syö
kaikenlaisia kasvi- ja eläinaineita. Tulee määrättyjen
väliaikojen kuluttua hengittämään veden pinnalle,
missä se leveän jalka-anturansa avulla liikkuu
kuoren kärki pohjaan suunnattuna melkein yhtä
helposti kuin kiinteällä alustalla. P. B.

Limakotilo.

Limakudos, sidekudoslaji, joka on rikas
li-manpitoisesta solunväliaineesta ja jonka solukko
on muodostunut pyöreistä tai tähtimäisistä,
verrattain löyhästi toisiinsa liittyvistä soluista. L:ta
tavataan alemmilla eläimillä sekä korkeimpain
eläinten sikiöillä ja silmän lasiaisessa. Sitäpaitsi
tavataan sitä limakasvaimissa. Y. K.

Limapolyyppi on limakalvon muodostama
kasvain, jossa usein on limakalvon pinnasta
lähtevä kapea varsi (stilus). L:t ovat
hyväntapaisia kasvaimia, mutta voivat tulla
kiusallisiksi ja vaarallisiksikin sen kautta että ne
sulkevat elimistölle tärkeitä kanavia tai että niissä
runsaasti kulkevat verisuonet johtavat usein
suuriin verenvuotoihin. L:eja tavataan nenässä,
korvassa, kurkunpäässä, nielussa, ruokatorvessa,
suolistossa, synnyttimissä, virtsarakossa j. n. e.
Niihin voi jossakin tapauksessa myöhemmin kehittyä
syöpä. Y. K.

Limapussi ks. L i m a s ä k k i.

Limarauhaset (glandulæ mucosæ) ovat
limakalvossa (ks. t.) olevia, limaa erittäviä rauhasia.

Limasade syntyy kun pyörremyrskyt ja
tulivuorten purkaukset ovat nostattaneet ilmaan
pölyä tai tuhkaa, joka sitten sekoittuu sadeveteen.
Sadeveteen sekoittuneet kasviaineet voivat tehdä
sen värilliseksi, esim. punertavaksi tai
kellertäväksi ja sentähden puhutaan verisateesta,
tuli-kivisateesta j. n. e. U. S:n.

Limasienet (Myxomycetes) eivät näy olevan
läheisemmässä sukulaisuussuhteessa kasveihin,
vaan muodostavat erityisen eliökuntansa, jonka
yksinkertaisimmat muodot selvästi muistuttavat
alkueläimiä. L. polveutuvat todennäköisesti
alkumuodoista, joiden jälkeläiset ainakin osaksi ovat
kehittyneet varsinaisiksi eläimiksi. Fysiologisesti
1. muistuttavat sieniä siinä, että niiltä puuttuu
lehtivihreä, minkä takia ne usein luetaan sieniin
erityisenä luokkana. — L. lisääntyvät itiöistä,
joiden alkulima itäessä muuttuu värekarvalla
liikkuvaksi parveilijaksi, joka tavallisesti pari
kertaa jakautuu kahtia. Kun värekarva on
hävinnyt, liikkuu eliö eteenpäin ryömimällä; sitä
nimitetään tällä asteella amcebaksi. Amtebatkin
voivat vielä jakautua edelleen. Uusimpien
tutkimusten mukaan ne ovat sukusoluja, toiset
koiras-, toiset naaraspuolisia. Vasta kahden
amceban yhteensulautumisen eli siis tyypillisen
siitoksen kautta syntyy kehitysmahdollinen
limasieni, jonka tuma edelleen jakautuu, niin että
eliön ruumiissa lopuksi on lukuisia tumia.
Nykyään pidetään l:iä monisoluisina eliöinä, joiden
eri solujen väliin ei synny solukettoja. L:iä
sanotaan keton puutteen takia ..paljaiksi".
Sisältämiensä väriaineiden mukaan 1. ovat valkoisia,
keltaisia, punaisia, mustia j. n. e. Vähän ennen
itiöiden muodostumista 1. muuttuvat yhdeksi tahi
useammaksi itiö pesäkkeeksi siten, että
ulompi alkulimakerros jähmettyy kovemmaksi,
sisäkerrosta ja tumia ympäröiväksi suojaksi.
Itiö-pesäkkeen sisällys muuttuu joko
kokonaisuudessansa itiöiksi, taikka osa alkulimasta jähmettyy
muodostuen itiöiden väliin jääväksi 1 i m a r i
h-mastoksi (capillitium), jonka kosteudesta
riippuvien liikkeiden kautta itiöt vapautuvat.
Aetlia-lium septicumin itiöpesäkkeet sulautuvat yhteen
jopa 20 cm:n pituisiksi ryhmiksi, joita yhtenäi
nen ulkokerros peittää. Epäsuotuisissa
olosuhteissa (kylmyys, kuivuus, ravinnonpuute) 1. voi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0528.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free