- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1005-1006

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Linnapääskynen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1005

Linnapääskynen—Linné

1006

Linnapääskynen ks. Tornipääskynen.

Linnarangaistus ks. Linna.

Linnarsson, Jonas Gustaf Oskar
(1841-81), ruots. geologi ja paleontologi. Ylioppilas
Upsalassa 1857. kandidaatti 1866; väitteli sam. v.
lisensiaatiksi tutkimuksellaan „Om de siluriska
bildningarne i mellersta Vestergötland".
Harjoitti sittemmin geologisia tutkimuksia eri
seuduilla Ruotsissa ja Norjassa, kunnes v. 1869
nimitettiin geologian ja mineralogian dosentiksi
Upsalan yliopistoon sekä määrättiin paleontologiksi
ja avustavaksi geologiksi Ruotsin ,,Geologiseen
tutkimukseen", johon toimeen hän myöhemmin
vakinaisesti kiinnitettiin. L. oli lahjakas,
perusteellinen ja tarkka tutkija, jolla oli kunnioitusta
herättävä lukeneisuus. Elämäntehtäväkseen oli hän
valinnut Keski- ja Etelä-Ruotsin kambristen ja
siluristen muodostumain kaikinpuolisen
selvittämisen; näille hän loi jaotuksen ja nimistön, jotka
vieläkin pääasiassa ovat voimassa. Paleontologina
L. kohdisti huomionsa tutkittavainsa
muodostumain trilobiitti- ja brakiopodi-, mutta varsinkin
graptoliittifaunaan, jota käsitteli yksinomaan
stratigrafisesti puuttumatta
eläintieteellis-kelii-tysopillisiin selvittelyihin. L. on julaissut
kaikkiaan n. 40-50 tutkimusta alaltaan, joista
tärkeimmät ovat: ,.Om Vestergötlands eambriska och
siluriska aflagringar" (1869), ,,Öfversigt af
Nerikes öfvergångsbildningar" (1875), „On the
brachiopoda of the Paradoxides beds of Sweden"
(1875), ..Berättelse om en vetenskaplig resa till
Böhmen och ryska östersjöprovinserna" (1873),
,0m faunan i lagren med Paradoxides ölandicus"
(1877), ,.De undre Paradoxides lagren vid
Andrarum" (1881), „Iakttagelser öfver de
graptolitfö-rande skiffrarne i Skåne" (1879) sekä „Om
faunan i kaiken med Conocoryphe exsulans" (1879).

V. A. K-io.

Linnatykistö ks. Linnoitustykistö.

Linnavallit ks. Muinaislinnat.

Linnavouti ks. Vouti.

Linnavuori, hyvin yleinen nimitys
esihistoriallisille linnoille. Sen nimisiä on maassamme
kymmenittäin. [Hj. Appelgren, „Suomen [-muinaislinnat".]-] {+muinais-
linnat".]+}

Linnaväki ks. G a r n i s o n i.

Linné, Karl von, aikaisemmin L i
n-ii æ u s, aateloitu 1757 (1707-1778), ruots.
kasvitieteilijä, yksi maailman
suurimpia
luonnontutkijoita, synt. 23 p. toukok.
1707 Smålandissa
Stenbro-hultin pitäjässä Roshultin
pappilassa. Vanhemmat
olivat pitäjän
komminis-teri, myöhemmin
kirkkoherra Nils Linnæus ja
hänen vaimonsa Kristina
Brodersonia, isän
edeltäjän tytär. V. 1716 L.
lähetettiin Växjön
alkeiskouluun ja 1723 hän
siirtyi saman kaupungin
lukioon. Koulussa hänen
harrastuksensa keskittyi
kasvitieteeseen, mutta
hänen edistyksensä
papinvirkaan vievissä aineissa oli heikonlainen.
Kuitenkin lohdutti yksi hänen opettajistaan, lehtori

Karl v. Linné.

Rothman hänen vanhempiaan sillä, että hän kyllä
vielä kunnostautuisi lääketieteessä ja
luonnonhistoriassa. V. 1727 hän tuli ylioppilaaksi Lundissa,
mutta siirtyi seur. v. Upsalaan. Täällä toiveet
saada kunnollista opastusta kasvitieteessä
pettyivät samoin kuin Lundissa, ja varattomuus oli jo
saattaniaisillaan hänet mitä suurimpaan
puutteeseen, kun hän 1729 tutustui jumaluusopin
professoriin. vanhempaan Olof Celsiukseen. Tämä, johon
Linnén perusteelliset tiedot ja suuri kasvikokoelma
tekivät syvän vaikutuksen ja joka sitäpaitsi
huomasi hänen köyhyytensä, tarjosi hänelle
kodissansa ylläpidon ja asunnon. Tähän aikaan hänen
käsiinsä myös joutui tutkielma, joka johti hänet
siitinjärjestelmänsä perustamiseen. Sebastian
Vaillantin ,,Sermo de structura florum"iu
selostus, ohut ransk.-latinainen vihkonen. Sen
lukeminen johti hänet tutkimaan kukkien heteitä ja
emejä, ja tultuaan vakuutetuksi näiden kukkaosien
vallitsevasta merkityksestä, hän sai ajatuksen
perustaa kasvijärjestelmän niihin. Ja kun eräs
toinen, kirjastonhoitajan, sittemmin Gööteporin
piispan G. Wallinin kirjoittama väitöskirja „Gamos
fyton. sive nuptiæ arborum dissertatio", missä
eräät kasvit kansan käyttämien nimien
perustuksella esitetään urokseksi, toiset naaraiksi, oli
ilmestynyt, laati hän omiin havaintoihinsa perustuvan
lyhyen esityksen kasvien sukupuolesta. Tämä
kirjoitus joutui Celsiuksen välityksellä kasvitieteen
professori Olof Rudbeck nuoremmalle. Kun
Rudbeck seur. v. korkean ikänsä ja tieteellisten
töitten vuoksi oli pakotettu pitämään sijaista, otti
hän Linnén apulaisekseen. Siten L. keväällä
1730 aloitti luentonsa, joille heti alussa kerääntyi
enemmän kuuntelijoita kuin kenenkään muun
pro-I fessorin luennoille. Yliopiston kasvitieteellinen
puutarha uusittiin tykkänään hänen valvontansa
alla ja sinne tuotiin suuri määrä uusia
harvinaisia lajeja. Näihin aikoihin ilmestyi L:n kuuluisa
siitin järjestelmä „Methodus sexualis" ensikerran
vähäisessä „Florula lapponica"ssa (Acta literaria
et scientiarum Sueciæ, 1732, painettu 1735),
mutta se oli jo ollut valmiina hänen „Hortus
up-landicus" (1730-31, 3-5 pain.) luettelonsa
käsikirjoituksessa.

V. 1732 hän ryhtyi tutkimaan Lappia Upsalan
tiedeakatemian kustannuksella. Matka kävi pitkin
Pohjanlahden rannikkoa pohjoiseen Ruijan
puolelle asti ja viisi kuukautta retkeiltyään hän
palasi Pohjanmaan ja Turun kautta Grisslehamniin.
Matkakertomus ilmestyi „Iter lapponicum"
kirjana, tieteelliset tulokset „Flora lapponica"ssa.
Syyslukukauden 1733 hän Upsalassa opetti
„pro-beeraustaitoa", s. o. mineraalianalyysiä
puhallus-pillin avulla, mutta ei saanut pitää luentoja. Kun
hän seur. v. uudenvuoden jälkeen kävi Fahlunissa
luennoimassa ja Taalainmaan kaivoksia
tutkimassa, pyysi maaherra Nils Reuterholm häntä
tekemään Lapinmatkan tapaisen retkeilyn
Taalainmaan kautta. Tämän pyynnön L. seuraavana
kesänä täyttikin ja kuvasi matkansa „Iter
dalecar-licum" kirjassa.

Fahlunissa ollessaan L. myös kaupungin
silloisen kappalaisen Johan Brovalliuksen innokkaista
kelioituksista päätti matkustaa ulkomaille
väitel-läkseen lääketieteen tohtoriksi, jotta sitten
lääkärinä voisi saada toimeentulonsa, missä
parai-ten haluaisi. Ja niin hän lähti Ruotsista 1735
Hampurin ja Lyypekin kautta Hollantiin pieneen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0543.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free