- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1011-1012

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Linnoitus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.



1011

Linnunrata—Linnut

1012

kulmassa 2 km meren rannalta. 2 manttaalia.
— Mainitaan jo 1377, jolloin sen omisti muuan
Matti niminen mies. V. 1407 muuan Maunu
Torste-ninpoika (Dieku) sai Eerik Pommerilaiselta
rälssi-oikeuden L:n tilaan. Ilän on elikä tämän
sukutilansa mukaan nimensä ottaneen
Fogelhufvud-suvun kanta-isä. Myöhemmin 1400-luvun
edellisellä puoliskolla tila oli hänen sisarentyttärensä
miehen Håkan Skytten hallussa. Uudella ajalla
L:n kartano jälleen on Fogelhufvud-suvulla
1700-luvun alkuun saakka. Nyk. omistaja
maanviljelijä Osk. Linrtunpää. A. Es.

Linnunrata, liimmeällä valolla loistava vyöhyke
taivaan kannella, joka melkein keskeytymättä
ulottuu ympäri koko taivaan, muodostaen 63°
kulman taivaan ekvaattorin kanssa, leikaten sen
Kotkan ja Yksisarvisen tähtikuvioissa. L:n
pohjoisnapa on Bereniken hiusten tähtikuviossa.
Joutsenen tähtikuviossa 1. haaraantuu kahtia, ja
molemmat haarat kulkevat yhdensuuntaisesti n.
120°, keskeytyen hieman etelään ekvaattorista ja
yhtyen jälleen Etelänristin tähtikuviossa.
Pienempiä halkeamia ja aukkoja on monessa kohden
havaittavissa, m. m. Joutsenen tähtikuviossa ja
»hiilisäkki" Etelänristin tähtikuviossa. Leveys on
eri paikoissa eri suuri, samaten on valokin missä
himmeämpi, niissä kirkkaampi, ja rajoitus
taivaankantta kohden on monessa paikoin epäselvä.
Kiikarin keksimisen jälkeen kävi selville, että 1.
on tähtiryhmien muodostama. Lähempi tutkimus
osoitti myöskin, että 1. oli likeisessä yhteydessä
kaikkien kiintotälitien ryhmittelyyn, ja se
muodostaa kaikkien myöhempien
kiintotähtisysteemi-teoriain päätason (mainittakoon Wright 1750,
Kant 1757 ja Lambert 1761). L:n järjestelmällisen
tutkimisen aloitti W. Herschel, joka yleisin
piirtein osoitti tähtitiheyden vähenevän, kuta
likem-mäksi tullaan l:n napoja, ja hän arveli
linnun-ratasysteemin muodostavan rajoitetun suuren
tähtirylimän. jonka keskellä aurinkokuntamme
sijaitsee. W. Struwe tutki myöhemmin
kiintotälitien jakaantumista l:aan nähden, ja tuli siihen
johtopäätökseen, että 1. levyn muotoisena ulottui
äärettömän pitkälle. Levy oli eri kerrosten
muodostama. ja kerrokset olivat tiheämpiä kuta
li-kempänä ne olivat l:n keskitasoa. Myöhemmät
tutkimukset, Proctorin. Celorian, Gouldin.
Easto-nin, Stratonovin, Pickeringin, Neweombin,
Kap-teynin, Seeligerin y. m., ovat kohdistuneet
tähtien jakautumiseen l:aan nähden, silmällä pitäen
sekä suuruus- että spektriluokkaa. galaktista
pituutta j. n. e.

Proctor arveli l:n olevan spiraalinmuotoisen
tähti ryhmän, Celoria piti sitä kaksoisrenkaana.
j.i Easton spiraalisvsteeminä. Mahdotonta on nyt
vielä saada varmoja tietoja l:n muodosta ja
ulottuvaisuudesta, myöskin on eri teorioja olemassa
siitä, ovatko kaukaiset spiraalinmuotoiset
tähtisumut laskettavat linnunratasysteemiin vai
muodostavatko ne itsenäisiä samankaltaisia
systeemejä avaruudessa. Uusi tekeillä oleva
tähtitaivaan valokuvaustyö luo ehkä uutta valoa näihin
kysymyksiin. H. R.

Linnunruoho ks. Polygala.

Linnunsilmä ks. Chrysospleniu m.

Linnuntie, lyhin tie kahden maantieteellisen
paikan välillä.

Linnunvaara, rälssitila Pälkjärven pitäjässä,
Jeronkylässä, Jänisjärven rannalla, pitäjän kir-

kolta 7 km koilliseen. Käsittää nykyään 5 tilaa,
1 manttaalin, 500 ha. Laivaliike Värtsilästä
(n. 1 penink.). — Omistajat eri aikoina: senaat
tori A. Arppe, Värtsilän tehdas o.-y., apteekkari
Choren, jälleen Värtsilän tehdas o.-y. ja nykyään
Läskelän yhtiö. A. Es.

Linnut (Aves) ovat pysyväislämpöisiä
selkärankaisia, joiden eturaajat ovat muodostuneet
lenti-miksi, siiviksi. Suurin osa ruumista on höylien
-peitteineu. Nämä ominaisuudet erottavat lintujen
luokan jyrkästi muista selkärankaisista. Monet
rakenteessa, etenkin luurangossa ilmenevät seikat
viittaavat kuitenkin läheiseen sukulaisuuteen
matelijain kanssa. Tätä mielipidettä tukevat
mui-naismaailman eläimistöstä löydetyt lukuisat väli
muodot, ennen kaikkea vanhin tunnettu lintu,
1 i s k o 1 i n t u, Arcliceopteryx (ks. t.)
jurakau-delta sekä Pohjois-Ameriikassa esiin kaivetut liitu
kauden liammasnokkaiset linnut (ks.
Liitu-systeemi).

Lintujen ruumiinrakenteen erikoisuudet ovat
enimmäkseen yhteydessä lentokyvyn kanssa.
Ruu-roiinmuoto on sukkulamainen, molempiin päihin
kapeneva, ilman (ja veden) halkaisemiseen
soveltuva. Ennen kaikkea on huomattava linnun
suhteellinen keveys. Elintapojen erilaisuus kuvastuu
etenkin nokan ja jalkojen monimuotoisuudessa.
Nokka on tavallisesti symmetrinen, joskus
asymmetrinen (käpylinnut). Yleensä se on peto
1:11a ja siemeniä syövillä lajeilla suuri ja vahva,
mutta hyönteissyöjillä, kahlaajilla ja kolibreilla
pitkä ja hoikka. Nokan sarveiskudoksen, samoin
kuin höyhentenkin väri vaihtelee suuresti iän,
sukupuolen ja vuodenaikojen mukaan (ks.
Sulkasato). Harvoilla linnuilla uudistuu nokan
kudos ajoittaisesti samalla tavoin kuin höyhen
puku. Jalkamuotoja erotetaan linnuilla suuri
joukko, esim. astuma-, istuma-, raatelu-,
k i i p i m ä-, k a h 1 u u- ja uima- 1. räpylä
jalka, jotka etenkin varpaiden ja kynsien ra
kenteelta eroavat toisistaan. Koiras-kanalintujen
»nilkan" takapuolella on tavallisesti yksi, harvoin
kaksi tahi useampia kannuksia. Siivissäkin on
monella lajilla hyvin kehittyneet kynnet, jopa
muutamilla kannuksetkin.

I h o on yleensä pehmeä ja ohut, sillä verinahka
on heikosti kehittynyt ja myös marras- 1.
sarveis-kesi on ohut, sarveisaineiset höyhenet (ks. t.)
korvaavat sen. Vain takaraajain alaosat ovat sar
veissuomujen tai -kilpien peittämät kuten mateli
joilla. Sarveisainetta ovat myös kynnet sekä
leukoja ympäröivä nokka. Ylänokka jatkuu usein
taapäin pehmeänä vahanahkana. Useain
kanalintujen päässä on helttoja (ks. t.). Rauhasia or,
ihossa ainoastaan yläperässä sijaitseva
rauhas-ryhmä, n. s. »rasvarauhanen" (glandula
uropy-gii). Sen erittämän rasvan lintu puristaa
nokkaansa ja voitelee sillä höyhenensä suojaksi vettä
ja kosteaa ilmaa vastaan. Basvarauhanen onkin
vesilinnuilla parhaiten kehittynyt, puuttuu taas
muutamilta erämaa- ja aro-hlta.

Luusto. L:n luut sisältävät runsaasti kalk
kisuoloja, ovat senvuoksi valkeita, vahvoja ja ko
via, mutta hauraita. Luiden huomattavin
ominaisuus on se, että ne (useimmat) ovat onttoja ja
lämmintä ilmaa sisältäviä (pneumaattisia).
Vähentämättä luiden kestävyyttä on onttoudesta se
hyöty, että luiden paino pienenee.
Lentoonkyke-nemättömien lajien, esim. strutsien luut ovat kui-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0546.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free