- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1013-1014

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Linnut ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1013

Linnut

1014

tenkin täyteläisiä. Pääkopan luut uvat yleensä
erottamattomasti yhteenkasvettuneet, välisaumoja
ei voi huomata. L:lle luonteenomaista on yläleuan
liikkuvaisuus. Alaleuan ja ohimoluun välillä on
kuten matelijoilla hyvin liikkuva n i v e 11 u u
(quadratum). Nykyajan 1:11a ei leuoissa ole
hampaita. Niskaluussa on yksi, alaspäin
suuntautunut nivelnasta. Selkärangan nikamien lukumäärä
vaihtelee 35:stä (varpuslinnut) 56:een
(joutsenet). Niistä on hyvin liikkuvaisia kaulanikamia
8-23. Muut nikamat ovat yleensä lujasti toisiinsa
liittyneitä, näin on laita etenkin lantio-osassa.
Selkänikamien luku vaihtelee, ristiluussa on
yleensä vain 2 yhteenkasvettunutta nikamaa,
mutta siihen yhtyy usein lannenikamia ja
pyrstö-nikamia. Pyrstönikamia on vähän, mutta ne ovat
hyvin liikkuvia. Viimeiset 5-6 ovat
yhteenkasvettuneet omituiseksi luuksi, n. s. pygostyliksi.
Vartalon ja raajojen luustoon on yleensä
painanut leimansa toiselta puolen eturaajojen
muuttuminen siiviksi, toiselta puolen se, että ruumiin
paino levossa ja maassa tai puissa liikkuessa
kokonaan lepää takaraajoilla. Rintakehä on
voimakas. Erityisen huomattava on leveä rintalasta,
joka tavallisesti [»eittää suurimman osan linnun
vatsapuolta. Keskellä kulkee harja (eristä sterni).
Hvvin lentävillä 1:11a se on korkea ja suuri,
huonommin lentävillä heikosti kehittynyt;
lentoky-vyttömillä lajeilla ei sitä ole ollenkaan.
Rintalastan harjaan kiinnittyvät nim. siipiä liikuttavat
rintalihakset. Kaksiosaisissa kylkiluissa on
taa-päiset lisäkkeet, jotka tukevat seuraavaa
kylki-luuparia, siten rintakehää vahvistaen. Hartian
luuston muodostaa kolme paria luita: kapeat ja
pitkät lapaluut, toisessa päässään rintalastaan
liittyvät ja sitä tukevat korppiluut (coracoidea),
ja niiden etupuolella V-muotoiseksi hankaluuksi
(furcula) yhtyneet solisluut. Siipien luiden asento
siiven levossa ollessa on varsin huomattava. Vahva
olkaluu on suuntautunut taaksepäin ja
kyynär-varrenluut eteenpäin. Kyynärluu kannattaa
siiven kyynärsulkia, ja on senmukaisesti paljoa
voimakkaampi kuin värttinäluu. Ranteessa on vain
2 liikkuvaa luuta, toiset kaksi tahi kolme
sulautuvat yhteen niinikään toisiinsa yhtyneen kolmen
välikämmenluun kanssa. Sormia on kolme, joista
ensimäisessä ja kolmannessa on vain yksi nivel,
keskimäisessä kaksi. Välikämmenluut ja sormet
ovat taapäin, joten siipiluiden lepoasento on
Z-muotoinen. Lantio on voimakkaasti kehittynyt,
lonkkaluut ovat nimittäin yhtyneet suureen
joukkoon selkärangan nikamia (joskus yli 20:een).
Siten on syntynyt luja kannatinelimistö
takaraa-joille. Alapuolelta lantio on avonainen. Reisiluu
on lyhyt, eikä tule vartalosta esille juuri
ollenkaan. Sääriluu on hyvin kehittynyt, mutta
pohjeluu surkastunut, kasvanut sääriluun kanssa
yhteen ja vain polven puolella huomattavissa.
Sääriluun alapäähän on yhtynyt osa nilkkaluita,
toinen on taas liittynyt yhteenkasvaneiden
jalkapöy-dänluiden yläpäähän. Täten syntynyt linnun
..nilkka" on siis etupäässä jalkapöydänluiden
muodostama ja „säären" ja ..nilkan" välinen nivel on
todellisuudessa nilkkaluiden keskellä
(inter-t a r s a 1 i-n i v e 1). Tämä on 1:lie ja matelijoille
yhteinen ominaisuus. „NiIkan" pituus on hyvin
vaihteleva. Varpaita 1:11a on korkeintaan neljä,
usein vähemmän.

Lihakset ovat kovemmat ja punaisemmat

Linnun aivot.
A päältä, B sivulta, sh isot
aivot, Ih pienet aivot.

sekä hienosyisemmät kuin useampain muiden
luu-rankoisten. Varsinkin rintalihakset, joita on
kolme paria, ovat lentokykyisillä linnuilla
mahtavan suuret. Sitävastoin ei nilkassa eikä jalassa
ole ollenkaan lihaksia, vaan ainoastaan jänteitä.

H e r m o s t o ja a i s t i m e t. L:n henkiset
kyvyt ovat korkealla kannalla. Aivot ovatkin
paljon kehittyneemmät kuin
matelijoiden, etenkin
ovat isot aivot kookkaat,
kuitenkaan ei niiden
pinnassa vielä ole poimuja.
Myös liikkeiden
sopusointua hallitsevat
pienet aivot ovat
laajentuneet, niiden keskineu osa
poikkipoimuinen „mato"
(vermis) on hyvin
kehittynyt. Aivorunko on
vahvasti mutkistunut.
Aistimista ovat tunto,
haju ja maku
suhteellisesti huonommat kuin
kuulo ja erittäinkin
näkö, jotka aina ovat
erittäin hyvät. Paitsi
varsinaisia luomia on
l:n silmissä vielä
kolmaskin, n. s.
räpytys-kalvo (membrana
nicti-tansj.

Ruuansulatuselimet ovat
rakenteeltaan verraten yksinkertaiset. Nielussa on
huomattava laajennus, kupu (ks. t.). Sen ja varsinaisen
vatsalaukun, lihasmahan välinen osa on
rauhas-maha, jossa on runsaasti ruokaa sulattavaa
mahanestettä erittäviä rauhasia. Lihasmaha on
vahva-lihaksinen, ahdasonteloinen, sisäpinta kovan
kerroksen peittämä. Se on hyvin kehittynyt 1:11a,
jotka syövät kovaa, huonosti sulavaa ruokaa
(kasvinsyöjillä). Lihasmaha korvaa osittain
hammasten puutteen. Suolisto on yleensä lyhyt;
lihaa-syövillä lyhyempi kuin kasvinsyöjillä. Maksa on
kaksiliuskainen, verraten paljon suurempi kuin
nisäkkäiden. Sappirakkoa ei monella lintulajilla
ole ollenkaan. Myöskin haima
(mahasylkirauha-nen) on erittäinkin siemeniä syövillä sangen
suuri. Ohutsuoli on usein laaja, paksusuoli
lyhyt. Ohutsuolen ja paksunsuolen
yhtymäpai-kassa on tavallisesti kaksi umpisuolta, harvoin
vain yksi, vielä harvemmin ei yhtään. Suoliston
viimeiseen osaan, n. s. yhteissuoleen 1. kloaakkiin,
aukeavat myöskin virtsa- ja sukupuolitiehyet.
Kloaakin seinämä laajenee pussiksi (Bursa
Fa-brici), jonka tehtävästä ei toistaiseksi olla selvillä.

Hengityselimistö. L:lla on varsinaisen
kurkunpään (larynx) lisäksi n. s. „alempi
kurkun-pää" (syrinx), jossa ääni syntyy. Se sijaitsee
siinä, missä pitkä henkitorvi haarautuu
kumpaankin keuhkoon. Keuhkot ovat pienenpuoleiset,
mutta niistä lähtee useita ilmapusseja ruumiin
eri osiin, m. m. luiden onteloihin. Lämpöisen il
man täyttäminä nämä pussit pienentävät suuressa
määrin ruumiin ominaispainoa. Varsinaista
palleaa ei x>le, vaan hengitys tapahtuu rintakehää
laajentamalla ja supistamalla. Keuhkot ovat
lujasti rintakehään liittyneet, laajeten ja supistuen
sen mukana, vaikka itsessään ovatkin vain vähän
joustavia. Lentäessä luultavasti rintalihasten liike

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0547.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free