- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1079-1080

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Logaritmikierukka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1079

Logi—Lohenstein

1080

uitelman mukaan. Suurimman kuuluisuuden niille
kuitenkin ovat antaneet Rafaelin johdolla
suoritetut koristustyöt.

Logi ks. Loki.

Logiikka (< kreik. logos. ks. t.) on oppi
ajattelemisen laeista eli oikeasta ajattelemisesta.
L. käsittelee ajattelemista toiselta näkökohdalta
kuin sielutiede, siten että sielutiede tutkii, miten
ajatteleminen todellisesti tapahtuu. — usein
sekaantuneena satunnaisiin mielikuvien
assosiatsio-neiliin (vrt. A s s o s i a t s i o n i) ja
mielikuvituksiin, — jotavastoin 1. .,normatiivisena", ohjeita
säätävänä tieteenä esittää, millainen
ajattelemisen pitää olla, johtaakseen todenperäisiin
tuloksiin. L. ahtaimmassa merkityksessä eli
„muodol-linen 1." esittää ajattelemisen „muodollisia"
sääntöjä, s. o. miltä tavalla ajatustoiminnat ovat
suoritettavat ja toisiinsa yhdistettävät, jotta ne
johtaisivat pätevään tietoon. Muodollisen l:n alalla
voidaan erottaa: 1) alkeisoppi, joka tarkastaa
miten yksityiset ajatustoiminnat, s. o. käsitteet,
arvostelmat ia päätelmät, ovat muodostettavat :
2) järjestelmäoppi (eli metodioppi), joka esittää,
miten yksityiset ajatukset ovat toisiinsa
liitettävät, jotta ne yhtyisivät yhtenäiseksi tiedoksi.
Järjestelmäoppi selvittää m. m. todistelun ja
tieteellisen tutkimusmetodin menettelytapoja. — L.
laajassa merkityksessä eli tieto-oppi tutkii
kaikin puolin, voiko tahi miten voipi saavuttaa
luotettavaa tietoa. Tieto-oppi ottaa sentähden
punni-takseen ajatuksien sisällystä ja sen pätevyyttä.
Se johtuu m. m. tutkimaan kysymyksiä tiedon
alkulähteistä, totuuden tunnusmerkistä ja
olemuksesta sekä tiedon rajoista, toisin sanoen
seuraavia kysymyksiä: Onko mitään epäilemättömiä
tietomme lähtökohtia, s. o. välittömästi varmoja
totuuksia, joista voimme lähteä kaikessa
ajattelussamme? Onko mitään selvää, ratkaisevaa
krite-riota eli tunnusmerkkiä, joka osoittaa, mitkä
väitteet ovat todenperäiset? Mitä oikeastaan
merkitsee se lausuma, että jokin ajatus on „tosi"?
Voidaanko tarkoilla rajoilla määrätä, kuinka
pitkälle tietomme voi ulottua?

Tieteellisen l:n varsinainen perustaja oli
Aristoteles. Hänen l:nsa ytimenä oli oppi
päätelmästä. Hyvin kauan pantiin l:ssa huomiota
melkein yksinomaan järkeisjohteiseen päätelmään,
joka tunnetuista yleisistä totuuksista yksistään
ajattelemalla johtaa erikoisempia väitteitä. Uuden
ajan alussa Fr. Bacon v. m. koettivat uudistaa
l:n, vaatien että sen tulee ennen kaikkea
esittää niitä menettelytapoja, joiden avulla
kokemusperäisesti löydetään uusia totuuksia. Uudella
ajalla 1. on pyrkinyt yhä täydellisemmin
esittämään tällaista induktiivisen tutkimuksen
metodi-oppia. Tärkeimpiä edistysaskeleita induktiivisen
l:n tieteellisessä selvittämisessä oli J. St. Millin
teos .,System of logic" (1843). Huomattavimpia
nykyaikaisia l:n esityksiä ovat: Lotzen.
Sigwar-tin. Wundtin ja B. Erdmannin .,Logik" nimiset
teokset; W. Stanley .Jevons. ..The principles of
science" (useita painoksia 1874-1900) : Max
Miil-ler. ..Science of thought" (1887) : .T. Venn,
„Prin-ciples of empirical or inductive logic" (2:nen
pain. 1907); E. Rabier, ..Legons de logique" (4:s
pain. 1899). Logiikan historiaa esittää Prantl,
..(ieschichte der Logik im Abendlande" (4 os.,
1855-70). [Th. Rein, .,Muodollisen logiikan
oppikirja" (3:s pain. 1913).] A. Gr.

Logis [lozV] (ransk.), asunto, majapaikka.

Logismografia (kreik. logismo’s = lasku, ja
I grapliein = kirjoittaa), eräs kahdenkertaisen
kirjanpidon muoto. vrt. Kirjanpito, IV, s. 962.

Logografi (kreik. logogra’phos =
proosakirjai-lija; myöhemmin: puheiden kirjoittaja, < logos
= sana, puhe, kertomus, ja graphein = kirjoittaa),
käytetään tätä nykyä usein kreikkalaisten
vanhimpien, joonialaismurretta käyttävien
historioit-sijain nimenä; Leihin luetaan esim. Hekataios,
Akusilaos, Ksanthos. llellanikos; ks. Kreikan
kieli ja kirjallisuus 2. I.

Logos (kreik.), sana, puhe, aate, järki. L. sanaa
käyttivät jo muinoin Herakleitos ja stoalaiset
osoittamaan jumalallista järkeä, jonka he
ajattelivat asuvan maailmassa ja ohjaavan maailman
kulkua. Aleksandrian juutalaiset oppineet,
erittäinkin Philon (n. 25 e. Kr.-45 j. Kr.),
kehittivät, nojautuen kreikkalaisessa filosofiassa
esiintyneihin aatteisiin, etenkin Platonin idea-oppiin,
sellaisen opin, että 1. on Jumalan järki eli
maailmanaate, joka sisältää itsessään alistettuina
osina ideat ja joka maailman luomisessa on
ilmestynyt eli toteutunut. Jo Philon tavallaan,
vaikkakin horjuvasti ja epäselvästi, personoi l:ta
eri olennoksi, jonka välityksellä Jumala luo
maailman; hän nimittää l:ta ,.Jumalan
ensisyntyi-seksi pojaksi" y. m. s. Samaten hän käsittää
alempiakin ideoita milloin vain Jumalan
aatteiksi eli Jumalasta lähteviksi voimiksi, milloin
hän niitäkin henkilöitsee palveleviksi
enkeliolen-noiksi, joiden välityksellä Jumala vaikuttaa
maailmaan. Tätä aatteiden personoimista
jatkoivat myöhemmät muinaisajan filosofit,
erittäinkin uusplatonilaiset. — Johanneksen
evankeliumin kirjoittaja on käyttänyt Philonilta
saamiansa aatteita esittäessään Kristuksen suhdetta
Jumalaan. Kreikkalaisen sivistyksen piiristä
lähteneille kristityille ajattelijoille israelilaisen m e
s-s i a s-käsitteen sisällys oli outo. kun taas tarkoin
määritelty logos-oppi aivan etsimättä tarjosi
käyttökelpoisen kaavan, kun lähdettiin
muodostamaan oppia Jeesuksesta Kristuksesta; tästä
ks. Kristologia. A. Gr. rf- L. H.

Lohengrin [löengrin] (Loherangrtn, s. o.
Garin le Lolicrain = lothringenilainen),
joutsen-ritari. Parzivalin poika, nai brabantilaisen
hert-tuantyttären Elsan, voitettuaan tämän
vihamiehen Telramundin, mutta palaa joutsenen
vetämässä venosessa takaisin Pyhän Gralin linnaan,
sittenkuin Elsa on tiedustellut hänen
syntyperäänsä. jonka olisi pitänyt pysyä salaisuutena.
Elsterin mukaan tämä taru on kahden
tuntemattoman runoilijan kirjoittama ja polveutuu 13
:n-nen vuosisadan jälkipuoliskolta. R. Wagner on
saanut siitä aiheen samannimiseen oopperaansa.
[Elster. ..Beiträge zur Kritik des L." (1884):
Panzer, „Loliengrinstudien" (1894): Sybel, „Ge
schichte des ersten Kreuzzuges" (1881).]

,7. H-l.

Lohenkalastus ks. Kalastus ja Lohi.

Lohenpursto ks. Puuliitos.

Lohenstein [löenstäin ], Daniel Kaspar
(1635-83), saks. runoilija, yksi n. s. 2:sen
sleesialaisen runoilijakauden johtajia. Hänen tyylinsä
on pöylikeäsanaista ja liioittelevaa, hänen
kuoroilla varustetut draamansa (,.Kleopatra",
,.So-phonisbe", „Agrippina" y. m.) täynnä raakuutta
ja eläimellisiä kohtauksia. L. on lisäksi kirjoit-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0582.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free