- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1093-1094

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Loiset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1093

Loiset—Loiskasvit

1094

asti. Toiset elävät loisina läpi koko elämänsä
(esim. kihomato, parasiittiset siimalikoeläimet),
toiset taas vain joko sukukypsinä muotoina (esim.
hyttyset, loisäyriäiset) taikka vain
nuoruusasteellaan (loisampiaiset, paarmat, glochidium-aste
simpukoilla). Niitä 1: iä, jotka elävät isäntäeläimen
pinnalla, nimitämme piiällysloisiksi
(ekto-parasiitit, vpizoa) ; isäntäeläimen sisässä
asustavia sanomme sisusloisiksi (entoparasiitit,
entozna). On joskus vaikea sanoa, onko eläin
loinen vai eikö, sillä jotkut muodot (esim. lintutäit),
elävät ihon eritteistä, limasta, hilseistä y. m., siis
tavallaan jo isäntäeläimen ulkopuolella olevista
hyödyttömistä aineista. Muutamat 1. eivät
erityisesti valitse isäntäeläintään, vaan ahdistavat
erilaisia eläimiä, toiset taas ovat tässä suhteessa
hyvinkin tarkkoja, eläen vain yhdessä eläinlajissa
ja usein vain määrätyssä elimessä tai kudoksessa.
Monet 1. ovat pakotetut, voidakseen edelleen
jatkaa ja levittää sukuaan, vaihtamaan isäntäeläintii
kerran tai useamminkin. Päällysloisista, joista
enimmät ovat niveljalkaisia, ovat vähimmin
vahingollisia ja kiusallisia sellaiset muodot, jotka
elävät vain ihoeritteistä, kuten lintutäit,
karva-loiset ja hiuspussipunkit. Kiusallisempia l:iäovat
jo aika-ajoin verta imevät (n. s. puoliloiset)
kirput, luteet, täit, sääsket, moskiitot, paarmat,
puuntäit, verijuotikkaat, varsinkin esiintyessään
suurissa joukoissa. Pahimpia ovat vakinaiset
pin-taloiset, kuten syyhypunkit, liiekkakirput ja
sai-vartajat, jotka tunkeutuvat ihoon ja kaivavat
siihen käytäviään synnyttäen siten ilkeätä
syyliy-mistä tai kovaa tuskaakin. Päällysloisilla ovat
tavallisesti vain suuosat loiselämään
mukautuneet, jotavastoin muu ruumis on samanlainen kuin
ei-loisina elävillä sukulaismuodoilla. Sisusloisia
voi olla melkein kaikissa ruumiin eri osissa ja
kudoksissa. Niissä ne elävät joko sen enempää
isäntäeläintä vahingoittamatta (kuten useat
suo-linkaiset) tai synnyttävät siinä enemmän tai
vähemmän vaarallisia tauteja, jopa usein
kuolemankin (trikiinit, medinamato, maksamato,
rakko-mato, loisampiaiset, toukkakärpäset). Sisusloiset
ovat yleensä täydellisesti loiselämään
mukautuneet. Hermosto, aistimet, verisuonisto ja
ruoansulatuskanava ovat surkastuneet jopa muutamat
kokonaan hävinneetkin; varsinaiset
liikuntoeli-met tarpeettomina puuttuvat. Korkeintaan on
jonkinlaisia tuntonystyröitä ja kiinnityseliminä
(suoliloisilla) koukkuja ja väkäsiä (kapea
heisi-mato, suolisaivartaja) tai imulavoja (leveä
heisi-mato, imumadot). Loinen on kaikin puolin
ra-vintonesteen ympäröimä, jota se tav. ottaa
ruumiinsa koko pinnalla. Pisimmälle menevä on
"iinten surkastuminen ehkä pussiäyriäisessä
(Sac-culina), joka vietettyään lyhyen ajan vapaana,
kiinnittyy isäntäeläimeen (taskurapuun)
juuri-maisilla imuhaaroilla ja muuttuu sen jälkeen
muodottomaksi munia sisältäväksi pussiksi, iota
ennen pidettiin taskurapuun kuuluvana paiseena.
Loisessakin voi vuorostaan olla loisia, kuten juuri
mainitussa pussiäyriäisessä eräs toinen
loisäyriäi-neu. Joskus on koiraseläin päällysloisena,
vieläpä sisusloisenakin naaraalla, joka sekin voi olla
loinen. Koiras on tällöin hyvin pieni (n. s.
kää-piökoiras) verrattuna naaraseläimeen. Muutamissa
tapauksissa vain naaraat elävät loisina, esim.
hyttyset ja monet loisäyriäiset. Sisusloisten
yhdenmukainen elämäntapa on vaikuttanut, että monet

aivan eri lahkoihin, jopa eri eläinluokkiin
kuuluvat muodot ovat rakenteeltaan muuttuneet hyvin
toistensa kaltaisiksi. Ne yhdistettiin ennen kaikki
//e/mmi/ies-ryhmäksi. Vasta kun opittiin tun
temaan näiden eläinten kehityshistoria,
huomattiinkin, että tällainen ryhmitys oli luonnoton.
Useimpien sisusloisten nuorimmat kehitysmuodot
ovat näet vapaasti eläviä, ei-parasiittisten suku
laismuotojen kaltaisia. Loisien omituinen
elämäntapa vaikeuttaa suuresti suvun jatkumista. Koska
parittelu tällaisissa olosuhteissa olisi monessa
tapauksessa mahdoton, ovat useimmat 1.
kaksineuvoisia tai lisääntyvät suvuttomasti silmikoimalla
tahi parthenogeneettisesti. Isäntäeläimen mukana
sisusloinenkin tav. kuolee. Ellei viimemainittu
sitä ennen ole saanut sukupuolituotteitaan ulos
isäntäeläimestä, on suvun jatkuminen useimmissa
tapauksissa mahdoton (joskin tavataan muotoja,
joiden paksukuoriset munat säilyvät elävinä
isäntäeläimen kuoltuakin ja tämän hajaannuttua
vapautuvat ja kehittyvät edelleen). Sukupuolielimet
ovat valtavan suuret ja munia on niissä erittäin
runsaasti. Tämä on välttämätöntä, sillä suurin
osa näistä joutuu hukkaan ja vain pienen pieni
osa pääsee suotuisiin olosuhteisiin edelleen
kehittymään. Yksinkertaisimmassa tapauksessa muna
tai siitä kehittynyt toukka joutuu toiseen
samanlaiseen isäntäeläimeen ja kehittyy tässä
sukukypsäksi muodoksi (esim. suolinkaiset), mutta
joskus täytyy eläimen kulkea väli-isännän (yhden tai
useammankin) kautta ja läpikäydä monta
kehi-tysmuotoa (sukupolvenvuorottelu) ennenkuin
joutuu alkuperäiseen isäntäeläimeen takaisin (esim.
maksamato). Joskus saattaa laji
välikehitysas-teellaankin suvuttomasti lisääntyä (maksamato).
— Luultavasti ei ole ainoatakaan eläinlajia, jolla
ei esiintyisi eläin- tai kasviloisia. Ihmisestä on
tavattu n. 200 1.; näistä n. 86 on vähemmän
harvinaista. Lukuunottamatta onteloeläimiä ja
piikkinahkaisia on l:iä kaikissa eläinkunnan
pääjaksoissa, toisissa vain harvoja muotoja kuten
lois-ankerias luurankoisten, Entoconcha mirabilis
nilviäisten joukossa, toisissa taas hyvin runsaasti
esim. monet yksisoluiset ja useat alemmat madot.

P. B.

Loiset ks. Loiskasvit ja L o i s e I ä i m e t.

Loiskasvit, kasvit, jotka ovat osaksi tai
kokonaan kykenemättömät yhteyttämään ilman hiili
happoa ja siksi hankkivat orgaanisen ravintonsa
muista elävistä kasveista tai eläimistä
(isäntäkasvista, isäntäeläimestä). Siemenkasveista vain
harvat ovat loisia, meidän kasvistossamme
Cus-cuta europcea ja Lathræa squamaria, joista edel
linen elää nokkosilla, humalalla y. m.,
jälkimäinen pähkinäpuun juurilla. Loisten juuret
lävistävät isäntäkasvin pintakerroksen ja
tunkeutuvat sen soluväleihin. Jotkut ulkomaalaiset 1..
esim. Rnfflesia Itä-Intiassa elävät kokonaan
isäntäkasvinsa sisässä, ainoastaan kukka puhkeaa
tämän pinnalle. Useimmat 1. ovat sieniä, esim.
ruoste- ja nokisienet, käiipäsienet. perunasieni
y. m. Niiden rihmastot elävät useimmin
solu-väleissä, joista niiden imu rihmat kasvavat
solujen sisään. Loissienet, varsinkin bakteerit,
saavat aikaan useita kasvi- ja eläintauteja,
,.noen", .,ruosteen", „kurkkumädän",
,.lavantautiin" j. n. e. P u o 1 i 1 o i s i I 1 a on hiilihapon
yhteyttämiskyky, mutta elävät kuitenkin loisina.
Tällaisia ovat esim. meikäläiset Rhinanthus ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0589.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free