Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Loiset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10<j5
Loismehiläiset—Loistoelimet
1096
Euphrasia, jotka kiinnittyvät isäntäkasvinsa
juuriin imunystyröillä, ja Keski-Euroopan m i
s-t e 1 i, joka elää puiden oksilla ja jonka
imujuu-ret tunkeutuvat isäntiipuun jälteen. J. A. 11".
Loismehiläiset ovat mehiläisiä, jotka
asettavat munansa tavallisten mehiläisten
pesäkennoi-hin, missä niiden toukat elävät loisina, syöden
isäntämehiläisten keräämää ravintoa. Niillä ei
ole ruumiissaan minkäänlaisia keräyskarvoja
siitepölyn kokoomista varten. Yleisimpiä sukuja on
Nomada. — Kimalaisten pesissä loisivat samalla
tavoin loiskimalaisten (Psithyrus ja Apatlius)
toukat. * U. 8-s.
Loispistiäiset (Entomophaga), erittäin suku-ja
lajirikas pistiäis-(ampiais-)ryhmä. Takaruumis on
varrellinen ja naaraalla on pitempi tai lyhyempi
munanasetintorvi, joka tavallisesti on näkyvissä
erityisen tupen ympäröimänä. Asettavat
munansa hyönteisten toukkiin, joskus myös muniin
tai koteloihin, joiden sisässä tai pinnalla toukat
sitten elävät loisina lopulta tappaen isäntänsä.
Täten ne monasti ovat tehneet suurta hyötyä
panemalla esteen jonkin tuhohyönteisen liian
nopealle lisääntymiselle. Exenterus marginalis
elää-neulaspistiäisen toukalla pysyen koko ajan
isäntänsä pinnalla mutta imien sen vähitellen
kuiviin. Anomalon circumflexum, suuri
siromuotoi-nen pistiäinen, sekä sen lukuisat läheiset
sukulaiset. asettavat yhden ainoan munan
kehrääjä-perhosten toukkiin. Siitä kehittynyt pitkä, kapea,
siimamainen toukka syö perhostoukan ruumista,
varsinkin suolen ympärillä olevia rasvakerroksia,
tarkoin karttaen jalompia osia. Muuttuu aste
asteelta lyhyemmäksi ja paksummaksi.
Perhostoukan koteloituessa koteloituu loinenkin ja
tulee sitten täysimuotoisena esille perhosen
kotelo-kopasta. jonka oikea kotelo on kuollut. Ophion
undulatus jättää jo toukkana isäntänsä ja
kehrää ennen koteloitumistaan ympärilleen leveällä
vyöllä koristetun kopan. Ichneumon-suvussa. on
monta sataa lajia. Ne ovat isoja, punaisen,
keltaisen. valkoisen tai mustan kirjavia hyönteisiä,
joilla on pitkät tuntosarvet ja pitkävartinen
liereä takaruumis. Munat
asetetaan yksitellen perhostoukkiin.
Ephialtes imperator on n. 3,s
cm :n pituinen, takaruumis
taaksepäin paksuneva, viistoon
typistynyt. munanasetintorvi koko
muun ruumiin pituinen. Asettaa
munansa puiden koloissa eläviin
toukkiin, esim. hapsenkakkiaisen
toukkiin. Rhissa persecutoria
asettaa taas munansa
puupistiäisen toukkaan, ja tällöin sen
täytyy työntää hoikka
munan-asetintorvensa läpi kovan puun.
Microgaster asettaa suuren
joukon munia samaan
perhostoukkaan. Toukat tulevat sittemmin
esille koteloitumaan kaikki
yhtaikaa kuolleen isäntätoukan
pinnalle. Aphidius elää loisena
kirvoilla. Evania torakoilla,
Ptcro-milus kaarnakuoriaisilla, kirvoilla, kilpitäillä y. m.
Pienen pieni 7’e/eus-toukka loisii
kehrääjäperhos-ten munissa, ja yhdessä ainoassa tällaisessa
saattaa niitä olla 13:kin kappaletta. Jotkut
loispistiäiset ovat siivettömiä kuten esim. Oonatopus,
Auomalon
circumflexum.
joka toukkana elää pikkukaskaan ruumiissa. —
Usein on loispistiäisellä vielä oma loispistiäisensä,
vieläpä tälläkin toisinaan omansa, joka
niinmuodoin on loisen-loisen-loinen. V. S-s.
Loistavat kasvit ks. Fotogeeniset
j e 1 i ö t.
Loistoelimet, eläinten. Monet eläimet voivat
synnyttää vihertävää, harvemmin sinertävää
valoa, joka syntyy määrätyissä paikoissa
ruumista. Valoa synnyttävä aine loistaa usein vielä
solun ulkopuolellakin jonkun aikaa. Merieläimillä,
varsinkin täydellisessä pimeydessä elävillä
syvänmeren muodoilla, on loistamiskyky tavallista. Pieni
yksisoluinen alkueläin, tulirakko (Noctiluca)
esiintyy joskus meren pinnalla lukemattomissa
joukoissa ja synnyttää tällöin valoilmiön, joka
pimeinä öinä on harvinaisen komea. Meren pinta
näyttää hehkuvan ja aaltojen harjat kipinöivän.
Loistamiskvvyllä varustettuja yksisoluisia eläimiä
on myöskin säde-eläinten joukossa. Monisoluisilla
eläimillä valo syntyy erityisissä loisto- 1. v a 1
o-elimissä, jotka ovat muodostuneet joko ihossa
hajallaan olevista rauhassoluista tai
monimutkaisemmista hermoihin liittyvistä rauhasmaisista
elimistä. Valoa synnyttävillä onteloeläimillä, 1 o i
s-tomeduusalla (Pelagia noctiluca), u i m
a-polyypeilla, merisulalla (Pennatula
pliosphorea) toimivat l:nä varsinkin ruumiin
pinnalla olevat rauhassolut, kampamaneeteilla
(Ctenophora) taas valo syntyy
entodermaali-sissa putkissa ja sukupuolielimissä. Ihossa ovat
valoelimet myöskin eräillä nivel madoilla,
muutamilla nilviäisillä,
piikkinahkaisilla, hankajalkaisilla,
raakkuäy-riäisillä, tuhatjalkaisilla ja
vaippaeläimillä. Monimutkaisesti rakennettuja,
joskus erityisten lihaksien liikuttamia, mykiöllä,
valonheijastajalla ja pigmenttisuojuksella
varustettuja l:iä, joita ennen pidettiin silminä,
tavataan eräillä pikkuäyriäisillä (Euphausia) raajoissa
ja niiden välissä sekä muutamilla mustekaloilla
(Flistioteuthis) kaikkialla ruumiin pinnalla.
Monella kalalla on niinikään tällaisia valoelimiä
silmien alla sekä rivissä pitkin ruumiin kylkeä.
Eräällä kalalla (Gigantactis) on kuonon
yläpuolelle kehittynyt varrellinen, lyhtyä muistuttava 1.,
jota kala voi heiluttaa eri suuntiin. Myös
viimeksimainitut 1. ovat muuttuneita ihorauhasia.
Sitävastoin ne muutamilla yöllä liikkuvilla
kovakuoriaisilla (Lampyris, Pyrophorus) ovat
syntyneet rasvasoluista. Lampvris-lajeilla
levymäiset 1. ovat takaruumiin viimeisten nivelien
vatsapuolella. Meilläkin yleisen kiiltomadon
siivetön naaras loistaa pimeinä syyskesäiltoina
ruohikossa. Ameriikassa, varsinkin Länsi-Intian
saarilla elävillä Pi/roso»!«-lajeilla („tulikärpäset",
Cucujo ks. Fotogeeniset eliöt) on
eturuu-miin kummallakin puolella parillinen ja
takaruumiin ensimäisen nivelen vatsapuolella pariton
loistoelin. Nämä kovakuoriaiset loistavat
lentäessään ja aikaansaavat, parvissa esiintyen, pimeinä
iltoina komean ilotulituksen. Kovakuoriaisten l:een
haaraantuu hermoja ja ilmaputkia, joiden
kuljettama happi ylläpitää loistamista. Valon
syntyminen johtuu nähtävästi l:n erittämän aineen
hitaasta palamisesta (happeutumisesta). Se on joko
tahdonalainen tai johtuu jostakin ulkonaisesta
vaikuttimesta. Loistaminen on eläimillä joko
puolustuskeinona tai helpottamassa pimeässä liikku-
Ephialtes imperator.
Ylempi koiras,
alempi muniva naaras.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
