Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Loistojuna ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1099
Loitsurunot
1100
Iinan Kalevalaan Lönnrot sovitti koko joukon
loitsuja, niitä hän vielä lisäili uuteen 1849 v:n
laitokseen, mikä osaltaan vaikutti siihen, ettei
hän pitänyt erillistä loitsurunojen toimitusta
kiireellisenä.
Lönnrotin loitsurunojen julkaisu antaa
yleiskäsityksen loitsujen eri lajeista ja sisällyksestä.
Mutta tutkimuksessa sitä ei voi käyttää, koska
siinä saman loitsun usein lukuisat toisinnot
eivät ole alkuperäisistä muistiinpanoista
semmoisenaan otetut, vaan ovat enimmiten useammasta
kansanomaisesta toisinnosta kokoonpannut.
Tieteellisen julkaisun puutteessa tutkijain on siis
toistaiseksi turvautuminen Suom. kirjallisuuden
seuran haltuun keräytyneihin
käsikirjoituskokoel-miin. — Loitsurunoja 011 aikoinaan pidetty
vanhimpana kansanrunoutemme lajina, suomalaisten
alkuperäisen pakanallisen noitauskonnon
synnyt-tämänä. Kuitenkin jo Porthan on huomauttanut,
että melkoinen osa on ruotsalaisilta saatua
lainatavaraa. jota he yhdessä itse kristinuskon
kanssa ovat oppineet, mikä seikka selvenee
kes-kenäisen vertauksen avulla ja loitsuista
tavattavista Neitsyt Marian ynnä muiden pyhimysten
nimistä. Kalevalan ilmestyttyä, jonka loitsuista
Lönnrot oli yleensä karsinut myöhäperäisinä
pitämänsä kristilliset nimet (jäänyt Juortani
17:572), nämä epäilykset pitkiksi ajoiksi
unohtuivat. Ahlqvist ja Comparetti rakensivat
teorian, jonka mukaan loitsurunot muka olivat
suorasanaisina periytyneet suomalais-ugrilaiselta
ajalta, saaneet runomuotonsa skandinaavilaisesta
vaikutuksesta hjarmalaisretkien aikana
Vienanjoen suulla, sittemmin muodostuneet osittain
ker-tovaisiksi synty runoiksi, joista varsinainen
kertomarunous olisi viimeksi kehittynyt. Nykyinen
tutkimus on tullut siihen tulokseen, ettei
suomalainen loitsurunous alkujuuriltaankaan ole
suo-malais-ugrilainen. Vanhinta kantaa edustavilta
ostjaakkilaisilta ja vogulilaisilta ei ole löydetty
loitsuja: ainoa, mikä lapin kielellä tunnetaan,
on lyhyt Raudanluku, joka jo metallista päättäen
011 myöhäperäinen ja luultavasti suomalaisilta
lainattu. Volgan ja Permin heimojen
suorasanaiset loitsuluvut ovat todistettavasti
kristillis-aikuista venäläistä lainaa. Sama on laita
Aunuksen vepsäläisiltä muistiinpantujen
taikasanojen sekä niiden liyginkielisten, joita eräs
vanha käsikirjoitus 1600-luvulta sisältää. Toiselta
puolen ovat virolaisten loitsut, milloin eivät ole
verrattain myöhään Inkerin puolelta
kulkeutuneita suomalaisia, kuten niiden kielestä usein
selvästi näkyy, sisällykseltään kristillisiä ja
alkuperältään germaanilaisia. Germaanilaisilla yhtä
vähän kuin slaavilaisillakaan ei voi osoittaa
olleen kotoperäisiä pakanallisia loitsulukuja.
Heidän kaikki kaavansa ovat muodostettuja
keskiaikaisten latinan- ja kreikankielisten mallien
mukaan. Katolinen kirkkokin käytti kaikissa
mahdollisissa tilaisuuksissa n. s. siunauksia
(bene-dictio). Siitä käytännöstä on jälkenä
ruotsalainen sana signcri merkityksessä loitsuluku.
Kristilliset kaavat vuorostaan ovat mukaelmia
muinaisklassillisista ja itämaisista: aikaisimmat
muistomerkit tavataan nuolenpääkirjoituksissa.
Vanhoista maailman kulttuurikeskuksista,
Tigris-ja Euf rat-virtain vieremiltä ynnä Niilin
varsilta. on kaavamaisin sanoin loitsiminen
kulkeutunut Välimeren maihin, joista keskiajalla on
jatkanut matkaansa Pohjoismaihin ja Ruotsin
kautta roomalais-katolisen kulttuurin mukana
saapunut Länsi-Suomeen. Länsisuomalaisten
„lu-kujen" ja „sanojen" yleinen kristillisperäisyys
ja läheinen suhde skandinaavilaisiin on monessa
yksityiskohtaisessa tutkimuksessa todennettu,
samoin itäsuomalaisten loitsujen riippuvaisuus
länsisuomalaisista. Että samat katolisperäiset
loitsut lopulta ovat joutuneet Venäjän-puolisillekin
karjalaisille, 011 jo 1873 A. Borenius
(Lähteenkorva) osoittanut, huomauttaessaan latinaisen
s a n 11 i-sanan esiintymisestä pyhimyksen
merkityksessä kreikanuskoisten runoissa.
Mieltä-kiinnittävin katolisessa loitsussa on kertovainen
osa. jossa esitetään yhtäläinen Kristuksen
aikoina tapahtuneeksi kuvailtu seikka.
Länsisuomalaisessa Niukahdusluvussa kerrotaan
germaanilaisten esikuvien mukaan, mitenkä Jeesus
ratsastaa kirkkoon hiirenkarvaisella hevosella eli
aasilla ja, kun tämän jalka kivisellä tiellä
niu-kalitaa. astuu alas ratsailta ja lukee
parannus-sanat. Samoin Kohtauksen luvussa Maria
esiintyy istuvana kirkon kynnyksellä Jeesus lapsi
sylissä, joka pahan hengen ohi kulkiessa saa
kohtauksen. minkä Maria asettaa manaamalla.
Käärmeen synnyn sisällyksen ilmaisee selvästi
seuraava kirjaanpano Länsi- ja Itä-Suomen
rajalta. Siihen aikaan koska Jeesus vaelsi Pietari
muassaan, näki Pietari pahan oksennuksen tiellä
ja sanoi Jeesukselle: ..pane. Herra, henki tuohon".
Jeesus pani hengen ja sanoi Pietarille: .,pistä
sormesi sen suuhun". Pietari pisti sormensa sen
suuhun ja se puri. että sormi rupesi ajettumaan
ja turpoamaan. Pietari sanoi Jeesukselle: „ota,
Herra, henki pois." Mutta Jeesus sanoi: .,anna
tehdyn seisoa", ja luki luvun, jolla se parani,
näillä sanoilla: ..Mato musta maan alainen"
j. n. e. Myös eräässä preussilaisessa käärmeen
luvussa viitataan kansantarinaan, jonka
perus-aiheena ilmeisesti on ollut raamatullinen käsitys
paratiisin käärmeestä: piru on sinut luonut.
Herramme Jeesus antoi sinulle hengen. Mutta
kertovaisena ..syntynä" on se vasta suomalaiseen
\ loitsuun sovitettu. Itäsuomalaisella säeparilla
..Vuorest’ on vetosen synty, tulen synty
taivo-sesta". 011 vastineensa ruotsalaisissa tulen
luvuissa : ..Elden är kommen af himmelen ned och
vatten af liårdaste hälle". Edellinen säe saa
selityksensä jatkosta muutamassa Veden synnyn
toisinnossa, jossa Neitsyt Maria veden kaivaa
kalliosta sauvallaan, samoin kuin Raamatun
kertomuksessa Mooses. Jälkimäinen säe viittaa
kristilliseen ajatukseen saatanan lankeemisesta
taivaasta niinkuin pitkäisen tuli. Keskiaikaista
legendaa edellyttää suomalaisessa Tulen synnyssä
kuvattu tulen tuudittaminen taivaassa, sen
kirpoaminen Aluejärveen (Kuolleeseen-mereen), sen
pyydystäminen sieltä ynnä Jordanin joesta
ihmeellisesti valmistuneesta liinasta kudotulla
verkolla. kalojen ja kerien sisältä purettua
irtipääseminen ynnä yritys polttaa neitseellistä emoa
ja hänen poikoansa, mikä ei kuitenkaan onnistu,
vaan johtaa siihen, että Neitsyt Maria lukee
Tulen sanat. — Kenties alkuperäisesti
suomalainen, mutta silti kristillisaiheinen on Raudan
synty Neitsyt Marian tai häntä edustavien
neitojen maidosta, Länsi-Suomessakin säilynyt. Muita
länsisuomalaisia syntyrunoja on vielä Puun synty,
joka on ,.puhdas Jumalan luoma, vesa Jeesuksen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
