- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1181-1182

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ludvik ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1181

Ludvik

1182

itselleen mitään osaa veljensä maista, jotka
joutuivat Ludvik Saksalaiselle ja Kaarle
Kalju-päälle. Ltiin sammui Karolingien italialainen
haara miespuolelta.

3. L. IV Baierilainen (saks. Ludwig
der Bayer) (1287 [ 1283?]-1347), Ylä-Baierin
herttuan Ludvik TI:n nuorempi poika.
Wittels-bach-sukua. L. tuli 1302 vanhemman veljensä
Rudolfin kanssahallitsijaksi ja valittiin Henrik
VII: n kuoltua luxemburgilaisen puolueen
toimesta Saksan kuninkaaksi 1314. Hän pakotti
veljensä luovuttamaan hänelle koko Ylä-Baierin
ja voitti kilpailijansa, Habsburg-sukuisen
Fredrik Kauniin. Itävallan herttuan, Mühldorfin
tappelussa 1322. Fredrikin veli Leopold jatkoi
kuitenkin taistelua, ja L:lle esiintyi uutena
vihollisena (Avignonissa asuva) paavi Johannes XXII;
tämä, joka oli suuttunut hänen
sekaantumisestaan Italian asioihin, kielsi L:ia kantamasta
kuninkaan nimeä ilman paavin suostumusta.
L:ia kannattivat kirjallisesti useat ankarampaan
ryhmään kuuluvat fransiskaanit, jotka olivat
paavin kanssa eri mieltä köyhyyden vaatimukseen
nähden. L., joka oli tehnyt sovinnon
vastustajansa Fredrikin kanssa, jätti hänelle Saksan
hallinnon ja lähti gliibelliinien kehoituksesta
Italiaan, missä hän 1328 sai keisarinkruunun. Riita
paavin kanssa kiihtyi, L. julisti Johannes XXIT :n
erotetuksi ja korotti hänen sijaansa Nikolaus V:n
paaviksi. Kuitenkin L:sta pian luopuivat hänen
kannattajansa, hänen täytyi lähteä Italiasta ja
taipua nöyryyttäviin sovintoehdotuksiin, jotka
kuitenkin raukesivat paavin itsepintaisuuteen,
hän kun yhä vaati, että L. luopuisi kruunusta.
Seuraavan paavin. Benediktus XII:n aikana
Saksan vaaliruhtinaat sekaantuivat asiaan ja
julistivat Rensen kokouksessa 1338, ettei heidän
valitsemansa Saksan kuningas tarvinnut paavin
vahvistusta arvoonsa. Kuitenkin L:n kanta
edelleen oli horjuva. — L. laajensi menestyksellä
sukunsa alueita liittäen niihin Brandenburgin,
jonka hän jätti pojalleen Ludvikille, Ala-Baierin,
Hollannin. Seelannin y. m. maita. Tyrolin
perijättären Margareeta Maultaschin hän pakotti
eroamaan miehestään ja naimaan L:n pojan.
Tämä vallankasvu herätti tyytymättömyyttä
useissa Saksan ruhtinaissa, ja vaaliruhtinaat
valitsivat 1346 L:n vastakuninkaaksi Kaarle IV:n
Luxemburg-sukua. Kuitenkin pitivät vars.
kaupungit L:n puolta, joka sentähden pysyi vallassa
aina kuolemaansa saakka. -— L. oli toimelias,
ritarillinen ja rohkea; häneltä puuttui kuitenkin
suurempia valtiomiehen ominaisuuksia.
[Stein-berger, „Kaiser Ludwig der Bayer".] G. R.

Ludvik (ransk. Louis, holl. Lodewijk),
Hollannin kuningas ks. Bonaparte 7.

Ludvik (it. Lodovico), N a p o 1 i’n
kuninkaita.

1. L. (k. 1362), Taranton ruhtinas, nai
1346 Napoli’n kuningattaren Johanna I:n, tämän
ensimäisen miehen, Unkarin prinssin Andreaksen,
tultua murhatuksi. Unkarin kuningas Ludvik
Suuri karkoitti hänet sekä Johannan 1348, mutta
L. palasi ja kruunattiin Napoli’n kuninkaaksi 1352.

2. L. I (1339-84), Ranskan kuninkaan Juhana
Hyvän poika, joka antoi hänelle Anjou’n
herttua-kunnaksi. L. jätettiin englantilaisille
panttivangiksi vakuudeksi hänen isänsä lunnaitten
suorittamisesta, mutta pakeni vankeudesta, taisteli

englantilaisia vastaan, pääsi veljensä Kaarle V:n
kuoltua hallinnon johtajaksi alaikäisen Kaarle
VI:n aikana. Saadakseen Ranskan apua
Unkaria vastaan Napoli’n kuningatar Johanna I
määräsi L:n ottopojakseen ja seuraajakseen. L. lähti
1382 Italiaan ja taisteli menestyksettä Napoli’ssa
Kaarle Durazzolaista vastaan, joka oli
murhannut Johannan ja anastanut hallituksen. Oikeu
tensa Napoliin L. jätti pojalleen L. TT:lie
(1377-1417). Tämän paavi kruunasi Napoli’n
kuninkaaksi ja hän lähti sinne 1390, mutta hänenkin
täytyi turhaan taisteltuaan kuningas Vladislavia
vastaan jättää maa 1400: teki uuden
epäonnistuneen yrityksen Napoli’n valloittamiseksi 1412.
Hänenkin poikansa L. ITI:n (1403-34) paavi
tunnusti Napoli’n lailliseksi perilliseksi Johanna II :n
kuollessa, ja tämä kuningatar määräsi hänet
ottopojakseen 1423. Seur. v. L. tuli Napoliin, mutta
suurimman osan maasta anasti hänen
kilpailijansa. Aragonian Alfons V. L:n vaatimukset peri
hänen veljensä. Lothringenin herttua René. G. R.

Ludvik (port. L u i z) (1838-89),
Portugalin kuningas, Ferdinand II:n ja Maria da
Glorian poika, seurasi vanhempaa veljeään Pedro
V:tä valtaistuimella 1861. Useita reformeja
pantiin toimeen vars. ministeri Fontes Pereira de
Mellon toimesta, esim. eduskuntaan ja
lainsäädäntöön nähden. Rahaoloissa jatkui häiriötila. L. itse
harrasti vars. kirjallisuutta ja käänsi
Shakespearen näytelmät portugalin kielelle. G. R.

Ludvik, Puolan kuningas, ks. Ludvik.
Unkarin kuninkaita 1.

Ludvik (ransk. Louis), Ranskan kuninkaita.

1. L. I Hurskas ks. Frankkilaiset.

2. L. IT Änkyttäjä (ransk. Louis le
Bègue) (846-79), edellisen pojanpoika, valittiin
isänsä Kaarle Kaljupään kuoltua (877)
kuninkaaksi; hallitusta hoiti kuitenkin pääasiallisesti
abbotti Hugo, joka oli hänen isänsä serkku.

3. L. III (863-88), edellisen vanhin poika,
kruunattiin veljensä Karlmanin kanssa
kuninkaaksi abbotti Hugon toimesta 879 ja sai
jakaessaan valtakunnan veljensä kanssa Francian ja
Neustrian. Hän sai normanneista voiton
Sau-court’in luona (881), mutta kuu normannit sen
jälkeen hajoittivat hänen joukkonsa, oli hän
pakotettu luovuttamaan heidän päällikölleen
Has-tingsille Chartres’in kreivikunnan lääniksi.

4. L. IV (ransk. Louis d’0 u t r e m e r, lat.
L u d o v i c u s ultramarinus, s. o.
Merentakainen) (920-54), edellisen veljenpoika, oli
syntynyt Englannissa, josta sai yllämainitun nimen,
tuli Francian mahtavan herttuan nugon toimesta
kuninkaaksi 936. Tahtoessaan päästä vapaaksi
Hugon holhuunalaisuudesta hän joutui tämän
vangiksi (945), pääsi kuitenkin lankonsa, Saksan
keisarin Otto Suuren välityksellä vapaaksi (946) ;
taisteli sitten pikkusodissa vasallejansa vastaan.

5. L. V (ransk. Louis le Fainéant, s. o.
Tyhjäntoimittaja) (967-87) kruunattiin isänsä
Lotharin eläessä 979 ja tuli hänen kuoltuaan
kuninkaaksi 9S6. L. oli viimeinen karolingilaiseen
sukuun kuuluva Ranskan kuningas.

6. L. VI Paksu (ransk. Louis le Gro s)
(1078-1137), tuli isänsä Filipin jälkeen Ranskan
kuninkaaksi tlOS. oltuaan jo v:sta 1100 hänen
hallitsijakumppaninsa. L. oli rohkea, tarmokas
ja älykäs hallitsija sekä säästäväinen ja osasi
valita itselleen taitavia apumiehiä, joista tiir

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0637.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free