- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1185-1186

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ludvik ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1181

Ludvik

1186

toisia uppiniskaisia hän taas vangitsi ja
surmautti. V. 1468 L. joutui Kaarle Rohkean
vangiksi Peronnessa, jonne olivat tulleet
keskustelemaan, ja päästäkseen vapaaksi hän jälleen
lupasi suuria etuja; mutta 1470 hän antoi
aatelis-kokouksen julistaa Peronnessa tehdyt päätökset
mitättömiksi, jonka johdosta taistelu alkoi
uudelleen Kaarle Rohkean kanssa ja jatkui v:een 1475.
Kun Kaarle Rohkea oli kaatunut 1477, otti L.
hänen maistaan Picardien ja Burgundin
herttua-kunnan. Vasallien valta oli nyt Ranskassa
murrettu, L. kun oli hankkinut kruunulle useimmat
suuret läänit. Hänen sisäinen hallituksensa oli
myöskin tärkeä; armeiaa lisättiin ja tykistöä
parannettiin; uusia parlamentteja muodostettiin
Pariisin parlamentin lisäksi Grenobleen,
Bor-deaux’lion ja Dijoniin; paavin kanssa hän teki
konkordaatin, jonka mukaan vain ranskalaisia
tuli nimittää kirkon virkoihin; teollisuutta ja
kauppaa edistettiin esim. tullisuojeluksella, uusia
yliopistoja perustettiin ja kreikkalaisia oppineita
kutsuttiin Ranskaan; hänen aikanaan
perustettiin ensimäinen kirjapaino Pariisiin 1469. — Vii
meiset vuotensa L. oleskeli Plessis-les Tours’in
linnassa alituisen kuolemanpelon valtaamana. L. on
Ranskan tärkeimpiä hallitsijoita kansallisen
valtion muodostamisessa; hän oli lahjakas,
sivistynyt ja tarmokas, mutta kavala ja pelkuri sekä
taikauskoinen, koettaen hartausharjoituksilla
sovittaa tekojansa. [De Comines’in muistelmat;
Legeau, ,,Histoire de Louis XI"; E. Charavay ja
J. Vaesen, ..Lettres de Louis XI"; Buet, ..Louis XI
et Funité franqaise"; Michelet, ,.Louis XI et
Charles Téméraire"; Sée, „Louis XI et les villes".]

12. L. X 1 1 (1462-1515) kuului Valois-Orléans’in
sukuhaaraan, joka polveutui Kaarle Vrstä. Hän
yritti Ludvik XI :n kuoltua päästä Kaarle VIII:n
holhoojaksi, mutta joutui tappiolle ja oli sitten
ankarassa vankeudessa 1488-91. Kaarle VIII:n
jälkeen L. tuli kuninkaaksi 1498; hänen
hallituksensa oli lempeä ja kansanmieliuen, jonka
vuoksi hän on saanut nimen ,,Kansan isä" (le
jière du peuple); veroja vähennettiin,
oikeuslaitosta parannettiin ja virkamiesten toimia
valvottiin. L:n ulkopolitiikka oli kohdistunut Italiaan,
jossa hän Anjou’n suvun oikeuksien perijänä
vaati Napoli’a sekä isoäitinsä Valentina
Vis-conti’n oikeuksien perijänä Milanoa. Milanon hän
valloitti 1499-1500. teki sitten sopimuksen
Ferdinand Katolisen kanssa Napoli’n jakamisesta,
mutta kun se oli valloitettu, riitaantuivat he.
ja ranskalaiset karkoitettiin Napoli’sta; 1508 L.
yhtyi Ferdinandin, paavi Julius IT:n ja keisari
Maksimilianin kanssa Cambrai’n liittoon
Venetsiaa vastaan; L. voitti venetsialaiset Agnadellon
luona (1509); mutta paavi erosi liitosta ja
muodosti 1511 „pyhän liiton" L:ia vastaan.
Ranskalaiset karkoitettiin Italiasta; joka taholta
ahdistettuna L:n täytyi tehdä rauha 1514 ja luopua
italialaisista alueistaan. [De Maukle, „IIistoire
de Louis XII"; Pélissier, ,,Louis XII et Ludovie
Sforza".]

13. L. XIII (1601-43) tuli isänsä Henrik IV:n
jälkeen kuninkaaksi 1610, mutta hänen äitinsä
Maria di Medici hoiti hallitusta hänen
holhoojanansa, ja vielä sittenkin kun L. 1G14 oli
julistettu täysi-ikäiseksi, oli hallitus hänellä ja hänen
suosikillaan Goncini’lla. Kun tämä oli L:n
tieten ja hänen suosikkinsa LuynesMn toimesta
mur-38. V. Painettu %13.

hattu ja Maria di Medici karkoitettu, hallitsi
hän itse jonkun aikaa (ensin Luynes’in
johtamana), mutta 1624 hän otti pääministeriksi
kardinaali Richelieu’n, joka sen jälkeen v:een 1642 oli
Ranskan todellinen hallitsija, ja hänen avullaan
L. sai kuningasvallan lujitetuksi ja taisteli
menestyksellä Habsburgeja vastaan; itse hän oli
heikko ja horjuva, luulevainen ja synkkä
luonteeltaan. [B. Zeller, „Études critiques sur le
règne de Louis XIII", „La minorité de Louis XIII",
„Louis XIII, Marie di Médicis. chef du conceil"
ja ,.Louis XIII. Marie de Médicis, Richelieu
mi-nistre"; Beauchamp, „Louis XIII d’aprës sa
cor-respondance avec le cardinal de Richelieu";
Hano-taux, „Histoire du cardinal de Richelieu".]

14. L. XIV (Louis le Grand) (1638-1715),
edellisen poika, tuli 4-vuotiaana 1643
valtaistuimelle. Hallitusta hoiti aluksi hänen äitinsä Anna
Itävaltalainen ja kardinaali Mazarin, jonka
johdossa L. perehtyi hallitusasioihin. Mazarinin
kuoltua 1661 L. rupesi itse hallitsemaan. Hän oli
lahjakas, oppi esim. helposti latinan, espanjan ja
italian kielet, ja tarkkasilmäinen varsinkin
valitessaan itselleen apumiehiä, mutta turhamainen,
loistoa ja imartelua rakastava sekä arka
kuninkaallisesta arvostaan: antoi mielellään nimittää
itseään ,,aurinko-kuninkaaksi" (le roi soleil).
Hänellä olikin korkea käsitys hallitsijan vallasta,
sillä sen ajan
valtio-opillisten periaatteiden
mukaan liän johti sen
Jumalasta, jolle yksin kuningas
oli vastuunalainen
toimistaan. L. tahtoi myöskin
esiintyä loistavasti; hovi.
jonka hän muutti
Versaillesin tehtiin komeaksi;
sinne kutsuttiin
aatelismiehiä. kirjailijoita ja
taiteilijoita; kuningas oli koko
hovin keskustana. Ranskan
kuninkaalle hän tahtoi
saada ensimäisen
arvoaseman Euroopassa, ja jo 1661
oli sota syttymäisillään
Espanjan kanssa erään
etikettikysymyksen johdosta, mutta Espanja taipui
L:n vaatimukseen. Hänen alkuhallituksensa oli
Ranskalle onnellinen; paljon parannuksia saatiin
aikaan monien etevien ministerien avulla; Colbert
sai raha-asiat hyvään kuntoon, edisti kauppaa ja
teollisuutta. Lionne oli ulkoasiainministeri, Lou
vois sota-asiain ministerinä kehitti sotalaitosta;
Turenne ja Condé olivat ajan suurimmat
sotapäälliköt. Ensimäisissä sodissaan — n. s.
devo-lutsionisodassa (1667-68) ja Alamaiden sodassa
(1672-78), — hän pääsi voitolle. Mutta sen
jälkeen hänen mielivaltansa kasvoi kovin räikeäksi;
n. s. reunionikamarien kautta hän otti itselleen
naapurivaltioilta useita alueita, minkä Saksan
valtakunnan heikkous teki mahdolliseksi;
vainoamalla jansenisteja ja hugenotteja hän osoitti
uskonnollista suvaitsemattomuutta, ja kun
Nantesin edikti oli lakkautettu 1685, muutti
tuhansittain hugenotteja, jotka olivat uutteria
työntekijöitä, ulkomaille, mikä oli omansa
köyhdyttämään Ranskaa. Pfalzin periutösodassa (1688-97)
hänen jo täytyi tehdä myönnytyksiä; vielä
enemmän tappiota tuotti hänelle Espanjan perimys-

Ludvik XIV.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0639.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free