- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1189-1190

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ludvik ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1181

Ludvik

1189

säk. 1795; mutta piau rupesi syntymään huhuja,
ettei L. olisikaan kuollut, vaan että hänet oli jo
aikaisemmin vaihdettu toiseen; Simonin vainio
väitti kuolemaansa asti (1819), että L. oli
pelastunut hänen ja hänen miehensä toimesta, ja kun
ei kukaan, joka ennestään oli tuntenut L:n,
saanut nähdä tuota kuollutta lasta, sai huhu vielä
vahviketta. Napoleonin ja Bourbonien aikana
ilmestyikin useita kruununtavoittelijoita— 40:een
asti — L. XVII:n nimellä. Lukuisimmin
kannattajia sai eräs saksalainen Karl Wilhelm
Nauu-dorff, joka m. m. oli kelloseppänä
Brandenburgissa, jossa hänet vääränrahantekijänä
vangittiin; hän tuli 1833 Pariisiin, mutta karkoitettiin
1S36. kun hän oikeudenkäynnillä ryhtyi
vaatimaan L. XVII:n perintöä. Naundorffin
jälkeläiset ovat myöhemminkin, 1851. 1874 ja 1910
esiintyneet vaatimuksineen. [Beaucliesne, ,,Louis
XVII, sa vie, son agonie, sa mort"; Chantelauze,
..Louis XVII, son enfance, sa prison et sa mort";
A. Bourgeois, „l5tude historique sur Louis XVII";
v. 1905 alkoi ilmestyä aikakauskirja: ,,Revue
historique de la questiou Louis XVII"; yhdistys „So
ciété d’histoire contemporaine" alkoi panna
toimeen metodisen tutkimuksen koko L. XVII:n
kysymyksestä.]

18. L. X V I 1 1 (1755-1824), Ludvik XVI:n veli,
Provencen kreivi, harrasti filosofiaa,
kirjallisuutta ja taidetta sekä esiintyi vallankumouksen
alussa sen kannattajana, mutta lähti Ranskalta
1791 Koblentziin, jossa emigranttien johtajana
koetti yllyttää muita valtoja Ranskaa vastaan;
Ludvik XVII:n kuoltua hän otti 1795
kuninkaan nimen, — sitä ennen hän oli käyttänyt
nimeä Lillen kreivi —; muutti 1794 Veronaan;
sieltä direktoriumihallituksen vaatimuksesta
kar-koitettuna 1796 hän meni Saksaan ja sitten
Mitauhun Kuurinmaalle; keisari Paavali kielsi
1801 häntä siellä olemasta, mutta myöhemmin
hän tuli sinne takaisin ja oleskeli Mitaussa
Tilsitin rauhaan asti 1807, jolloin lähti
Englantiin. Täällä hän oleskeli, kunnes senaatti
Napoleonin häviön jälkeen julisti hänet kuninkaaksi;
liuhtik. 24 p. 1814 hän tuli Calais’liin, ja toukok.
3 p. Pariisiin. L. esiintyi soviiiuollisesti koettaen
mukaantua uusiin oloihin; mutta Napoleonin
palattua Elbasta hänen täytyi lähteä Pariisista
(maalisk. 20 p. 1815) Gentiin, kunnes taas
Wa-terloon taistelun jälkeen palasi Pariisiin (heinäk.
9 p. 1815). L. oli itse taipuvainen
vapaamielistä suuntaa ylläpitämään, mutta
taantumuksellinen puolue hänen veljensä Artois’n kreivin
johtamana pääsi valtaan ja u. s. „valkea hirmuvalta"
alkoi. Tämä loppui 1817 ministeri Decazes’in
vaikutuksesta, mutta alkoi uudelleen 1820 Berryn
herttuan murhan jälkeen. [Viel-Castel, ,,Histoire
de la Restauration"; Imbert de Saint-Amand,
„La cour de Louis XVIII"; Daudet, ,,Louis XVIII
et le duc Decazes.]

19. Ludvik Filip (ransk.
Louis-Philippe) (1773-1850), „ranskalaisten kuningas"
1830-48; vallankumouksen alkuaikoina tunnetun
Orléans’in herttuan Filipin (Philippe Égaliién)
poika, liittyi samoinkuin isäkin
vallankumoukseen, meni kansalliskaartiin ja oli jakobiiniklubin
jäsen, luopui arvonimistään 1792, nimittäen
itseänsä isän ottamalla nimellä Égalitéksi, otti
kenraaliluutnanttina osaa taisteluihin Valmyn,
Jemappes’in ja Neerwindenin luona; mutta jou-

Ludvik Filip.

tui epäluulonalaiseksi ja pakeni Dumouriez’n
kanssa 1793 itävaltalaisten turviin; oli sitten
opettajatoimessa
Reiche-naussa Sveitsissä: oleskeli
sen jälkeen Hampurissa
ja matkusteli Tanskassa,
Ruotsissa, Norjassa ja
Suomessa; lähti 1796
Ame-riikkaan, josta hän palasi
1800, asettuen silloin Eng.
läntiin Twickenhamiin.
Napoleonin kukistuttua
L. F. tuli Ranskaan 1814,
mutta Napoleonin tultua
jälleen Elbasta 1815 hän
palasi Englantiin, jossa
oleskeli v:een 1817,
asettuen silloin asumaan
Pariisiin, jossa hänen
asuntonsa Palais royal tuli
vapaamielisen vastustuspuolueen kokouspaikaksi.
Kun Kaarle X heinäkuun vallankumouksessa
oli karkoitettu 1830, valittiiu hänet Lafitten
ehdotuksesta Ranskan hallituksen hoitajaksi, ja
kun eduskunnan molemmat kamarit olivat
päättäneet antaa hänelle kuninkuuden, julistettiin
hänet elok. 9 p. „ranskalaisten kuninkaaksi".
L. F. suosi etupäässä porvaristoa, jota piti
valtansa tukena — häntä sanottiinkin
,.porvarikuninkaaksi" —, ja aluksi hallitus oli vapaamielinen;
mutta hänellä oli monta vaikeutta, eri
puolueet kun vehkeilivät häntä vastaan;
salaliittoja, murhayrityksiä ja meteleitä pantiin
toimeen; hallitus kävi horjuvaksi ja ministerit
vaihtuivat tuontuostakiu; eduskuntaan taas
koetettiin vaikuttaa lahjomisella. Hallitus sai
vähitellen yhä vanhoillisemman suunnan, eikä L. F:n
ulkopolitiikka tyydyttänyt ranskalaisten
kansallisylpeyttä, kuningas kun osoitti heikkoutta ja
myöntyväisyyttä suurvaltoja kohtaan.
Tyytymättömyyttä rupesi yhä useammin ilmenemään
kuningasta ja vanhoillista ministeriä Guizofa
vastaan, varsinkin kun hallitus vastusti
äänioikeuden laajennusta. Kun se kielsi
„reformibanke-tin" pitämisen Pariisissa, jossa vaalioikeuden
laajentamisesta piti keskusteltaman, syntyi
helmikuun vallankumous 1848, joka teki lopun koko
kuningasvallasta; L. F. luopui hallituksesta hei
mik. 24 p. ja lähti Englantiin, jossa liän
oleskeli Neuilly’n kreivin nimellä kuolemaansa asti.
[Crétineau-Joly, „IIistoire de Louis-Philippe
d’Orléans"; Nouviau, „Histoire du règne de Louis
Philippe"; Hillebrand, „Geschiclite Frankreiclis
von der Thronbesteigung Ludwig Philipps";
Thureau-Dangin, „Histoire de la monarehie de
juillet".] K. O. L.

Ludvik, Saksan ruhtinaita (saks. Ludwig).

I. Saksan kuninkaita.

1. L. I Saksalainen (saks. Ludwig der
Deutsche n. S04-76), keisari Ludvik Hurskaan
kolmas poika, sai ensimäisessä valtakunnanjaossa
817 Baierin ja siitä itään olevat maat, nousi
sitten velipuolensa Kaarlen hyväksi
toimeenpannun jaon johdosta vanhempain veljiensä kanssa
kahdesti kapinaan (830 ja 833), mutta auttoi
834 isäänsä vanhinta veljeä Lotharia vastaan.
Toisen veljen, Pippinin kuoleman jälkeen
tehdyssä uudessa jaossa L:lle jätettiin vain Baieri,
jonka johdosta hän aloitti uuden kapinan isäänsä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0641.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free