- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1199-1200

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Luiska ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1199

Luitpold—Lujuus

1200

Luitpold (1821-1913), Baierin prinssi ja
valtionhoitaja, otti osaa vv:n 1866 ja 1870-71
sotiin; oli hallituksen hoitajana v:sta 1886 ensin
heikkomieliseksi tulleen Ludvik II:n ja sitten
tämän niinikään heikkomielisen veljen ja
seuraajan Otto kuninkaan sijasta.

Lujauriitti, se nefeliinisyeniittimuunnos, josta
Lujaur-urtin ja Umptekin tunturit Kuollan
niemimaalla suurimmaksi osaksi ovat muodostuneet.
Sen kokonaisväri on vihertävä, rakenne
graniittinen tai trakyyttimaisesti fluidaalinen ja
kiven-näisainekset nefeliini. mikrokliini, egiriini ja
arfvedsoniitti sekä runsaana lisäaineksena
eudia-lyytti. Samanlaisia vuorilajeja on Grönlannissa
Julianehaabin pohjois- ja koillispuolella. P. E.

Lujaur-urt, tunturi Kuollan niemimaan
sisäosassa, Umpjaurin ja Lujaurin järvien välillä;
korkeus 1,120 m yi. merenp. — Sieltä löydettiin
ensiksi lujauriitiksi nimitettyä
nefeliini-syeniittiä.

Lujuus. Jokainen kiinteä kappale, johon
vaikuttaa ulkonainen voima, muuttaa muotoaan
vaikka sitä ei aina paljain silmin voikkaan
huomata. Ellei muodonmuutos ole mennyt n. s.
kim-moisuusrajan yli, pyrkii kappale takaisin
entiseen muotoonsa, kun voiman vaikutus
lakkaa. Sen sisällä vaikuttaa siis sisäisiä
jännitysvoimia, jotka koettavat saattaa kappaleen
entiseen tilaansa. Kun nyt kappale ulkonaisen
voiman vaikutuksesta on muuttanut muotonsa ja
tullut lepoon, ovat
ulkonainen voima ja sisäiset
jännitykset eli
jännitysvoimat tasapainossa —
kappaleen sanotaan olevan
kimmoisessa eli elastisessa
tasapainossa. Ajatelkaam-

f

Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

Kuva 3a.

me suoraa esim. raudasta tehtyä sauvaa. Ulkoinen
voima voi rasittaa sitä useammalla tavalla:
vetämällä — vetorasitus, puristamalla —
puristusrasi-tus. taivuttamalla — taivutusrasitus, leikkaamalla
— leikkausrasitus ja vääntämällä — vääntörasitus;
kukin näistä rasituksista aikaansaa sauvassa
vastaavia jännitysvoimia nim. veto-, puristus-,
leikkaus- ja vääntöjännityksiä — taivutusrasitus
synnyttää samalla kertaa vaikka
vastakkaisilla puolilla sauvaa vaikuttavia veto- ja
puristusjännityksiä, joista edelliset syntyvät
taipuneen sauvan kuperalle, jälkimäiset sen
koveralle puolelle. Jos rasitus kasvaa kyllin suureksi,
murtuu sauva. Sitä jännityksen raja-arvoa, joka
vastaa suurinta rasitusta, minkä jostakin aineesta
tehty sauva tai kappale yleensä kestää särkymättä,
sanotaan tämän aineen l:ksi, ja kun rasitus voi
olla edellämainittuja viittä lajia, on
l:kin—rasituksen mukaan — veto-, puristus-, taivutus-,
leikkaus- tahi vääntö-1. L. ilmaistaan pintayksikön
(cm3, mm2) osalle tulevalla jännitysvoimalla (kg),
siis kg/cnP tai kg/mm2. Seur. sivulla oleva
taulukko osoittaa eri rakennusaineiden l:ia. Kun
rakennusaineet eivät aina ole samanlaatuisia,
vaihtelevat litkin hyvin tuntuvasti, jonka vuoksi
taulukon arvotkin ovat vain keskimääräisiä. Ne
riippuvat paljon siitäkin, onko rasitus tasainen
ja muuttumaton vai vaihteleva ja usein
uusiintuva sekä sysäyksittäin vaikuttava, sillä
kummassakin viimemainitussa tapauksessa ovat l:t
pienemmät kuin ensiksimainituissa. Rakenteita
ja rakenneosia ei kuitenkaan tehdä niin
heikkoja, että niissä syntyisi näin suuria
jännityksiä, sillä ensinnäkään ei aine ole aina yhtä
lujaa ja saattaa käydä niinkin, että rakenteen on
joskus kestettävä suurempikin kuorma taikka
rasitus, kuin suunniteltaessa on edellytetty, eivätkä
rakenteet aina tule tehdyiksikään aivan
tarkalleen siten kuin 1.-laskelmissa otaksutaan. L.-oppi
neuvoo ne keinot, joilla kunkin rasituksen
synnyttämät sisäiset jännitykset voidaan
kappaleessa laskea ja osoittaa samalla, minkä
mittainen kappale on tehtävä, jotta se varmasti
kestäisi sille tulevan rasituksen eli kuorman, s. o.,
jotta siinä syntyvät jännitykset pysyisivät
pienempinä kuin kokemuksen tarpeelliseksi
osoittama määrä aineen l:ta eli jännitystä. Tätä
pienempää 1.-laskelmien pohjaksi otaksuttua
jännitystä sanotaan sallituksi
jännitykseksi ja 1 :n sekä tämän suhdelukua
varmuudeksi. Varmuusluku on hyvin erilainen eri
aineista ja eri tarkoituksia varten tehdyissä
rakenteissa, niinpä puurakenteissa 5-7,
rautarakenteissa 3-5, valur?utarakenteissa n. 10 ja
kivirakenteissa 10-20.

Jos esim. suoraan sauvaan, jonka
poikkileikkauspinnan ala on F (cm2), vaikuttaa vetävä
taikka puristava voima P (kg), (kuva 1) syntyy
leikkauspinnassa veto, taikka puristusjännitys

a = jy (kg/cm2). Jos nyt sauva on suunniteltava,

on se tehtävä niin paksu, että a ei ole sallittua
jännitystä suurempi, esim. 60 kg/cm2, jos se on
tehtävä puusta, taikka 900 kg/cm2, jos raudasta.
Pitkät puristuksenalaiset sauvat ja pylväät
tulee nurjahdusvaaran varalta tehdä tätäkin
vahvemmat. — Taivutusrasituksen (kuvat 2 ja 3)
synnyttää aina taivutusmomentti M
(ks. t.), jolla ymmärretään taivuttavan voiman

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0646.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free