Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lukujärjestelmät ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1211
Lukukausi-
i—Lukusalit
1212
sintöä. Niin hyvin O-merkin kuin
positsioniperi-aatteen keksiminen on aito-intialaisen hengen
tuote, jonka arabialaiset toivat Eurooppaan. Siitä
on johtunut väärinkäsitys, että käyttämämme
numerot ja lukujen kirjoitustapa olisi arabialaista
alkuperää. U. S:n.
Lukukausi, kahden loma-ajan rajoittama
yhtäjaksoinen lukuaika oppilaitoksissa. Eri maissa
puheenalaiset lukuajat ovat järjestetyt jossain
määrin eri tavoin riippuen monista
asianhaaroista, m. m. ilmastosuhteista. Saksassa esiin,
lukuvuosi 011 jaettu kolmeen lukukauteen 1.
semes-teriin. joita toisistaan erottavat joulu-,
pääsiäis-ja kesäloma. Skandinaavian maissa ja meillä
Suomessa l:ia on kaksi, syys- ja kevätlukukausi.
Syys-1. alkaa meillä valtion oppikouluissa syysk.
1 p. ja päättyy jouluk. 20. kevät-1. alkaa tammik.
14, päättyy toukok. 31 p. Yksityiskouluissa
noudatetaan yleensä samaa järjestystä. O. M-c.
Lukukinkerit, kirkon viranomaisten kodeissa
pitämät kansan kristinopintaidon
kuulustelutilaisuudet. Jo katolisella ajalla oli Suomen
papeilla tapana tavallisesti pääsiäisen alusviikoilla
tehdä n. s. ripitysmatkoja seurakunnan
eri kuiluille keskustellakseen seurakuntalaisten
kanssa ja antaakseen heille tarpeellisia tietoja
kristillisestä opista ja elämän vaatimuksista. Kun
papit usein samalla käyttivät tilaisuutta
kantaakseen saataviaan, joutuivat nämä matkat
huonoon huutoon. Siitä huolimatta tapa säilyi vielä
uskonpuhdistuksen jälkeenkin, sillä pian
huomattiin, minkä oivallisen keinon se tarjosi
protestanttisuuden vaatiman syvällisemmän
kristinopintaidon edistämiseksi kansan laajoissa
kerroksissa. Esim. Upsalan tuomiokapituli antoi 1596
kirkkoherroille määräyksen „pitää tarkastuksia
ympäri maan, kukin pitäjässään". Turun piispa
Iisak Rothovius kielsi kaikki pitäjällä pidetyt
kuulustelut, tahtoen siirtää ne kirkkoon, mutta
hänen toimenpiteensä ei saanut kannatusta
seuraavien piispain puolelta. Päinvastoin piti esim.
Gezelius vanhempi l:tä erittäin tärkeinä, ja v:n
1686 kirkkolain kautta vanha tapa sai lain
voiman ja varmat muodot. Nykyään voimassa
olevan kirkkolain mukaan papiston tulee joka vuosi
yli koko seurakunnan pitää l:tä säädetyssä
järjestyksessä, ja vanhempain, isäntäin, palkollisten
ja muun työväen sekä lukuijässä olevain lasten
pitää kokoontua niihin kuulusteltaviksi. Ken
laiminlyö 1. tai estää alaisiaan niihin
saapumasta, voi joutua kirkkokuritoimenpiteiden
alaiseksi, ja jollei parannusta tapahdu, voi maallinen
oikeuskin häntä rangaista. A. J. P-ä.
Lukukirja, etupäässä alkeisopetuksessa käytetty
kirja, johon on valittu kappaleita, sekä
suorasanaisia että runopukuisia, useilta eri tekijöiltä,
sellaisia, jotka niin hyvin muodoltaan kuin
sisällykseltään vastaavat alkeisopetuksen
vaatimuksia. Niitä käytetään sekä äidinkielen että
vieraiden kielten opetuksessa. Äidinkielen
lukukirjoja 011 meidänkin maassamme ilmestynyt pitkä
sarja, ja niitä on tätä nvkyäkin useita
käytännössä sekä kansa- että oppikouluissa. Tunnetuin
011 Topeliuksen „Maammekirja". Myöskin
historian ja uskonnon opetuksessa käytetään
lukukirjaa, joka silloin erinäisissä tärkeissä kohdin
täydentää ja laajentaa oppikirjan esitystä. O. il-e.
Lukullinen ks. Lucullus.
Lukumies merkitsee vanhemmassa suomen kie-
I lessä veronkantomiestä, vastaten ruots. sanoja
! ..fjerdingsman" tai ,.holman". K. G.
Lukusalit ovat Suomessa tavallisesti
laitoksia, joissa tarjotaan yleisön käytettäväksi sa
uoma- ja aikakauslehtiä. Ajanmukaisesti
järjestettyjen yleisten kirjastojen yhteyteen on
kuitenkin viime aikoina ryhdytty ulkomaisten esi
merkkien mukaan perustamaan sellaisiakin luku
saleja, joissa on käytettävänä myöskin joko n. s.
käsikirjasto (referenssikirjasto) yksinään tai
koko kirjaston kirjavarasto, sikäli kuin
siihen kuuluvat kirjat eivät ole lainassa.
Tällaisissakin lukusaleissa saattaa olla yleisön
käytettävänä myös sanomalehtien juoksevia
numeroita. joita ei yleensä tarjota yleisön
käytettäväksi tieteellisten kirjastojen yhteydessä ole
vissa lukusaleissa. — Lukusaleja oli olemassa jo
sangen varhaisina aikoina. Kun kirjallisuus
vanhana ja keskiaikana oli hyvin kallista,
täytyi sitä käyttää etupäässä lukusaleissa; harvat
näet kykenivät itse lunastamaan kirjoja, eivätkä
kirjastot voineet yleensä lainata kirjoja kotia
niiden kallishintaisuuden takia.
Kirjapainotaidon keksimisen jälkeenkään 1. eivät tulleet
tarpeettomiksi, sillä kirjallisuuden suuri
lisääntyminen ja vihdoin sanomalehdistön synty toivat
mukanaan uusia vaatimuksia, joita juuri l:n tuli
tyydyttää. Suomeen lienee ensimäinen suurta
yleisöä varten tarkoitettu lukusali perustettu
Turkuun 1847. mutta vasta n. v :n 1870 tienoilla ja
sen jälkeen perustetut muodostuivat
pysyväm-miksi laitoksiksi. Tilastoa siitä, kuinka paljon
l:ja on maassamme, ei ole olemassa; mutta
yleensä voi sanoa, että kaupungeissa melkein
poikkeuksetta 011 ainakin yksi lukusali ja usein
on sellainen myös maaseudulla
huomattavammissa tehdaspaikoissa ja liikekeskuksissa.
Ulkomailla on samantapaisia I:ja kuin Suomessakin.
Erikoista huomiota ansaitsevat etevimpien
sivistysmaiden, ensi sijassa Pohjois-Ameriikan
Yhdysvaltojen yleisten kirjastojen yhteydessä olevat
1. Kun kirjastot varsinkin Yhdysvalloissa
tavallisesti tarjoovat yleisölle tilaisuuden
kirjallisuuden käyttämiseen sekä kirjastossa että
kotona, on kirjastojen yhteydessä ainakin yksi
luku-huone. Sangen tavallista kuitenkin on, että
kirjastoissa on useampiakin lukuhuoneita. Tässä
tapauksessa on kirjastossa tavallisesti erityinen
kirjasto- ja lukuhuone lapsia varten ja aikuisia
varten kaksi lukuhuonetta: toisessa voidaan
käyttää sellaista kirjallisuutta, mitä ei lainata
kotiin (reference rnom), toisessa kirjaston kotiin
lainattavaa osastoa (circulating room)\
viimemainittu on samalla varsinainen kirjasto- ja
lainaus-huone. Tavallisesti yleisö saa itse valita ja
ottaa hyllyiltä luettavakseen mitä haluaa (open
slielvesj.
Maaseudulla 1:ja. tavallisimmin on nimitetty
lukutuviksi. — Ensimäiset lukutuvat
Suomessa lienee perustettu jo 1800-luvun
puolivälin tienoilla. Huomattavimpana lienee
luku-tupaharrastus ollut 1800-luvun lopulla ja n. s.
routavuosien aikana. Suurlakon jälkeen, jolloin
sanomalehtien leviäminen koteihin suuresti
lisääntyi, laimentui lukutupaharrastus.
Erikoisesti on mainittava ylioppilasosakuntien
työskentely lukutupien hyväksi, mutta sekin on
laimentunut. kun on huomattu, etteivät lukutuvat
ole enää läheskään aina vastanneet tarkoitus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>