Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lunssi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1235
Luokka—Luolat
1236
merkkeihin nähden. — Koulussa osasto oppilaita,
joita opetetaan yhteisesti.
Luokka 1. luokki ks. Valjaat.
Luokkataistelu, yhteiskunnan eri luokkain
välinen taistelu vallasta. Sanan saattoivat
käytäntöön K. Marx ja Fr. Engels; sittemmin sitä on
paljon käytetty varsinkin sosialistisessa
agitatsio-nissa (ks. Marx ja Sosialismi). Sen
mukaisesti on muodostettu muitakin
liittosyntyi-siä sanoja, joissa luokka-sana on ensimäiseuä
osana, esim. Luokkaetu,
Luokkatietoi-ne n, Luokkatietoisuus, Luokkatunto,
L u o k k a v a 11 a. Luokkaviha.
Luokkayhteiskunta, y. m, J. F.
Luokkavalta ks. Luokkataistelu.
Luokkavero. Kun verovelvolliset jaetaan
yhteiskunnallisen asemansa ja suorituskykynsä
mukaan, kuitenkin aivan ylimalkaisen arvion
perusteella, eri luokkiin, ja heidän suorittamansa
suoranaisen veron määrä vaihtelee luokkia myöten,
sanotaan tällaista veroa l:ksi. Vero on joko aina
sama kussakin erityisessä luokassa tai "erotetaan
ulkonaisten tunnusmerkkien mukaan joitakin
pääluokkia ja jokaista sellaista luokkaa varten
säädetään useampia veromääriä. L. on
henkilöverosta varsinaiseen tuloveroon johtava väliaste.
Tätä nykyä se ei juuri enää ole käytännössä.
Suomessa ovat n. s. käräjäjyvät 1.; niiden
suorittajat ovat pääasiallisesti harjoittamansa
toimen mukaan jaettuina kahteen luokkaan, vrt.
Henkilökohtainen vero.
Luoko, niitetty, myös kuivamaan levitetty
heinä.
Luola-asukkaat 1. troglodyytit (arkeol.),
eri paikoilla esiintynyt esihistoriallinen väestö,
joka on asunut kallioihin keinotekoisesti
hakatuissa tai luontaisissa luolissa. Edellisistä ovat
tunnetuimmat Ameriikan Cliff dwellers (ks. t.),
jotka ovat olleet kivikauden asteella olevaa
maan-viljelyskansaa. Myöskin keinotekoisia
maanalaisia luolia on käytetty asuntoina esim.
Vähän-Aasian Kappadokiassa. — Varsinaisia
troglodyyt-tejä. jotka asuivat luontaisissa luolissa, olivat
etupäässä varhaisemman kiviajan asukkaat
Etelä-Ranskassa ja Pyreneillä, harvemmin eräillä
muillakin paikoin (ks. Esihistorialliset
ajanjaksot). Nuoremmaltakin kivikaudelta
tunnetaan luola-asukkaita, m. m. Ruotsista Stora
Karlsölta lähellä Gotlantia ja Skånen
Kulla-bergista. A. il. T.
Luola-asunnot. Luolia ovat ihmiset
käyttäneet asuntoinaan ainakin alkeellisilla asteilla
monessa eri paikassa, missä sellaisia on.
Tunnetuimmat luola-asunnot ovat muinaisten
pueblo-intiaanein kallioluolat Ameriikassa. ks. Cliff
dwellers; vrt. myös L u o 1 a-a s u k k a a t.
(A. J/. T.)
Luolahyeena (Hyeena spelæa), sukupuuttoon
kuollut hyeenalaji, nykyisen täplikkään
hyeenan (Ilyæna crocuta) läheinen sukulainen, joka
myöhäistertiäärisellä ja diluviaalikaudella oli
levinnyt yli koko Etelä- ja Keski-Euroopan aina
Brittein-saarille saakka pohjoisessa. Yksityiset
luujätteet, useastikin saaliseläinten luiden keralla,
ovat jokseenkin yleisiä alueen tämänaikuisissa
Iuolakerrostumissa. Runsaammin on niitä tavattu
Englannissa, m. m. useiden satojen yksilöiden
jätteitä suppealla alalla Kirkdalen n. s. ..hyeena
horstissa" Yorkshiren luona. F. .4. K-io.
Luolainen (myös Luolaja), Parolan (ks. t.)
nummen vanha nimitys.
Luolakarhu (Ursus speiceus), sukupuuttoon
kuollut diluviaalikauden karhulaji, suurempi kuin
yksikään elossa-olevista. Eroaa, paitsi kooltaan,
etenkin jyrkästi taittuvan otsakulmansa kautta
eurooppalaisesta maakarliusta. Useita
muunnoksia selitetty. L. oli levinnyt yli koko Etelä- ja
Keski-Euroopan ja tunnetaan sitäpaitsi Algeriasta
ja Aasiasta. Luolissa ja kallionrotkoissa, joita
se todennäköisesti käytti asuinpaikkanaan, on
siksi runsaasti jätteitä säilynyt pitkin koko
aluetta, tttä eläin niistä päättäen oli aikakauden
yleisin peto. Löytöpaikoista mainittakoon ennen
muita Wildkirchl i-E b e n a 1 p-luola lähellä
Säntisiä Sveitsissä n. 1,500 m yi. merenp., missä
on tavattu jätteitä n. 1,000 yksilöstä yhdessä
muiden luujätteiden ja paleoliittisen esi-ihmisen
työaseiden keralla. V. A. K-io.
Luolakerrostumat ks. Luolat.
Luolaleijona (Felis leo spelæa), fossiilinen
kissaeläin, jonka yksityisiä jätteitä tavataan
Euroopan diluviaalisissa luuluolissa. Tuskin
erotettavissa nykyisestä leijonasta. V. A. K-io.
Luolat. Luonnollisia kallioluolia on etupäässä
kalkkikivi-, dolomiitti- ja kipsivuorilajeissa. Ne
ovat muodostuneet liukenemalla: kallionrakoihin
valuva pohjavesi syövyttää rakojen seiniä ja
laajentaa ne ajan mittaan suuriksi onkaloiksi. L.
ovat muodoiltaan mitä vaihtelevimpia.
haaraantu-vat usein moneksi tai ovat kapeampien tunnelien
kautta yhteydessä toisten ylempänä tai alempana
tai samalla tasapinnalla olevien l:n kanssa.
L:n katoista riippuu tavallisesti jääpuikkojen
näköisiä kalkkikivitappeja. stalaktiitteja:
näiden kohdalla kohoaa l:n pohjasta
pylväsmäisiä s t a 1 a g m i i 11 e j a, ja usein kummatkin
ovat yhtyneet katosta pohjaan ulottuvaksi
pylvääksi. Kaikki nämä ovat n. s.
tippukivimuodos-tuksia, luolaan tihkuvasta, runsaasti
kalsiumkarbonaattia sisältävästä pohjavedestä
erkaantuneita. L:n pohjassa muuten on savimaista lie
tettä ja usein tähän tai tippukivimuodostuksiin
on hautaantunut paljon nisäkkäiden luita.
Monesti purot ja suuretkin joet häviävät 1:iin
tullakseen ilmoille toisista paikoista. Useissa l:ssa
elää erikoisia, niissä kehittyneitä omituisia eläin
lajeja, joista toiset ovat aivan vailla näköelimiä.
Kuuluisia 1:ia ovat Adelsbergin (ks. t.) luola
Krainissa, Dobsinan jääluola (ks. t.) Unkarissa.
Antiparoksen luola Kreikan saaristossa. Hanin
luola Belgiassa. Wyandotte-luola Indianassa ja
Mammutti-luola Kentuckvssä Pohjois-Ameriikassa.
Etelä-Ruotsissa on liitu-kalkkikivessä Barnakällan
ja Balsbergin luolat. — Yleensä 1. ovat
kalkkikivi-seuduilla hyvinkin yleisiä ilmiöitä. Kumminkin
Suomen kalkkikivessä niitä on vähän ja nekin
hyvin mitättömiä kooltaan, mihin syynä on se.
että meillä liukeuemisrapautuminen viileän
ilmaston vuoksi on hidas, joten ei jääkauden jälkeen
ole ehtinyt uusia l:ia syntyä, kun taas sitä
ennen syntyneet ovat maajään kulutuksesta
hävinneet. Yksityisissä tapauksissa on todettu, että
maamme kalkkikivessä esiintyvät
liukenemisonka-lot kumminkin ovat jäännöksiä esijääkautisista
l:sta. — L:ksi nimitetään myös sellaisia
monin paikoin meillä ja muualla tavattavia
komeroita. joita syntyy vuorenrinteisiin kallion
rakoi-lemisen ja lohkareitten luhistumisen johdosta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
