Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Luolatemppelit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1237
Luolatemppelit—Luomisruno
1238
Niissä saattaa järkkyneitä lohkareita olla
kattona. — Vielä muunlaisia 1:ia ovat aaltojen
ko-vertamat rantaluolat (esim. Fingalin-luola) sekä
tuulen kovertamat luolat aavikoilla. P. E.
Luolatemppelit, kallioseinään hakatut
temppelit, ovat sekä tarkoitukseltaan että
rakenteeltaan sukua kalliohaudoille (ks. t.). Näin on laita
varsinkin Egyptissä, jossa l:jä on Niilin
varrella, Abusimbelissä (ks. t.) ja Girsehissä
Nu-biassa. L:n varsinainen maa on kuitenkin Intia,
jossa niitä on useita eri tyyppejä. Eräs ryhmä
on n. s. vihära, buddhalainen luolaluostari, jolla
on yhteinen suurehko huone jumalanpalvelusta
varten. Toisen ryhmän muodostavat n. s. cäitya,
jotka muodoltaan muistuttavat kristillisiä
kirkkoja. Suurin tämän tyypin temppeleistä on
Karli’ssa. Temppelien seinissä maalauksia.
Suurimmat ja arkkitektonisesti tärkeimmät ovat
Elloran (ks. t.) 1.. joista vanhimmat ovat
buddhalaisajalta; suurimmat ovat
brahmalais-hindulaista alkuperää. Vähän myöhemmältä ajalta
(ehkä 700-800-luvuilta) ovat Elèfantan (ks. t.) 1.
Luoma (nævus). L:ia erotetaan kahta eri lajia.
Pigmentti-1. (N. pigmentosus) on
synnynnäinen, pigmenttirikas, ruskea tai
tummanruskea isompi tai pienempi ihotäplä. Toisinaan
paksunee ihon sarveis- tai nystykerros samalta
kohdalta, ja 1. saa käsnämäisen muodon,
toisinaan peittää koko l:aa tiheä, usein tumma
karvapeite. — Verisuon i-1. (N. vascularis 1.
Teleangiectasia) on laajentuneiden verisuonien
muodostama, niinikään synnynnäinen,
tumman-tai helakanpunainen rajoitettu ihopilkku.
Toisinaan verisuoni-1. kohoaa pieneksi pehmeäksi
kasvaimeksi. — L:t sijaitsevat usein kasvojen
ja kaulan iholla, mutta voivat myös esiintyä
muuallakin ruumiissa. Y. K.
Luomapuut 1. luoma kehä on loimien
järjestämiseen 1. ..luomiseen" käytettävä pysty- tai
vaakasuora kehä 1. kela. ks. K u t o m a t e o 11
i-s u u s. E. J. S.
Luomi 1. silmäluomi ks. Silmä.
Luomikouristus 1. b 1 e p h a r o s p a s m u s,
silmäluomessa olevan kehälihaksen (musculus
orbi-nularis oculi) kouristuksellinen supistuminen, joka
voi aiheutua erilaisista syistä, kuten
silmätulehduksesta. loukkautumisesta, paikallisesta
hermo-kiihotuksesta ja hysteriasta. E. Th-n.
Luomiliittymä ks. S i 1 m ä.
Luominen, raamatullisen käsityksen mukaan
maailman luominen tyhjästä jumalallisen sanan
voimalla. Vanha Raamatun luomiskertomus
(1 Moos. l,-23) esittää Jumalan luoneen taivaan
ja maan kuudessa päivässä; luomistyön alkuna
on muotoihin järjestymättömän aineen luominen
ja se loppuu ihmisen luomiseen. Tästä poiketen
toinen kertomus (1 Moos. 2t seur.), jossa ei
edellytetä seitsenpäiväistä viikkoa, esittää
eläimet luoduiksi vasta ihmisen jälkeen. Toisten
itämaisten kansojen luomistaruista heprealainen
luomiskertomus eroaa osaksi yksinkertaisemman,
kosmogonioille yleensä ominaisista
eriskummai-suuksista vapaan muotonsa, osaksi puhtaan ja
ylevän uskonnollisen sisällyksensä puolesta, siinä
kun luominen esitetään vapaan jumalallisen
luomistahdon teoksi. Kristillisen luomisaatteen
vastakohtia ovat oppi maailman
iankaikkisuudesta (Aristoteles) sekä emanatsionioppi (ks. t.).
Siihen katsoen, että Jumala lakkaamatta luo
uutta elämää, saattaa kristinuskon kannalta
myöskin puhua jatkuvasta luomisesta. — vrt.
myös Polveutumia oppi. [Gunkel. „Schöp
fung und Chaos in Urzeit und Endzeit" (1895),
Braun, „über Kosmogonie vom Standpunkt
christi. Wissenschaft" (2:nen pain. 1895), Otto.
..Naturalistiselle und religiöse Weltansieht"
(1904), J. Wendland, „Die Schöpfung der Welt"
(1905; suom.).]
Luominen, eluinl. ks. Luomistauti.
Luomisruno on aikanaan arvioitu
vanhimmaksi Kalevalassa. Sitä on pidetty osaksi
ikivanhana perintönä suomalais-ugrilaisten. jopa
uiali-altailaisten kansojen yhteisajalta osaksi
myös lainana Intiassa, Assyriassa, Kreikassa ja
Egyptissä tavatusta maailmanmuna-tarusta.
Venäjällä ja Siperiassa asuvien suomensukuisten
kansojen luomistarut, joissa kerrotaan, mitenkä
veden päälle uiskentelevalle Jumalalle paha
henki vesilinnun hahmossa sukeltamalla tuo
mutaa manteren muodostamista varten, ovat
kuitenkin kristillisperäisiä, bogomiilien
lahkokunnan keskuudessa Bulgaariassa muodostuneita ja
Venäjällä vanhauskoisten kautta kaikkialle
levinneitä. Yhtäläisyydet suomalaisessa runossa:
veden päällä liikkuva jumaluusolento ja vesilintu,
ovat syntyneet vasta myöhemmin runossa
tapahtuneen kehityksen kautta, samoinkuin taivaan ja
maan muodostuminen munasta. L. on alkuansa
virolainen, neitojen laulama kiikkulaulu.
Kiikkuessa katse kiintyy ilmassa liiteleviin ja
taivaalla loisteleviin esineihin; on ilta, jolloin
monet värit taivaalla ja heijastuksena maan päällä
vaihtelevat; kiikun ylitsee lentää leposijalleen
pääskynen; yhfaikaa sammuvan auringon kera
haamoittaa kohoova kuu ja pilkoittaa
ehtoo-tähti. Näistä vaikutelmista on syntynyt
mielikuva pääskysestä, joka lentää aitaukseen, munii
yhteen kolmenvärisistä pensaista kolme munaa,
mitkä haudottuaan panee taivaalle auringoksi,
kuuksi ja tähdeksi. Inkerissä on toisen runon
vaikutuksesta pääskysen munimispaikka
siirtynyt merelle; kolmenvärisiltä mättäiltä
tuulenpuuska vierittää munat veteen, josta pääskynen
murskautuneet ainekset haravoi, pannen
valkuaisen auringoksi, ruskuaisen kuuksi, ja keltuaisen
(!) tai muut sirut tähdeksi. Viimeksi mainittu
muutos aiheuttaa tarpeettomaksi tulleen munien
kolmiluvun supistumisen yhteen, joka toisen,
kanan munimista esittävän runon mukaan
mainitaan särkyvän 6-8 kappaleeksi. Suomen
Karjalassa merellä lentelevä lintu vaihtuu pääskysestä
luonnollisemmaksi vesilinnuksi, joka — sen
johdosta että runo Väinämöisen ammunnasta on
Luomisrunon eteen liitetty — munii
Väinämöisen polvelle, minkä luulee mättääksi.
Tuulenpuuskan sijalle on tullut Väinämöisen polvien
liikauttaminen, ja munan aineksista syntyy paitsi
taivaanvaloja myös maa ja taivas munan
kuoren-puoliskoista. Venäjän Karjalassa on munan
kappaleista tehty 6-7 munaa, ja Väinämöinen esiintyy
usein luomissanojen lausujana. Siellä on
luomisruno myös asetettu laajan Sampo-jakson alkuun.
Vielä Vanhassa Kalevalassa Lönnrot noudatti
tätä vienanpuolista laulutapaa, mutta uudessa
laitoksessa hän irroitti Väinämöisen ammunnan
(6:nneksi runoksi) ja siirsi luomistehtävän
Väinämöiseltä Veenemoiselle. [K. Krohn. ..Kalevalan
runojen historia" (siv. 190-232).] K. K.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
