- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1239-1240

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Luolatemppelit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1239

Luomistauti—Luonnonesineet

1240

Luomistauti (eläxnl.). Luomistapaukset
nautaeläimillä ovat joko satunnaisia tai luomistaudista
johtuvia. Edelliset aiheutuvat tilapäisistä syistä
kuten loukkauksista, lyönneistä,
ruokintavir-heistä, ankarasta yleiskivusta j. n. e., jälkimäiset
taas aikaansaa erikoinen bakteeri n. s.
luomis-tautibasilli. Satunnaisia luomistapauksia saattaa
silloin tällöin tapahtua yksityisissä eläimissä,
1. sitävastoin esiintyy sangen tarttuvana leviten
pian koko karjaan. L.-basilli, joka joutuu
eläinten kohtuun joko emättimen kautta tai rehun
mukana, synnyttää siellä pitkällisen katarrin,
joka määrätylle asteelle kehityttyään aikaansaa
sikiön ennenaikaisen ulostumisen, tav. 5-7
tiineys-kuukautena, mutta välisti jo aikaisemminkin tai
vasta myöhemmin. Kun luominen tapahtuu
tiinevsajan ensi puoliskolla, on eläimessä tuskin
minkäänlaisia oireita, havaittavissa.
Myöhemmissä tapauksissa sitävastoin ovat oireet miltei
samat kuin tavallisessa poikimisessa. Synnytys
on tavallisesti helppo, mutta jälkeiset jäävät usein
poistumatta. Vasikka on joko kuollut tai siksi
heikko, että se pian kuolee. Vuotoa valuu
emättimestä pitkät ajat, ja ellei sitä sopivasti hoideta,
jatkuu katarri ja tekee eläimen usein
hedelmättömäksi. L. raivoaa karjassa tavallisesti
vuosikausia. Ensi vuotena sattuu vain muutamia
tapauksia. mutta toisena niiden luku lisääntyy
tuntuvasti. Sittemmin tauti alkaa tauota, ja
viimeksi joutuvat sen uhriksi ensi kerran
poikivat ja ostolehmät. — Luomistapauksen sattuessa
on välttämätöntä niin pian kuin mahdollista
todeta, onko kysymyksessä 1. vai ei. Tämä käy
parhaiten päinsä joko sikiön tai sikiönesteen
bakteriologisen tai eläimen veren serologisen
tutkimuksen kautta. L:n hoito perustuu toistaiseksi
sen leviämisen ehkäisemiseen sopivan eristyksen
ja desinfisioimi.sen avulla sekä luoneiden eläinten
tarkoituksenmukaiseen hoiteluun. Ne
toimenpiteet, joihin karjanomistajan on ryhdyttävä l:n
ilmestyessä karjaan, ovat määrätyt asetuksessa
18 p:ltä maalisk. 1910. ’ Kp.

Luonne (karaktääri). Sielutieteellisenä
käsitteenä 1. usein saa niinkin yleisen merkityksen, että
sillä tarkoitetaan niiden sielullisten
ominaisuuksien määrättyä ryhmää, jotka antavat yksilölle
ikäänkuin oman „leiman" (vrt. karaktääri sanan
alkuperäistä merkitystä) ja erottavat hänet muista
yksilöistä. Nämä ominaisuudet ovat osaksi
synnynnäisiä. joten muutamat filosofit puhuvat
ihmisen synnynnäisestä l:sta (vieläpä joku [-[Schopenhauer]-] {+[Schopen-
hauer]+} katsoo sitä kerta kaikkiaan määrätyksi,
kokonaan muuttumattomaksi), osaksi
elämänkokemuksista ja kasvatuksesta riippuvia
muodostaen n. s. hankitun l:n. Jos tässä merkityksessä (1)
sanotaan ettei jollakin ihmisellä ole l:tta, niin ei
sillä voida tarkoittaa muuta kuin ettei hänellä ole
mitään selvästi erotettavaa sielullista
omapiirtei-syyttä. Siinä merkityksessä esim.
huikentelevaisuus ja oikullisuus saattavat olla l:n
tunnusmerkkejä. Ahtaammassa merkityksessä 1:11a
tarkoitetaan niiden taipumusten (2) tahi erityisesti
niiden tahdonsuuntien (3) ryhmää, jotka elämän
kuluessa ovat muodostuneet kiinteiksi ja
pysyviksi kasvatuksen, elämäntapojen ja varsinkin
yksilön omien itsetietoisten ponnistusten
perustuksella (J. V. Snellman: „olen tehnyt pääni
itse"). Viimeksimaiuitussa merkityksessä (3)1: n
varsinaisena tunnusmerkkinä on tahdon päättä-

väisyys, lujuus ja johdonmukaisuus, joten l:n
vastakohtana on arkaileva, heikko ja tilapäisten
vaikutusten mukaan taipuva tahto. Tämän
merkityksen perustuksella ei voida puhua
huikentelevasta l:sta, vaan leimataan huikentelevainen ja
mielivaltainen käyttäytyminen luonteettomuuden
osoitukseksi. Tunnetun l:n toimintatapa on
useinkin varsin suurella todennäköisyydellä edeltäpäin
laskettavissa. Sielutieteellinen 1.-käsite ei sisällä
sitä tunnusmerkkiä että l:sta lähtevä toiminta
on hyvien ja arvokkaiden tarkoitusperien
määräämää, vaan muodollisen sielunrakenteen
puolesta Shakespearen liiehard ITI:s on yhtä hyvin
1. kuin Sophokleen Antigone. Sitä vastoin
siveys-opissa 1:11a (4) varsinaisesti tarkoitetaan
siveellistä l:tta, s. o. sellaisen ihmisen pysyvää
tahdonsuuntaa. joka tunnustaa siveelliset periaatteet
itselleen sitoviksi ja on sisäisellä ponnistuksella
totuttanut taipumuksensa niiden kanssa
sopusointuisiksi. Näin käsitettynä 1. on ihanne, jota
yksilö voi todellisuudessa enemmän tai
vähemmän lähennellä, mutta jota ei kukaan
täydellisesti saavuta. Tämän ihanteen toteutumisen
tärkeänä edellytyksenä on hyvien tottumusten
muodostuminen, mutta siveellinen 1. ei ole sama kuin
yksilölle kuuluva ryhmä hyviä tottumuksia, joita
hän tavallisissa oloissa noudattaa puolittain
konemaisesti. vaan yksilön on erittäinkin sellaisissa
uusissa, vaikeissa tiloissa, joihin elämä hänet
asettaa, osattava itsetietoisesti harkita
omaksu-miensa yleisten siveellisten periaatteiden
merkitystä ja toimintaan soveltamista. Sen
sivevsopil-lisen katsantokannan mukaan, jonka Kant on
perustavasti esittänyt siveellisen 1: n
merkityksestä. kohdistetaan siveellinen arvostelu myöskin
niihin pysyviin tahdonsuuntiin, jotka
muodostavat yksilön l:n sielutieteellisessä merkityksessä
eli hänen „empiirisen" luonteensa. Jos yksilö
pyrkii välttämään siveellistä arvostelua sillä
verukkeella, että hänen tahtonsa ei ole vapaa, vaan
että hänen täytyy l:nsa mukaan toimia niinkuin
toimii, niin mainitun ajatuskannan mukaan
muistutetaan, että hänen luonteensa tulisi olla
perustukseltaan toinen. Se Kantin käsitys, että
ihminen on luonteestaankin vastuunalainen, on
vakavuudellaan herättänyt ihailua, mutta se
metafyy-sillinen oppi n. s. „intelligiblisestä" eli
yliaistillisesta, kokemuksen ja sielullisen syynalaisuuden
yläpuolella olevasta vapaasta luonteesta, jonka
hän tähän käsitykseensä yhdisti, on omansa
todistamaan ettei tahdonvapauden periaate sopinut
yhteen hänen yleisten filosofisten
peruskäsitteit-tensä kanssa. — L. on varsinaisimmin jotakin
yksityisihmiselle kuuluvaa, mutta analogiaa
käyttäen voidaan myöskin puhua kansan tai jonkun
muun yhteisön l:sta. Z. C.

Luonnenäytelmä, draamallinen tuote, joka
monipuolisesti, eri tahoilta katsottuna, kuvaa
etupäässä luonnetta panematta pääpainoa
tapahtumiin ja juoneen; esimerkkejä: „Richard TH",
„Lear". ,.Hamlet", ,,Le Misanthrope" y. m.

J. H-l.

Luonnollinen järjestelmä ks. K a s v i j ä
r-jestelmät.

Luonnollinen valinta ks. P o 1 v e u t u m i s-

o p p i.

Luonnonesineet, kasvi-, eläin ja
kivennäis-kunnassa esiintyviä aineita ja muotoja.
Luonnonhistoriallisissa kokoelmissa niitä säilytetään mah-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0668.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free