- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1243-1244

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Luonnonfilosofia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1243

Luonnonlääkäri—Luonnonparannus

1244

lista syysuhdetta häiritsevistä syrjävaikutuksista.
Tällaisia likimääräisiä säännönmukaisuuksia ei
ole katsottava varsinaisiksi heiksi. Varsinaiset
l:t tarkoittavat sellaisia riippuvaisuussuhteita eli
luonnon esineiden vaikutustapoja, jotka
poikkeuksetta toteutuvat ja joiden sentähden täytyy
ajatella välttämättä kuuluvan luonnon
järjestykseen. Esimerkkinä l:sta on gravitatsionilaki
(ks. t.); myöskin lämmön säteilemisen lait. kun
ne on saatu muodostetuiksi täsmällisten,
poikkeuksettomien sääntöjen muotoon. A. Gr.

Luonnonlääkäri, henkilö, joka sairaitten
hoidossa käyttää yksinomaan luonnonparannustapaan
kuuluvia keinoja, (vrt. Luonnonparannus.

(E. Th-n).

Luonnonmullistus ks. K a t a k 1 y s m i.

Luonnonoikeus 1. 1 u o n t a i s o i k e u s,
positiivisen oikeuden vastakohta, jolla 17:nnellä ja
18: unella vuosis. tieteisopissa vallitsevan
käsityksen mukaan ymmärrettiin koko ihmiskunnalle
yhteistä oikeuskäsitystä, jota aina j.a joka
paikassa oli noudatettava positiivisen oikeuden
edel-läkin. L:n huomattavimmat edustajat olivat
Grotius, T hornasi us, Pufendorf ja
H o b b e s. Näiden oppisuunnan vastakohtana
syntyi 19:nnellä vuosis. n. s. historiallinen
koulu, jonka huomattavin edustaja oli S
a-vigny. Historiallinen koulu panee painoa
oikeuden riippuvaisuuteen historiallisista oloista ja
kieltää sen johdosta kokonaan yleispätevän, ajasta
ja paikasta riippumattoman oikeuden
olemassaolon. Kauan aikaa (19:nnen vuosis.
loppupuolelle saakka) historiallinen koulu oli miltei yksin
vallalla. Aivan viime aikoina
luontaisoikeudelli-nen oppi kuitenkin on uudestaan päässyt esille
ja saanut paljon kannattajia. Uudessa
muodossaan ei luontaisoikeudellinen oppi enää käsitä
oppia kaikkialla ja kaikkina aikoina
noudatettavasta oikeudesta, vaan sen, että on
yleispäteviä oikeusperiaatteita, joita jokaisen oikeuden,
ollakseen oikea, täytyy aikaan ja oloihin
katsomatta noudattaa. Huomattavin yritys, mikä
mainittuun suuntaan on tehty, on S t a m m 1 e r in
teos ,.Die Lehre von richtigen Rechte". A. Cli.

Luonnonoppi, luonnontieteen haara;
selvittelee luonnonilmiöitä sekä lakeja, joiden alaisia
nämät ilmiöt ovat. Siihen luetaan fysiikka,
kemia ja fysiologia (ks. n.).

Luonnonpalvelus, uskonnon alkeellinen muoto,
jossa palveleminen kohdistuu yksityisiin
luonnonilmiöihin tai esineihin, esim. kiviin (ks. K
i-v i e n p a 1 v e 1 u s), puihin (ks. Pu i den
palvelu s), eläimiin (ks. E 1 ä i n t e n p a 1 v e 1 u s),
taivaankappaleihin (ks. A u r i n g o n p a 1 v
e-1 u s) j. n. e. Jotkut uskontotieteilijät, kuten
Max M ii 11 e r, ovat pitäneet luonnonpalvelusta
uskonnon alkumuotona, jota vastoin toiset
pitävät sellaisena v a i n a j a i n- tahi
henkienpalve-lusta (ks. Animismi). E. K-a.

Luonnonparannus, tautien parantuminen
elimistössä tapahtuvien fysikaalisten ja kemiallisten
ilmiöiden avulla ilman keinotekoisten
parannustapojen käyttämistä. Haava esim. paranee
itsestään" siten, että sen reunat tarttuvat joko
täydellisesti tai osittain toisiinsa ja mahdollinen
vajaus täyttyy uudistuskudoksella; keuhkotulehdus
taas paranee sillä tavoin, että keuhkorakkuloihin
keräytynyt eksudaatti muuttuu jälleen
juoksevaksi ja imeytyy veri- ja imunestesuonistoon sekä

osittain poistuu yskeessä j. n. e. Tärkeimpänä
apukeinona elimistölle l:n aikaansaamiseen on
suojelusaineitten (antitoksiinien y. m.)
syntyminen siihen tunkeutuneitten myrkyllisten aineitten
tehon poistamiseksi (vrt. Immuniteetti).
Korkea kuume on myöskin tärkeänä tekijänä
taudin aiheuttajien tuhoamisessa. Monissa
taudeissa on parannustaidon ainoana tehtävänä
hankkia elimistölle mahdollisuutta myöten
suotuisimmat olosuhteet ja siten auttaa l:ta. Mitään
periaatteellista vastakohtaa l:n ja lääketaidosta
riippuvan parannuksen välillä ei ole.

Luonnonparannusoppi 1. p h y s i a
t-r i a käsittää tautien parantamisen ilman lääk
keellisiä ja leikkauksellisia keinoja. L:n perus
tajina pidetään kahta sleesialaista talonpoikaa
Vinsenz Priessnitzia (1799-1851) ja Job. Sehrothia
(1800-56). Nykyaikana voidaan tässä opissa
erottaa kaksi eri suuntaa: toinen, joka käyttää
luonnonparannusta yksinomaisena hoitokeinona,
ja toinen, jolle se on tieteellisen parannustaidon
yhtenä hoitomuotona. Edellisen suunnan
edustajiin kuuluu enimmäkseen lääketieteellistä
sivistystä vailla olevia henkilöitä, jotka joko
kokonaan kieltävät tautia synnyttävien pienoiseliöii
ten olemassaolon tai eivät anna niille
ratkaisevaa merkitystä tautien suhteen. Sen sijaan he
luulevat tautien aiheutuvan luonnonvastaisista
elämäntavoista, siten että ne aikaansaavat
elimistössä käymistä (esim. Kuhne) tai muuta
myrkytystä. Heidän mielestään on kaikilla taudeilla
yhteinen alkuperä, joskin ilmestysmuodot ovat
erilaiset. Terveyden pysyttämiseksi ja takaisin
voittamiseksi ovat siis elintavat muutettavat
luonnonmukaisiksi, nautintoaineet (kahvi,
alkoholi, tupakka y. m.) ovat kokonaan hylättävät,
lihansyöminen on vähennettävä tai tyyten
lopetettava, vaatetus saatava ilmakkaammaksi j. n. e.
Kaiken tämän ohella on käytettävä erilaisia
luon-nonparannuskeinoja, joista mainittakoon liikunta-,
hieronta-, sähkö-, ilma-, valo- ja vesihoito sekä
ravintojärjestys, paastoaminen, hypnosi ja
suggestioni. Lääkkeet ja leikkaukset eivät ainoastaan
ole tarpeettomia, vaan suorastaan vahingollisia.
— Sen sijaan että nämä „luonnonlääkärit"
olisivat terveellisenä vastapainona yleisössä (ja
lääkärienkin kesken) vielä vallitsevalle liialliselle
lääkkeitten käyttämishalulle, he asettuvat
useimmiten lääkäreitä ja koko lääketiedettä
vastustavalle kannalle. Sen kautta he joutuvat syypäiksi
siihen, että vaikeita tauteja (kuten syöpää,
syfilistä ja tuberkuloosia) sairastavilta henkilöiltä
usein menee ohi otollinen aika avun saamiseen,
kun nämä turvautuvat heiliin ja kaikenlaisiin
puoskareihin. Arvostelukyvyn puuttuessa he
käyttävät väliin myös erinäisiä parannuskeinoja
(esim. kylmävesihoitoa ja paastoamista) liian
ankarassa muodossa ja sopimattomissa
taudin-tapauksissa. Tästä on ollut seurauksena
(ottaaksemme esimerkin omasta maasta) että niillä
paikoin. missä ,.kuhnelaisuus" on tullut yleiseksi,
kuolevaisuus tuberkuloosiin viime vuosina on
ollut lisääntymään päin. Pahimpana epäkohtana
luonnonparannustaidon yksipuolisuudessa on
pidettävä sitä seikkaa, että sen kannattajat
kieltäessään tautien tarttuvaisuuden ja rokotuksen
hyödyn eivät alistu noudattamaan tarpeellista
varovaisuutta kulkutautien liikkuessa eivätkä
anna rokottaa lapsiaan ja itseään. — Melkein

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0670.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free